Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun lapset eivät osaa leikkiä keskenään? Jääkö yhteydenpito vähiin?
09.09.2010 |
Meillä ja kaverilla on melkein samanikäiset lapset ja aikanaan kuvittelin, että kiva kun voivat vähän kasvettuaan leikkiä keskenään. Mutta kun lapset ovat siinä iässä, että yrittävät vähän leikkiäkin toisten kanssa, huomaan, että lapset ovat luonteeltaan niin erilaisia, ettei leikkimisestä tule mitään.
Toinen on riehakas ja toinen rauhallinen. Lapset eivät ymmärrä tai kiinnostu toistensa leikeistä eivätkä osaa olla keskenään. Kun toinen yrittää saada toisen leikkimään kanssaan, toinen vaan tuijottaa ihmeissään. Kumpikin lapsi osaa kyllä leikkiä "sopivan" parin kanssa, mutta nämä kaksi ovat tempperamentiltaan aivan ääripäistä.
Tuntuu, että meillä on jäänyt yhteydenpito kaverin kanssa jo vähiin osittain tämän vuoksi. Tuntuu tylsältä, kun lapsista ei ole toisilleen yhtään seuraa ja tylsistyvät tai alkavat riehumaan kyllästyttyään. Mitä tässä kannattaisi tehdä?
Kommentit (5)
riehakas lapsi. Ja juurikin tykkää halailla toisia lapsia ja juosta ja kiljua. Tokihan yritän lapselle opettaa, ettei varovaisemman lapsen kanssa pitää olla varovaisempi, mutta aika vähän tuon ikäinen vielä tajuaa. Tuntuu, että yhteiset leikit menevät herkästi siihen "Älä tönää, älä ota, halaa varovaisemmin, älä työnnä toiseen käteen lelua, älä mene niin lähelle, älä kilju, älä tee sitä, älä tee tätä." Ei siinä ole enää kenelläkään kivaa.
Kun meilläkään lapsi siis ei yritä lyödä tai tuuppia tai tehdä muuten tuhmuuksia, vauhtia ja ääntä vaan on niin paljon enemmän, että jo halatessa toinen pelästyy helposti. Tai kun meidän lapsi hihkuu ja yrittää ottaa kontaktia. Ei toisaalta haluaisi antaa omalle lapselle sitäkään viestiä, että hänen ystävälliset yrityksensä ottaa kontaktia ovat tuhmia ja vääriä. Mutta samalla haluaisin opastaa hänet leikkimään muillakin tavoilla. Vielä se ei vaan tunnu onnistuvan.
Sitten kun sattuu toinen yhtä riehakas samanikäinen kohdalle, meidänkin lapsella on hirmuisen hauskaa eikä kumpikaan näytä tuntevan oloaan tuupituksi tai mitään. Enpä olisi uskonut, että jo näin pienet voivat olla niin erilaisia.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten erilaiset luonteet ja tekemiset ei matsaa sen enempää toisiinsa kuin kaikkien aikuisten. Itse muistan kuinka ikävää oli vierailla joissain niissä vanhempien kaveriperheissä, joiden lasten kanssa ei tullut juttua sit millään, vaikka saman ikäisiä oltiinkin.
Lapset ovat joskus sanoneetkin etteivät tykkää kaverini lapsesta, mutta olen selittänyt että ihmisten kanssa pitää tulla toimeen jne. Ei se ystävyyteen minun mielestäni saa vaikuttaa. Monesti sitten se ystävän lapsi leikkii yksin ja omani keskenään.
Emme pakota heitä leikkimään yhdessä, mutta me tapaamme, koska olemme ystäviä. Ei kaikessa tarvii ihan äärimmäisyyksiin mennä siinä "lasten ehdoilla" toimimisessa.
siinä käy helposti vielä niin, että molemmat vanhemmat syyttävät toista siitä, että se toinen ei ole osannut kasvattaa tenavaansa "oikein" vaan on joko lellinyt tai sitten pelotellut pilalle.
meillä lapsi on rauhallinen ja ystävän lapsi vilkas. Ystävän lapsi on myös kova halailemaan rajusti ja on muutenkin rajumpi otteissaan. Minun lapseni ei halua mennä heille leikkimään kun kemiat ei kohtaa ollenkaan ja jopa loukkaa itsensä välillä toisen puristelleessa :(
Harmi vaan että tämä on parhaan ystäväni lapsi. Yhteydenpito on jäänyt, ikävä kyllä.