Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme teitä koirissa viehättää?
08.09.2010 |
En siis kysy pahalla vaan ihan mielenkiinnosta, että mikä niissä mun silmään rumaäänisissä ja haisevissa otuksissa teitä viehättää? Olen itse aina tuntenut vastenmielisyyttä koiriin, ehkä siksi että minua on pienenä purtu aika pahasti, ja aikuisiällä en ns. tunne yhtään koiraa.
Kommentit (59)
Mulla on kaikenlaisia karvaeläimiä, myös 2 koiraa. Itse asiassa monen muun tavoin en koe varsinaisesti, että koirat olisivat sen ykkösempiä kun rotat tai kanitkaan mutta puhukaamme koirista tässä ketjussa.
Yllä onkin tullut jo kattavat perustelut koiran ihanuudesta. Itse olen hyvin rotukriittinen, vain muutama rotu kelpaa. Olen 100% pikkukoiran kannattaja. Joka päivä pojat (ne koirat) saavat mieleni iloiseksi milloin milläkin tavalla. Niiden katseleminen on hellyyttävää, niiden rakkaus mua kohtaan tuntuu mukavalta.
On lapsikin joten koirat tai muut eivät korvaa lapsia mitenkään. Meidän perheeseen mahtuu lapsi ja karvakorvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaikenlaisia karvaeläimiä, myös 2 koiraa. Itse asiassa monen muun tavoin en koe varsinaisesti, että koirat olisivat sen ykkösempiä kun rotat tai kanitkaan mutta puhukaamme koirista tässä ketjussa.
Yllä onkin tullut jo kattavat perustelut koiran ihanuudesta. Itse olen hyvin rotukriittinen, vain muutama rotu kelpaa. Olen 100% pikkukoiran kannattaja. Joka päivä pojat (ne koirat) saavat mieleni iloiseksi milloin milläkin tavalla. Niiden katseleminen on hellyyttävää, niiden rakkaus mua kohtaan tuntuu mukavalta.
On lapsikin joten koirat tai muut eivät korvaa lapsia mitenkään. Meidän perheeseen mahtuu lapsi ja karvakorvia.
Mikä lapsissa viehättää: meluavat, haisevat, kitisevät ja rasittavat.
Koiria rakastan! :)
Kuten lapsenikin.
Tiedän monta kymmentä syytä miksi rakastan koiriani. En jaksa luetella niitä tänne.
Te jotka ette koirista pidä:
Ette varmaan ymmärrä miten paljon lemmikit antaa lapsille?
Ette varmaan koskaan ole lukeneet tutkimuksia lemmikin vaikutuksesta psyykeeseen ja fyysiseen kuntoon (mm. verenpainetta laskevaan vaikutukseen, rentoutumiseen, rauhoittumiseen)
Vaikka kuinka selittäisin miten paljon lapseemme on vaikuttanut oman lemmikin saaminen positiivisella tavalla, tuskin uskoisitte.
Miten ihanaa on nähdä lastensa kasvavan rakkaiden lemmikkien (koirien ja kissojen) keskellä, nauttivan niiden läsnäolosta, ennen kaikkea oppivan kunnioittamaan ja ottamaan huomioon myös eläimet.
Teini-ikäisemme purkaa huolia ja murheita lemmikilleen, pitää sylissä, hoitaa ja on valmis tekeen mitä tahansa lemmikkinsä vuoksi.
Eläinperheissä, jossa vanhemmat rakastavat, hoitavat ja pitävät hyvin lemmikkiä ja neuvovat lapsia samaan, kasvaa elämää kunnioittavia, empaattisia nuoria.
Yksi isoin asia mitä voin antaa rakkauteni ja hellyyteni lisäksi lapsilleni, on että voin opettaa rakastamaan eläimiä. Koskaan meillä ei satuteta eläimiä, ne on täysivaltaisia perheenjäseniä.
