Että mua naurattaa nämä "en ehdi kotitöitä" -tyypit!

Miksi kodin pitäisi olla priimakunnossa? Kuka siitä hyötyy ja miten?

Meillä ei ole vielä edes lapsia, mutten siltikään ehdi tehdä joka päivä kaikkia kotitöitä, ei vaan aika tai jaksaminen riitä.

Pitkät päivät töissä, joten illalla ei ole kiinnostusta tehdä aina kotitöitä. Parhaiten meillä siivotaan silloin kun on pakko, eli kun on vieraita tulossa :)

Jos on päivät kotona lapsen kanssa, niin miksi kodin pitäisi siltikään olla priimakunnossa jatkuvasti?

ja kodin priimakunnossa pitäminen kaiken muun kustannuksella on joidenkin onnettomien ihmisten keino päteä. Se on myös joidenkin ihmisten mielenterveyden ongelmakohtien purkautumistie, eli neuroosien kohde. Ja toisaalta suomalaisnaisten tapa puukottaa toisiaan, vaikka sitten ihan vittuilumielessä valheita suoltaen netissä.

Eli tervettä sakkia kaiken kaikkiaan nämä ap:n kaltaiset naureskelijat.

Ja mä naureskelen ihmiselle, joka pätee kotitöillä ja jonka elämässä kodin siisteydellä kilpailu on merkittävä egonpönkityskeino. Tissinjatke, näin arkikielellä.

Lapset joutuivatkin tekemään jatkuvasti iälleen liian raskaita töitä ja/tai liikaa. Vanhimmat tyttäret hoitivat äitinsä uutta vauvaa, eivätkä lapset noin yleensä saaneet kovin paljon huomiota ja yhteistä aikaa vanhemmiltaan, joten ei heistä tullut läheskään yhtä tasapainoisia kuin nykylapsista tulee.

Mun mielestä taas nuoriso voi nyt pahemmin kuin koskaan ennen. On kouluampumisia, häiriköintiä tunnilla, kiusaamista. Ei se mikään tae ole, päinvastoin. Ennen sentään kunnioitettiin vanhempia, muita kansalaisia, opettajaa, ihan kaikkia. Toista se on nyt.

Opiskelepa sinäkin hieman historiaa ennenkuin avaat sanaisan arkkusi. Kouluampujat lienevät kuitenkin 1/1000 000 kutakuinkin. On niitä murhaajia ennenkin ollut.

mutta joku väitti, että entisaikaan on ollut tupa täynnä piikoja ja renkejä, ja vielä isovanhemmat päälle. Sai olla aika varakas talo, että näin oli! Entäs torpparit?



Joku toinen sen sijaan kirjoittikin, että jos meininkin olisi nykyään sama kuin ennen, niin ois kyllä lastensuojelutyypit ovella aika äkkiä.

Toisinaan olen taaperon päikkäreiden ajan netissä, toisinaan luen, katson leffoja ja toisinaan siivoan.



Taapero on vilkas ja ehtiväinen, ja häntä pitää kyllä vahtia koko ajan. Kiipeilee minne sattuu. Emme voi sisustaa kotiamme huonekaluttomaksi O :

Toiset taaperot ovat ekstorverttejä, toiset introverttejä. Omani on tuo jälkimmäinen.



Siivoan, järestelen pyykkejä ja tavaroita ja imuroin, kun taapero on hereillä. Mutta ruoka on laitettava silloin, kun taapero nukkuu.

