Lue keskustelun säännöt.
lapsen kummitäti ei välitä lapsesta yhtään OV
09.09.2010 |
Onko muilla tällaisia kummeja lapsella? Kummitäti ei välitä koskaan tulla kylään. Pyydän ja pyydän ja tosi harvoin vaivautuu...ei siis välitä nähdä kummilastaan..Kun käy niin ei osoita välittämistä lasta kohtaan. Synttärit kyllä muistaa ja lahjan tuo.
Ikinä ei kysy lapsen kuulumisia.
Hänellä itsellä ei ole lapsia eikä ole lapsirakas. Ikävää lapselle kun on tällainen kummi.
Onko tällainen naisihminen harvinainen, joka ei ole lapsirakas ja joka ei välitä tulla katsomaan kummilastaan?
Kommentit (26)
Omat kummini eivät muistaneet mitenkään lapsena. olivat äitini sisko ja veli. En osannut odottaa että pitäisi sen ihmeellisemmin muistaa. nähtiin joskus ja eno pörrötti hiuksia ja täti ei sitäkään.
en kärsinyt enkä osannut odottaa mitään.
Perheettömät/lapsettomat kummit joita joillakin sisaruksilla oli, olivat tosi hyviä enoja/setiä/tätejä sitten kaikille meille.
Ei kukaan sellainen kummi muistanut, jolla itsellä perhettä.
Joissakin suvuissa erilainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kummilapsia ja muistan heita vaihtelevasti. Yksi heista on hyvinkin laheinen, han olisi sita ilman kummiuttakin. Mielestani koko kummius on ihan turha juttu. En usko etta tana paivana monikaan ajattelee kummiksi ryhtyessaan sen varsinaista tarkoitusta. Kummius on vaan kirkon turha perinne, monellakohan kummilla on tarkoitus valistaa kummilastaan uskonnollisesti??? Mitas se aiti ja isi sanoisi jos kummi veisi lapsen saannollisesti kirkkoon lahjojen sijaan?
kummilta kuulosta. Käykin joskus ja muistaa synttärit. Olet ap liian vaativainen.
Minulla on 3 kummilasta, ikävä velvollisuus, josta en vain kehdannut kieltäytyä, kun se on "kunniatehtävä". Lasten vanhemmat ajattelivat kai, että lapsettomalla sinkulla olisi aikaa ja rahaa kummilasten hoitamiseen ja lahjomiseen. En vain uskaltanut sanoa,että "en ole kiinnostunut lapsestasi" ja pakko oli sitten esim. ulkomaanmatkoilla tuhlata aikaa kummilasten tuliaisten metsästykseen tai miettiä joulukiireissä tuskaisena, mitä mieluista niille ostaisi joululahjaksi.
Nyt kun minulla on omia lapsia ja kummilapset ovat teini-ikäisiä, en edelleenkään jaksa kiinnostua kummilasten tekemisistä. Ostan ne pakolliset synttäri/joululahjat ja siinä se. Onneksi kummius loppuu rippikouluun.
no miks sitten ootte suostuneet kummeiksi? Kysyn niiltä, jotka ei tapaa kummilastaan ja panee postissa lahjoja pari kertaa vuodessa? Tai miksi suostua viiden lapsen kummiksi, kun takuulla tietää, ettei voi olla lapsen kanssa koskaan? Minusta kummius on kunniatehtävä, jonka vastaanottaessaan sitoutuu lapseen ja tämän perheeseen. En nyt tosiaan tarkoita kaiken vapaa-ajan viettämistä kummilapsen kanssa, ja "ystävien lasten hyysäämistä" (niin kuin joku kirjoitti) jatkuvasti. Mutta jos tietää, ettei ole kiinnostunut lapsesta ja hänen kasvustaan yms. miksi edes suostua kummiksi. Sitten jos kuitenkin tuntee velvollisuudekseen antaa lahjoja, niin tulee vaan hirveä päänvaiva siitä keksimisestä, kun melkein tuntemattomalle lapselle pitäis jotain ostaa
ap ajattelee kummiudesta eri tavalla. Mielestäni kummin pitäisi välittää vähän enemmän ku muistaa vain merkkipäivinä. Jos ei pysty niin ei voi mitään, mutta voisi ainakin yrittää.
en tajua miten ihmiset jaksaa aina vatvoa tätä kummiasiaa! Miksi siitä täytyy tehdä niin iso asia? Itse en ainakaan odota lasteni kummeilta yhtään mitään! Kirkko vaatii että sellaiset on nimettävä kun lapsen kastaa ja eihän niitä tarvitse kuin ristiäisissä. Minulla itsellä on kaksi kummilasta enkä kyllä mitenkään korosta sitä että olen heidän kumminsa, ihan samalla tavalla huomioin (ja jätän huomioimatta) heidät kun heidän sisaruksensakin.