Faktahan se on, että eläimillä on positiivisia vaikutuksia sekä aikuisiin, että lapsiin. Tuollaiset eläintenvihaajaäidit ja isät ovat muutenkin yleensä luonteeltaan sellaisia kireitä (elukat sotkee ja haisee, yök, me ollaan liian hienoja!!) ja huumorintajuttomia nipottajia. Lisäksi eläimittömistä kodeista mun mielestäni vain puuttuu jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheeseemme ensimmäinen koira oltiin otettu, kun olin puolivuotias. En ole koskaan ollut ilman koiraa tai kahta. Meillä koira ei ole lelu tai ekokohenne vaan isän metsästystyökaveri ja talon vahti, ja minulla seurakoira, lenkkikaveri ja talonvahti.
Nyt nelikymppisenä on lapsuuden kodissa ja omassa kodissani ollut 6koiraa eli aika pitkäikäisiä ja terveitä ovat olleet, joku fiksumpi kuin toinen, mutta kaikki ovat kyllä olleet hyviä koiria siten, ettei yksikään ole ollut ongelmakoira. Vertaisenani en ole koskaan koiraa pitänyt, enkä vieressä nukuttanut saatika sohville päästänyt, mutta mukava eläin se on seuraksi ja harrastamiseen. Kyllä koira saa monesti pelkällä katseellaan apean mielen paremmaksi, saatika, jos leikkii ja esiintyy omaksi ja "laumansa" iloksi.
Minua on purrut alakouluikäisenä ohikulkeva koira sormeen, kun kälevin koulusta kotiin vanttuut heiluen, siitä jäi kyseistä rotua kohtaan inho. Onneksi sentään suomessakin rekisteröitävistä yli 300:sta rodusta löytyy moneen makuun ja käyttöön. Erään kartanohotellin pihavahti otti pohkeesta kunnolla kiinni autosta noustessani, mutta onneksi minulla oli saappaat, ei tullut traumoja ja omistajakin teki koiralleen kunnon tarhan.
Koirat muuten ovat hyvin eri tuoksuisia rodustakin riippuen, kaikki eivät edes märkänä haise voimakkaasti. Suuhygienia ja ruokavalio vaikuttaa sitten siihen millainen löyhkä etupäästä lähtee ;-) (ja takapäästä)
Koiran rakkaus on niin ehdotonta, ettei siihen mikään muu laji pysty. Ei varsinkaan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"koiraihmisisssä" että osa tosiaan pitää elukoitaan täysivaltaisina perheenjäseninä. Ovat siis ihan pihalla koiransa psyykkeestä ja koko eläimestä. Jotkut koirat ovat ihan ok, ne joiden omistajat ymmärtävät ihmisen ja koiran eron.
Kuten lapsenikin. Tiedän monta kymmentä syytä miksi rakastan koiriani. En jaksa luetella niitä tänne. Te jotka ette koirista pidä: Ette varmaan ymmärrä miten paljon lemmikit antaa lapsille? Ette varmaan koskaan ole lukeneet tutkimuksia lemmikin vaikutuksesta psyykeeseen ja fyysiseen kuntoon (mm. verenpainetta laskevaan vaikutukseen, rentoutumiseen, rauhoittumiseen) Vaikka kuinka selittäisin miten paljon lapseemme on vaikuttanut oman lemmikin saaminen positiivisella tavalla, tuskin uskoisitte. Miten ihanaa on nähdä lastensa kasvavan rakkaiden lemmikkien (koirien ja kissojen) keskellä, nauttivan niiden läsnäolosta, ennen kaikkea oppivan kunnioittamaan ja ottamaan huomioon myös eläimet. Teini-ikäisemme purkaa huolia ja murheita lemmikilleen, pitää sylissä, hoitaa ja on valmis tekeen mitä tahansa lemmikkinsä vuoksi. Eläinperheissä, jossa vanhemmat rakastavat, hoitavat ja pitävät hyvin lemmikkiä ja neuvovat lapsia samaan, kasvaa elämää kunnioittavia, empaattisia nuoria. Yksi isoin asia mitä voin antaa rakkauteni ja hellyyteni lisäksi lapsilleni, on että voin opettaa rakastamaan eläimiä. Koskaan meillä ei satuteta eläimiä, ne on täysivaltaisia perheenjäseniä.
pidän koirista pääsääntöisesti todella paljon, mieluusti tervehdin myös vastaantulevia koiria, silloin kun se koiralle ja omistajalleen sopii.