meillä oli molemmat pojat myös aika kekseliäitä taaperoina. Ja kun lisäksi asutaan pienessä kerrostaloasunnossa, niin ei niitä säilytyspaikkoja oo liikaa. Niin, että tosiaankaan sais jotain pahvinkeräyspahveja kaappiin piiloon. Ne on meillä eteisessä puusohvan alla laatikossa. Ja voi veljet, kuinka monta kertaa oon kerännyt niitä pahveja! Jossain vaiheessa lapsilla oli vaihe, että halusivat laittaa kaiken mahdollisen vessanpönttöön. Kun puistossa kerroin yhdelle äidille, mitä kaikkea ongin sieltä jo ennen aamu-ulkoilua, niin hän totesi, että heillä pöntöt kyllä pidetään kiinni. Olin ihan ällikällä lyöty, kun heidän lapsensa eivät ilmeisesti edes tajunneet että kannen voi nostaa! Sama juttu monessa muussa. Meidän muksut on kyllä keksineet keinot sekä ylös, että alaspääsyyn. Ylimmältäkin hyllyltä he ovat saaneet tavaroita alas käyttämällä kättä pidempää. Varmaan meidän lasten älykkyys on jotenkin siirtynyt parin sukupolven yli...

Kyllä meilläkin on tehty talo sellaiseksi lapsiystävälliseksi, mutta kun talossa on isompia sisaruksia, jotka jättävät oven auki (meillä karataan ulos heti, jos ovi jää auki ja osaa painaa sen niin hiljaa kiinni, että kukaan ei kuule), unohtavat sulkea portit (kellariin ja yläkertaan), unohtavat laittaa hakaset oviin (keittiö, vessa), jättävät kyniä millon minnekin, jättävät leivät pöydälle (nuorimmainen tosi allerginen), nuorimmainen osaa hakea tuolin ja kiivetä sillä ihan minne vaan ja hakea kaapista millon mitäkin. Kyllä meillä on todella yritetty! Mutta kun ehtii, niin ehtii. Eikä itsellä ole silmiä selässä.



Yksi juttu sattu juuri vähän aika sitten. Olin itse yläkerrassa käymässä ja vanhimmat lapset pihalla, nuorimmainen oli herännyt ja karannut pihalle body päällä, suoraan päikkäreiltä siis. Mennyt niin hiljaa pihalle, että en edes kuullut hänen heräävän. Siellä sitten tyytyväisenä hyppi trampalla.



Kerran olin jättänyt rattaat ulkorappusten yläpäähän siksi aikaa, että haen viereisestä huoneesta imurin, että saan kurat pois kuistilta. Nuorimmainen oli työntänyt rattaat ja itsensä jollain tavalla rappuset alas. Pelkällä kuhmulla siitä selvittiin.



Vessanpöntöstä on löytynyt millon mitäkin, samoin roskiksesta. Maalia söi, vaikka maalipurkki oli portin toisella puolella ja portti kiinni. Mutta olikin hakenut kauhan, jolla ylettyi maalipurkkiin. Onneksi oli myrkytön maali! Mutta näihin rupee jo tottumaan... Ei enään ihmettele yhtään mitään! Meidän perheessä voi tapahtua ihan mitä vaan. En mä pysty millään koko aika vahtimaan, että missä nuorimmainen menee. Kerroksia on kolme ja osaa todellakin jo piiloutua ja olla ihan hiljaa jossain, missä ei saisi. Kyllä meidänkin arki tästä rauhottuu vielä ja on jo hurjasti rauhottunut. Toiset lapset vaan ehtii ja keksii kaikkea!

vaan se yksi lapsi.

Ne jotka eivät pärjää yhden kanssa, eivät pärjää useammankaan kanssa.



Miksi syöt lasten leikkiessä lattialla?



Yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä ja opettavaisia.

Jos joudut syöttämään heitä niin onnistuu kyllä.

Erittäin huvittava toi "meillä pidetään kyllä wc:n kansi kiinni". Juuri näin. Meillä pidetään jopa wc:n ovi kiinni, ei auta. Kiitos, 45!



