Lue keskustelun säännöt.
olen ihastunut/rakastunut toiseen mieheen
09.09.2010 |
Olen naimisissa oleva nainen. Arvostan ja rakastan miestäni, mutta olen vakavasti ihastunut yhteiseen sinkkuystäväämme. Ainakin kuvittelen pitkistä katseista ja hymyistä jotain tunteita saavani vastaanikin, mutta en tiedä. En ole kertonut ihastuksestani kenellekään, emme ole viettäneet ihastukseni kanssa aikaa kahden kesken. Mutta isomman kaveriporukan ollessa koolla oloni on niin hyvä ja hänen läsnäolonsakin saa mieleni hyväksi.
En halua jättää miestäni tämän toisen takia, mutta haaveilen toisesta päivittäin. Olen mustasukkainen hänen muista ystävänaisistaan, niin hullulta kun se kuulostaakin.
En tiedä mitä tekisin. En halua vältellä hänen seuraansakaan, hän saa minut niin hyvälle mielelle ja vaikka mitään ei koskaan ole tapahtunut eikä tapahdukaan, nautin hänen seurastaan valtavan paljon. Pelkään kuitenkin että rakkauteni omaa miestäni kohtaan hiipuu haaveillessani jatkuvasti toisesta. Ymmärrän senkin, ettei tämä toinen välttämättä ollenkaan vastaa kuvitelmiani, emmehän ole kovin syvällisesti toisiimme tutustuneet.
Onko teillä kokemusta, häviääkö tämä tunne jossain vaiheessa? Vahingoittaako se nykyistä suhdettani? Tätä on kestänyt jo parin vuoden ajan vaihtelevasti, välillä uskoin jo saaneeni tunteeni kuriin mutta pitemmän tauon jälkeen kun tapasimme kaikki palasi entistä voimakkaammin mieleen..
Ehkä täällä uskallan nimettömänä kertoa senkin, että olen välillä miettinyt että jos jäisin leskeksi voisin hyvällä omalla tunnolla tutustua tähän toiseen rauhassa ja katsoa onko meillä yhteistä tulevaisuutta. Tunnen itseni hirviöksi kun mietin tällaisia.. En tietenkään toivo mieheni kuolemaa ja voin vain kuvitella miltä tuntuisi jos hänelle oikeasti sattuisi jotain, syyttäisin siitä itseäni loppuelämäni..
Kommentit (23)
ei se mitään ihastumista ole,päin vastoin.Humalassa voit tuntea jotain seksuaalista halukkuutta.Tuskin sen kummemasta kyse.Älä sure!
Olisin vasta huolissani jos tapaisitte selvin päin j a tuntisit silloinkin jotain enemmän,silloin sanoisin että olet ihastunut.Mutta muista että se on yksipuolista,joten parempi nyt vain rauhoittua ja mennä punttisalille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se mitään ihastumista ole,päin vastoin.Humalassa voit tuntea jotain seksuaalista halukkuutta.Tuskin sen kummemasta kyse.Älä sure!
Olisin vasta huolissani jos tapaisitte selvin päin j a tuntisit silloinkin jotain enemmän,silloin sanoisin että olet ihastunut.Mutta muista että se on yksipuolista,joten parempi nyt vain rauhoittua ja mennä punttisalille!
vaan itseasiassa olemme tavanneet ainoastaan selvinpäin.
Eikä kysymys ole mistään seksuaalisesta vetovoimasta, toki olen haaveillut siitäkin mutta enemmänkin haaveilen siitä miten haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa, pitkistä keskusteluista ym., tunnumme olevan niin samalla aaltopituudella ja huumorintajumme kohtaa niin hyvin, että uskon että meillä olisi hauskaa ja ihanaa yhdessä.
Kiitos 1 rohkaisevasta vastauksestasi!