Märkä koira tosiaan haisee pahalle, mutta hajuhan häviää kun turkki kuivuu. Koiran haukuntaa en osaa pitää rumana, toki joku räksyttävä poikkeus niistäkin löytyy.
En myöskään osaa sanoa, miksei mua kiinnosta vaikka tennis tai golf, vaikka fudista ja lätkää on ihanaa seurata, tai mistä johtuu viehätys seurata lintujen (niin västäräkkien kuin harakoidenkin) puuhastelua pihalla. Se vaan tuntuu mukavalta ja "oikealta".
Marsuista en pitänyt oikeastaan yhtään (en inhonnutkaan, ne oli ns. yhdentekeviä), mutta kun meille hankittiin marsu, siitä tuli tosi nopeaan "mamman silmäterä" ja mun marsuhan se on ollut jo vuosia.
Ei mua kyllä kiinnostanut lapsetkaan tippaakaan, ennen kuin sain omia, enkä edelleenkään osaa eritellä syvällisesti, miksi niitä rakastan;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran rakkaus on niin ehdotonta, ettei siihen mikään muu laji pysty. Ei varsinkaan ihminen.
Jos kuvittelet jonkun eläimen "rakkauden" korvaavan ihmisen toiselleen antaman rakkauden. Huhhuh. Sinä et ole sitten oikeaa ihmisten välistä rakkautta kokenutkaan, sori vaan!
en myöskään ymmärrä mikä koirissa viehättää. Toisaalta en ymmärrä oikein mitään lemmikkieläimiä. En vaan keksi mikä niissä on niin kivaa. Itselleni en halua mitään eläimiä, enkä esim. pidä eläinten koskettamisesta. Se on mielumminkin vastenmielistä.
Yleensä koiranomistajat eivät myöskään ymmärrä sitä, että joku ei pidä koiristä. Tai yleensä eläimistä. Kissanomistajakin työntää vieraaksi tulleelle kissan syliin, yök, miksi? Vaikka en näekään sitä lemmikkien ihanuutta, silti yritän ymmärtää. Toivoisin tätä myös teiltä lemmikin omistajilta toisinpäin! Että ymmärtäisitte, että kaikki eivät pidä koirista/kissoista/kaloista/mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että lajit voivat olla ystäviä. Että ihminen voi elää jonkun niin sudelle läheisen otuksen kanssa yhteiseloa, ja silti he voivat ymmärtää toistensa elekieltä. Minua myös viehättää koiran monikäyttöisyys metsästyksessä, liikkumisessa ja vahtimisessa. Varmaan se, mikä on miellyttänyt kivikauden ihmistäkin, kun on suden ottanut laumaansa. Pidän myös siitä, että saan eläimen tottelemaan itseäni.
Olen ylipäänsäkin luonnosta kiinnostunut ihminen. Pidän luonnossa liikkumisesta, eikä kaikki koiranomistajat suinkaan toimi noin, että koira paskatetaan naapurin portille á 10 minuuttia per lenkki. Ensimmäisen palveluskoirani kanssa ulkoilin 2-3 tuntia päivässä, ja monesti juosten, ja entisen sohvaperunan kunto nousi melko lailla. Koiran kanssa oli pakko liikkua. Lisäksi sain uuden harrastuksen, josta on tullut mulle tärkeä. Välillä olin ilman koiraa, ja "äsh, emmä viiti yksin lähteä lenkille" paino ja verenpaine alkoi nousta. Lääkäri suositteli mulle koiran ottamista-> alentaa tutkitusti verenpainetta ja tulee liikuntaa lisäksi. Tottelin komentoa..! Ensin tuli oma koira, sitten appivainaan koira taloon, joten muutin mieheni kanssa lähiöstä ok-taloon pellonlaitaan. Nykyisin minulla on pieni kennel ja olen laiha, terve ja onnellinen, kädet täynnä tekemistä koirissa ja mukuloissa.