Ja P.S. lasit ja posliinilautaset ovat tiskipöydällä siitä syystä, et-ten eh-di te-ke-mään ko-ti-töi-tä!



t. 27

Lapset joutuivatkin tekemään jatkuvasti iälleen liian raskaita töitä ja/tai liikaa. Vanhimmat tyttäret hoitivat äitinsä uutta vauvaa, eivätkä lapset noin yleensä saaneet kovin paljon huomiota ja yhteistä aikaa vanhemmiltaan, joten ei heistä tullut läheskään yhtä tasapainoisia kuin nykylapsista tulee.

Mun mielestä taas nuoriso voi nyt pahemmin kuin koskaan ennen. On kouluampumisia, häiriköintiä tunnilla, kiusaamista. Ei se mikään tae ole, päinvastoin. Ennen sentään kunnioitettiin vanhempia, muita kansalaisia, opettajaa, ihan kaikkia. Toista se on nyt.

Opiskelepa sinäkin hieman historiaa ennenkuin avaat sanaisan arkkusi. Kouluampujat lienevät kuitenkin 1/1000 000 kutakuinkin. On niitä murhaajia ennenkin ollut.

lapset voivat nykyään huonommin kuin ennen? Miten mustavalkoisessa maailmassa elät? Nykylapset eivät kunnioita ketään!

kotona ei ole ketään sotkemassa".

Ei tule mieleen, että osassa perheessä on jo koulaisia, jotka ovat päivälläkin kotona, sotkemassa.

Ja samalla tavallahan me työssä käyvätkin joudumme siivoamaan pientenkin lasten kanssa, sillä erotuksella, että olemme tehneet jo työpäivän. Ja olisi kiva käyttää se vapaa-aika lasten kanssa.

Eli kotiäiti ei saa siivottua esim 2.5 vuotiaan kanssa, mutta työssä käyvälle äidille se on itsestään selvyys, että pystyy.

Entisaikaan maataloissa tapasi myös isoäiti ja -isä asua samassa talossa. Usein myös samassa talossa tai pihapiirissä vähintään yksi aikuinen, isännän velipoika useimmiten. Mahdollisesti myös veljen vaimo. Isoäiti laittoi ruuat, miniä hoiti lehmät. Naapurissa asui porukkaa ja talkootyöllä autettiin avuntarvitsijoita vuoron perään.

Aamulla lähden ennen yhdeksää ja illalla olen kotona vaihtelevasti seitsemän ja yhdeksän välillä. Lauantaisin sentään kotiudun töistä jo ennen neljää. Sunnuntaisin yritän tehdä kotihommia, mutta levätäkin pitäis. Mun netissä roikkuminen ajoittuu siihen, kun muu perhe on jo nukkumassa, ei oikein imuria tee mieli päräyttää päälle etteivät herää. Jotain pientä pystyn kyllä tekemään iltaisinkin.

Juu, ehdin roikkua netissä, kun otan sen (tyhmästi) omasta uniajastani. En todellakaan voi alkaa kolaamaan täällä ja herättää muuta perhettä ja naapureita.



Päivittäin ehdin laittaa ruuan ja pyykit, lähinnä kun pienokaiset ovat päiväunilla. Jos siis sattuvat olemaan samaan aikaan ja yli puoli tuntia. Muuten teen nämä vasta kun mies on kotona. Niin kuin muutkin hommat, jos kerkeän. Noi on tärkeimmät, niin ne yritän aina päivän aikana.



On se vähän helpompaa varmaan, jos on yli kolmevuotiaita lapsia tai edes yksi sen ikäinen, jonka kanssa pienempi viihtyy edes hetken.

se suurin syy on ehtimiseen, pääsääntöisesti.



Taaperot ei rinnalla siivotessa juurikaan haittaa, meilläkin 1½-vuotias edellisellä kerralla tuli oman pölyrätin kanssa matkassa

2 kk vauva, jolla on koliikki. Nukahtaa ajoittain pieniksi pätkiksi syliin, kun itku väsyttää riittävästi. Sänkyyn jos siirtää, herää. Eli tässä nyt kirjoitellaan tyttö sylissä vastausta jälleen yhteen kommenttiin, joka osoittaa ihmisten ajattelemattomuutta.

