Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toipua laspen kuolemasta?
08.09.2010 |
Meidän suloinen tyttönen kuoli tapaturmaisesti koko perhettä koskeavassa onnettomuudessa. enempää en siitä puhu, mutta onko muita äitejä joilla sama suru? Tai isiä? Miten te olette toipuneet asiasta. Toipuuko koskaan. Tapahtumista on vasta 3 viikkoa joten tilanne on vielä pinnalla ja akuutti. Liitin meidät käpyyn, mutta en aio vielä ottaa osaa kokouksiin. en tunnu olevan vielä valmis kestämään kaikkien toisten surua. Siksi haenkin täältä tukijoukkoja ja keskusteluapua vaikka toki sitä saan terapeuteiltakin. Jotenkin on helpompi toimia toistaiseksi melko anonyymisti koska prosessointi liian kesken. Välillä jopa minusta tuntuu sitlä että tyttöni olisi nukkumassa yläkerrassa kuten aina. Ei niin että hautaamme hänet perjantain. Tilanne on minusta niin uskomaton ja kipeä!
Kommentit (4)
En osaa vastata kysymyksiisi.
Toivotan kovasti voimia perheellenne ja sinulle.
Toipuminen vie aikaa eikä suru poistu koskaan kokonaan, mutta sen kantaminen helpottuu vähitellen. Poismennyt läheiseni kulkee mukanani minne menenkin ja tukee minua silloin kun on vaikeinta. Juttelen hänelle yhä, joskus mielessä joskus ääneen. Ehkäpä puhuminen auttaisi sinuakin tai tytöllesi kirjoittaminen sitten kun tunnet jaksavasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otan osaa suruusi.
Minä olen myös menettänyt lapseni. Olen keskustellut aiheesta enkelivauvoissa, eli suljetussa ryhmässä johon lapsensa menettäneet voivat liittyä. Siitä on minulle ollut paljon apua ihan heti akuutissa vaiheessa, en osaisi keskustella aiheesta edes anonyymisti avoimella palstalla. Tunteet ovat liian suuria. Tässä osoite, jos et siihen ole vielä törmännyt. http://health.groups.yahoo.com/group/enkelivauva/
Toivon sinulle kaikkea hyvää, ehkä tavataan myös tuolla!
Annan silti vinkin, ettei tällä palstalla kannata hakea vertaistukea tai sympatiaa, etenkin kun antamasi ajankohta viittaa tiettyyn tapaukseen... Jos se on teidän tarinanne, toivon että pysytte yhdessä lujina ja vahvoina ettekä syytä itseänne. Todella kamalia asioita tapahtuu, eikä niitä voi estää.
Täällä on vaan tapana on olla aivan kauheita. Nimettömänä on helppo kritisoida ja syyllistää kaikesta mtä ikinä ihmisen elämässä tapahtuu.
Tällä www.vauva.fi foorumilla on rekisteröitymistä vaativa palsta elämän kriisit tms. Se voisi olla alkuun parempi paikka, kuitenkin suht anonyymisti ja satunnaisesti. Ehdottomasti parhaita paikkoja varmasti nuo suljetut kanavat, kuten edellinen kirjoitti tai tuo Käpy.
Voimia teille!
Toivon niin sydämestäni, että palstan urpot ja mieleltään häiriintyneet eivät taas puuttuisi asiaan
Alue: Aihe vapaa
Osa pääsee yli, osa ei koskaan. Lapsen kuolema on suurin surú, joka ihmistä voi kohdata. Kokemuksesta suosittelen ammattiterapeutin apua. Jo pelkästään siksi, että ette vieraannu toisistanne, miehenne ja sinä.
Jos perheessä on muita lapsia, hanki myös heille apua.
Jos et vielä jaksa puhua saman kokeneiden kanssa, voit lainata kirjastosta aihetta käsitteleviä kirjoja. Itse luin mm. kirjan, jossa perheet kertoivat kuolleesta lapsestaan (valitettavasti en muista kirjan nimeä)