Omalla kohdalla ilmankaan en osaa olla, kun perheessä jo isoäiti kasvatti koiria. Koirien keskellä on siis kasvanut ja elänyt.
Hankalaa selittää niitä postiivisia tuntemuksia joita koira herättää sellaiselle kuin edellä kirjoittaneet jotka eivät näe kuin haisevia räksytäviä rakkeja.
Täysin sama asia kun yrittäsi lapsia vihaavalle selittää ettei ne kaikki ole haisevia, kova äänisiä riiviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne vaan on niin kivoja, uskollisia, luotettavia ja aina iloisia ystäviä. Eikä ne haise eikä hauku! Jos ne on lenkin jälkeen likaisia niin ne tietty pestään. Meillä ne on perheenjäseniä, vaikkakaan niillä ei tietenkään ole samoja oikeuksia kuin meillä muilla lauman jäsenillä. Tällä hetkellä meillä on kaksi englanninsetteriä - ilman koiraa elämämme olisi monella tapaa aika "köyhää". Mm. paljon uusia tuttavuuksia on tullut koirien myötä.
meillä rivari, veljellä okt ja koira AINA narun päässä kopissa. kukaan ei lenkitä, ei pidä seuraa. saa vain ruokaa 2xpv
meillä koira aina mukana ja lenkitetään vähint.3xpv
ei sillä missä tai miten asuu (kunhan on tarpeeksi tilaa) ole väliä, vaan kuinka sitä koiraansa hoitaa
mitään, koska pidän niitä täysivaltaisina perheenjäseninä.
Ehkä ei kannata leikkiä tietävämäpää ja sanoa etten tiedä koiran psyykkeestä. Niin, siis mistä psyykkeestä? Mitäköhän kirjoittaja ajoi takaa? Omien koirieni psyykeen tunnen erittäin hyvin. :D
Sen verran kauan on koira ollut ja kotoani sain mallin kuinka eläimiä kohdellaan, käsitellään, hoidetaan.
45 vuotta sitten meillä oli saksanpaimenkoiramme täysivaltainen perheenjäsen.
Toki, aina voi katsoa asiaa ilkeyksissään siltäkin kantilta, että kuvittelee että meillä koirat saa täysivaltaisina perheenjäseninä syödä pöydästä lautaselta ihmisten ruoat - siitä meillä ei ole kyse (vaikka sängyssä nukkuvatkin)
Järkytän vielä vähän enemmän kun kerron että en koskaan ajattele että omistan koiran, ajattelen että minulla on maailman paras kaveri joka asuu meillä.
T. Ylempänä kirjoittanut (en tiedä millä numerolla)
verrata omaa ja koiran älyä. Tai sitten ei.
verrata omaa ja koiran älyä. Tai sitten ei.
VAIN hyvällä itsetunnolla varustettu voi vaik noin tehäkin.Suurin osa täl palstalla kävijöistä on kaikkitietäviä kireilijöitä. ei niilt vertaus onnistuiskaa.
ei niin kuka muuten oli verrannu nimenomaa ÄLYÄ?
Alue: Aihe vapaa
Mulla on kaikenlaisia karvaeläimiä, myös 2 koiraa. Itse asiassa monen muun tavoin en koe varsinaisesti, että koirat olisivat sen ykkösempiä kun rotat tai kanitkaan mutta puhukaamme koirista tässä ketjussa.
Yllä onkin tullut jo kattavat perustelut koiran ihanuudesta. Itse olen hyvin rotukriittinen, vain muutama rotu kelpaa. Olen 100% pikkukoiran kannattaja. Joka päivä pojat (ne koirat) saavat mieleni iloiseksi milloin milläkin tavalla. Niiden katseleminen on hellyyttävää, niiden rakkaus mua kohtaan tuntuu mukavalta.
On lapsikin joten koirat tai muut eivät korvaa lapsia mitenkään. Meidän perheeseen mahtuu lapsi ja karvakorvia.