Kummasti sitä vain sai kodin pidettyä siistinä, eikä eletty sikolätissä, vaikka oli koliikkikaksoset.

No, jokainen selittelee laiskuuttaan, millä haluaa.

3-5 alle kouluikäistä kotihoidossa ja ovat saaneet silti kotityöt tehtyä.

Kyllä 8 kk-2vuotiaiden lasten kanssa kotitöiden tekeminen on todellinen haaste! Eipä siinä tehdä juuri mitään muuta, kun mennään lasten perässä... Mutta jos vie lapsensa 9 kuukauden ikäisenä hoitoon, niin eihän silloin voi ymmärtää kuinka ei muka saa kotihommia tehtyä. Ja kun ei päivän aikana kukaan ole mitään sotkemassa, niin eihän mitään tartte silloin siivotakaan! Ja kun perheessä on enempi, kun yksi lapsi, niin kyllä silloin on pikkasen hermot kireenä, kun et edes noita pyykkejä saa ripustettua etkä ruokaa laitettua alusta loppuun saakka ilman mitään keskeytyksiä. Nykyään meillä sujuu jo kaikki hommat hyvin, mutta vielä puoli vuotta sitten ei ollut näin rauhallista ja leppoisaa meininkiä! Onneksi toisilla on rauhallisempia lapsia ja saavat kotityöt tehtyä nopeasti, meillä ei!

auta nyt armias, jos mies olisi kotona ja palstailisi koko päivän av:lla niin kyllä vaimo laittaisi vaihtoon!



Miksi me miehet annamme anteeksi teille laiskureille?



Ei siivoiluun mene päivässä aikaa kuin korkeintaan 3h. Onko se paljon vaadittu?



Aamulla heräätte ennen lapsia järjestelemään tavaroita ja syötätte aamiaisen. Laitatte lapsen tai lapset leikkimään toiseen huoneeseen tai samaan jos ei ole mahdollista ja imuroitte yhden tai kaksi huonetta. Sitten ulkoilemaan ja kauppaan.



Kun tulette kotiin puistosta ja kaupasta syötätte taas lapsen tai lapset ja laitatte päiväunille.

Otatte pikaiset kahvit ja pyyhitte pölyjä tai tiskaatte jos ei ole tiskikonetta. Myös imuroidun lattian voi luututa märällä ja kuivalla.



Toki jos ovi on kiinni ja lapset nukkuvat sikeästi voi imuroida koko huushollin. Tai valmistaa päivällisen.



Ei. Ei käy olette laiskoja!



T: 11cm mies

6.55 olen herännyt. Join kahvin rauhassa.

Sen jälkeen olen pedannut 4 sänkyä, tyhjentänyt tiskikoneen, tehnyt aamupalan lapsille. Nuorin 1v.

Yksi lähti jo kouluun ja muut tossa huseeraa jotain.

Kynttilänkin sytytin kun oli hämärää ja luo ihanan tunnelman meidän harmooniseen aamuun.

dinosaurusleikkiä. Laitoin keittiönpöydän päälle peiton ja ovat siellä alla majassa.

Ite sekoitin mureketaikinan ja vuokaan.

Perunatkin kuorittuna kattilassa.

Seuraavaksi laitan itseni edustuskuntoon ja sen jälkeen lapset. t.edellinen

Aamupalatiskit on laittamatta, lapset pukematta ja itsekin olen vielä yöpaidassa. Lapset katsovat piirrettyjä, minä olen koneella. Mutta aion kyllä siivota tänään ja uloskin lähdemme ihan kohta. Välillä on hyvä ottaa vähän löysemmin rantein. Eihän siitä pisteitä ja papukaijan merkkejä saa, mutta ei aina tarvi olla tehokas. Eikös "slow life" ole nyt ihan trendikästäkin! Kerrankin olen ajan hermolla. ;)