Itse aikalailla samoissa fiiliksissä, erotuksena vain se, että myös tämä mies ei ole sinkku. Ja jotain on tapahtunut välillämme, siis sellaista, joka on ulkopuolisen silmiin näyttänyt viattomalta halaamiselta, mutta minussa saanut aikaan erittäin voimakkaita tunteita ja uskon että myös tässä miehessä. Saan myös osakseni pitkiä katseita jne. Ja kyllä meidän välillä on aika selkeää seksuaalistakin vetovoimaa.
Kyllä omia ajatuksiaan voi todella välillä säikähtää, meillä ap aikalailla samanlaiset ajatukset tällä hetkellä...
Mutta uskon, että tämä tunne menee ohi ajan kanssa. Ainakin toivon niin.
kirjoittamani. Ihastus tuntuu välillä vievän järjen, välillä hallitsen sitä paremmin. Olen itse naimisissa ja meillä on kolme lasta, en siis ole aikeissa ryhtyä mihinkään konkreettiseen toimeen asian etenemiseksi.
Onneksi näen kyseistä henkilöä todella harvoin nykyään, mutta se valtavan hyvä olo, mikä tulee siitä pelkästä läsnäolosta on ihan käsittämätöntä. Itseäni helpotti vähän joku artikkeli sielunkumppaneista (vaikka sanana onkin hölmö), jossa kerrottiin, että ihmisellä voi olla useitakin tällaisia "sielunkumppaneita", mutta kaikkien kanssa ei ole tarkoitus mennä naimisiin :) Vaan että he voivat auttaa luotsaamaan sitä omaa elämää tiettyyn suuntaan, koska havahduttavat siihen, että jotain on pielessä ja muutos pitää tehdä. Tämä ajatus vähensi omaa syyllisyydentunnettani ja opin ajattelemaan tätä ihastumista positiivisemmin.
Mutta joo, en osaa auttaa, vaikka samassa veneessä ollaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivon tietysti että sinäkin selviät tunteistasi mutta on kuitenkin helpottavaa tietää että samanlaisia ajatuksia pyörii muidenkin päässä...
Pelkään niin että tästä vielä seuraa jotain ikävää, mieheni ja tämä toinen mies ovat ystäviä keskenään, en haluaisi rikkoa heidänkään ystävyyttään. Mutta en pysty hallitsemaan tunteitani, haaveilen miten joskus jostakin syystä jäisimme kahden kesken ja saisimme suudella yhden kerran. Ja typerästi kuvittelen että se sitten helpottaisi, kun olisin saanut sen yhden suudelman voisin sen voimin jatkaa ilman häntä...
Tai että voisimme olla edes läheisiä ystäviä, viettää aikaa kahdestaan ja puhua asioista, hän ymmärtäisi minua ja minä häntä ja haavekuvissa mitään muuta ei tietenkään koskaan tapahtuisi ja avioliittommekin pysyisi hyvissä voimissa.. Uskon, että tämä mieskin kaipaa parisuhdetta ja pelkään miten pahalta tuntuu kun hän löytää jonkun. En tietenkään toivoisi sitäkään ettei hän nauttisi omasta elämästään ja toteuttaisi omia haaveitaan, kyllä tämän vain pitää olla niin sekavaa... :(
Sekin vielä. Joo,taidat olla herttainen haaveksija.Tosi nainen olisi tehnyt asian suhteen jo jotain.No juo nyt kahvisi ja lue päivän lehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko raskaushormonit vielä päällä,imetätkö?
Ei se miesten maailma toimi noin.Luulen että sun kannattaa jättää ne tapaamiset nyt väliin ja keskittyä alapääkarvojen putsailuun!
ja jotenkin sielunkumppani kuvaakin sitä tunnetta, vaikka kuulostaakin jostain 1800-luvun romaanista reväistyltä sanalta, että se toinen ymmärtää. Ja että itse ymmärrän häntä vaikkei niin kovin läheisesti tunnetakaan. En tiedä onko oikeasti niin, jotkut asiat vain ovat saaneet minut uskomaan niin..
Ja kaikkein ikävimmältä tuntuu, että vertaan tätä toista miestä omaan mieheeni, eikä oma mieheni tunnu samalla tavalla "sielunkumppanilta". Hänen kanssaan on hyvä olla, mutta kyllä hänelle saa vääntää usein rautakiskosta että hän ymmärtää mitä minä tarkoitan, eikä hänen kanssaan synny sellaisia keskusteluja kuin tämän toisen kanssa.
Mietin joskus, että sehän ei vahingoittaisi ketään jos olisimme ystäviä, tutustuisimme lähemmin toisiimme ja jakaisimme ajatuksia. Mutta pelkään, että se kehittyisi liian syvälliseksi ja en usko että lähipiirini hyväksyisi tällaista miespuolista läheistä ystävää. Ja se voisi vahingoittaa myös näiden miesten välistä ystävyyttä, jos aviomieheni olisi mustasukkainen...
Voimia teillekin, en tiedä pitäisikö toivoa että pääsisitte ja pääsisimme tunteistamme eroon, toisaalta siitä ei haluaisi luopuakaan. Mutta olisihan se paljon yksinkertaisempaa.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä minulle ole normaalia käytöstä suudella miehiä noin vain. Olen ihastunut, mutta en halua rikkoa välejäni mieheeni, joten en aiokaan suudella vaikka mieli kovasti tekisi...
Yritän peittää tunteeni, ettei tämä mieskään saisi niistä tietää (vaikka toisaalta taas haluaisin niistä hänen kanssaan puhua), jos hän on minuun ihastunut tilanne on vielä vaikeampi, koska hän ei voi saada minua sillä olan naimisissa.
Tämän ihastuksen aikana ovat kyllä jyllänneet raskaushormonit ja imetyshormonit mutta 2 vuotta on kuitenkin pitkä aika, voiko tätä niidenkään syyksi laittaa?
Kuulostan pimahtaneelta? :D siltä olo kyllä usein tuntuukin :)
en ole tehnyt (enkä aiokaan) asian eteen mitään muuta kun nauttinut täysillä niistä kerroista kun olemme jossain tavanneet (yleensä isommassa porukassa).Se riittää mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mies, joka ei myöskään yrittäisi kanssani mitään, vaikka tunteita olisikin. Hän ei halua myöskään rikkoa avioliittoamme, se on kuitenkin niin minulle kuin hänellekin sen verran suuri asia.
Myöskään minulle ei normaalia käytöstä suudella miehiä noin vain, harvoin myös edes halailen (miespuolisten)ystävieni kanssa. Jotenkin läheisyys tämän miehen kanssa tuntuu hyvältä, eikä pelkästä läheisyyden kaipuusta voi olla kyse, koska läheisyyttä saan myös omalta mieheltäni. ja siis tämä toinen mies on se, joka toisinaan on minua halannut, antanut suukon poskelle tms.
Mutta sitli uskon vakaasti ihastuksen menevän ajan kanssa ohi, vaikka nyt tunteet on melko voimakkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä jos oisin mies olisin todella mustis jos naiseni jonka kanssa on pentuja asuisi toisen miehen kanssa,häpeäisi minua ja heittäisi illat pitkät kruunaa ja klaavaa ollaanko vai ei olla.
ajattelit miehestäsi silloin kun tutustuitte? Ihan rehellisesti? Kyllä varmaan tunsit häntä kohtaan kutakuinkin samoin kuin nyt tuohon toiseen mieheen.
ne tunteet omaa miestä kohtaan, silloin kun tapasimme, oli (muistaakseni) paljon voimakkaammat.
Luulen, että omalla kohdallani olen nyt jotenkin ihastunut tähän ihastumisen tunteeseen, vaikea selittää sitä..
olisi tuskaa elää liitossa ja haaveilla muista. Onneksi oma on niin täydellinen paketti.
nainut "kunnon" miestä, jos sillä rahaa tarkoitetaan, muuten on kyllä ihan kunnollinen...
Ehkä tämä on osittain sitä, 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ei sitä jännitystä elämässä kovinkana paljon ole.
t. 6, 15 ja 19
koeta nauttia tunteesta, itsesyytökset eivät vie mihinkään.tsemppiä!