:( Nyt harmittaa, itkettää ja vaikka mitä! Pojalla oli tänään koulukuvaus...

Vaikka nyt harmittais, niin veikkaisinpa etta 10 vuoden paasta nauren pojan kanssa katsotte kuvaa ja muistelette tapahtunutta.



Hauska juttuhan taa on vaan ja lasten elama on JUST tallaista.



Ala nyt tosiaan turhia sure.

Yläasteella oli tänään koulukuvaus ja poika ei antanu täytettäväks sitä lappua, eli en tiedä tuleeko sieltä kuvia nyt sitten ollenkaan.



Tosin ei noilla ole mitään väliäkään. Neljästä lapsesta kertyny jo ihan riittävästi. Eikä niitä ikinä ees katota jälkikäteen.

Meidän koulukuvassa silloin 9v:nä oli kaikki unohtanut koko koulukuvauksen ja kaikki olemme kuraisia ja farkut likaisina.

Äidit olivat vain nauraneet että oikea peikkolauma. =D

Olen siinä pipo päässä ja toppatakki päällä. Olivat ottamassa koulun pihalla kuvia, ja meikäläinen vaan käveli jonon päähän (äidille en tietenkään ilmoittanut mitään). En muista mitä kuvasta keskusteltiin, mutta voin kuvitella sitä ihmetyksen määrää...



Luokkakuva sentään otettiin sisätiloissa

t. kohtalotoveri eli nipo äiti, jolle vaateasiat tärkeitä...

ja sinä päivä lapsi kannattais viedä autolla ja saattaa sisälle asti. Ite laitoin tytön tytön hiuksen leteille ja sitten pohdin koko päivän että pysyyköhän ne siisteinä. Niin ja sitten kun oltiin valittu kiva T-paita kuvaan niin pelkäsin ettei muista jättää hupparia pois:) Että sellasta, pienet on murheet mullakin ja selvästi liikaa vapaa aikaa.

Mulla oli aina tukka takussa kun peikolla, päivän ruokalista rinnuksilla ja silmä mustana tai huuli halki tappelun tai koheltamisen jäljiltä. Yläasteella vasta alkoi olla ihmisen näköinen kuvissa.

Hauskojahan nuo nyt on kun aikuisena katselee.

T: Rasavillityttö.

ei kai elämä noin vakavaa ole?!



Juuri elämänmakuisia kuviahan on ihana katsoa myöehmmin. Eihän ne luokkakuvat mitään vaatteiden myyntiesitteitä ole.



Omatkin parhaat luokkakuvat ovat ne, joissa tukka ei ole pysynyt ponnareilla ja paita on vinossa. Tai joku poika vähän irvistää kuvassa.



Et voi olla tosissasi, että edes hetkellisesti ajattelet kotiarestia! Nyt vähän perspektiiviä. Lapset on lapsia. Vai nukkejenko haluaisit teillä asuvan?

joku äiti ehtii, viitsii tai jaksaa "murehtia" tuollaista.

Eikö teidän elämässä tapahdu mitään? Onko teillä kaikki aina noin viimeisen päälle ojennuksessa?

Mitä sitten, jos tulee jokin oikea vastoinkäyminen, pystytkö toimimaan?

Minäkin myönnän tykkääväni näteistä vaatteista, shoppailenkin ihan tarpeeksi, ja laitan lasten tukat siistiksi. Mutta vaatteet säätele elämääni ja ajatuksiani. Eikä edes luokkakuva ohjaile ajatuksiani...

ja sinä päivä lapsi kannattais viedä autolla ja saattaa sisälle asti. Ite laitoin tytön tytön hiuksen leteille ja sitten pohdin koko päivän että pysyyköhän ne siisteinä. Niin ja sitten kun oltiin valittu kiva T-paita kuvaan niin pelkäsin ettei muista jättää hupparia pois:) Että sellasta, pienet on murheet mullakin ja selvästi liikaa vapaa aikaa.

Voi harminpaikka *yrittää olla purskahtamatta nauruun*.



Ihana poika ja ihana äiti :)

puin lapselle aamulla päiväkotiin ihan tavalliset vaatteet ja muistutin vielä tätejä, et vaihtavat kuvaukseen tuomani kuvausvaatteet. (lupasivat, että halutessa vaihtavat lasten vaatteet, kun kumminkin aamupalan söivät ennen kuvauksia)



No, eivätpä olleet meidän pojan vaatteita vaihtaneet, muut siellä kuvassa napottaa kauniissa vaatteissa ja meidän poika verkkareissa ja collegepaidassa :/



Ärsyttää vieläkin, vaikka tapahtuneesta on jo kolme vuotta.

joku äiti ehtii, viitsii tai jaksaa "murehtia" tuollaista. Eikö teidän elämässä tapahdu mitään? Onko teillä kaikki aina noin viimeisen päälle ojennuksessa? Mitä sitten, jos tulee jokin oikea vastoinkäyminen, pystytkö toimimaan? Minäkin myönnän tykkääväni näteistä vaatteista, shoppailenkin ihan tarpeeksi, ja laitan lasten tukat siistiksi. Mutta vaatteet säätele elämääni ja ajatuksiani. Eikä edes luokkakuva ohjaile ajatuksiani...

ja sinä päivä lapsi kannattais viedä autolla ja saattaa sisälle asti. Ite laitoin tytön tytön hiuksen leteille ja sitten pohdin koko päivän että pysyyköhän ne siisteinä. Niin ja sitten kun oltiin valittu kiva T-paita kuvaan niin pelkäsin ettei muista jättää hupparia pois:) Että sellasta, pienet on murheet mullakin ja selvästi liikaa vapaa aikaa.

joku äiti ehtii, viitsii tai jaksaa "murehtia" tuollaista. Eikö teidän elämässä tapahdu mitään? Onko teillä kaikki aina noin viimeisen päälle ojennuksessa? Mitä sitten, jos tulee jokin oikea vastoinkäyminen, pystytkö toimimaan? Minäkin myönnän tykkääväni näteistä vaatteista, shoppailenkin ihan tarpeeksi, ja laitan lasten tukat siistiksi. Mutta vaatteet säätele elämääni ja ajatuksiani. Eikä edes luokkakuva ohjaile ajatuksiani...

ja sinä päivä lapsi kannattais viedä autolla ja saattaa sisälle asti. Ite laitoin tytön tytön hiuksen leteille ja sitten pohdin koko päivän että pysyyköhän ne siisteinä. Niin ja sitten kun oltiin valittu kiva T-paita kuvaan niin pelkäsin ettei muista jättää hupparia pois:) Että sellasta, pienet on murheet mullakin ja selvästi liikaa vapaa aikaa.

Mutta ei se nyt oikeesti ole niin vakavaa:) Mutta liikaa vaan mahtuu ajatuksia päähän. Ja todellakaan meillä ei ole kaikki järjestyksessä.

kyllä minuakin harmitti kun olin vaivautunut silittämään pojalla housut ja paidan joulujuhlaan ja sitten oli kuitenkin ollut toppahousuissa.



ja olisihan se ope voinut panna pojan takariviinkin kun näki että vaatteet ovat likaiset.



Pitemmän päälle kyllä tuo on varmasti hauskempi kuva kuin siisti!

Oma poikani sanoi koulukuvaukseen mennessään, että "varmana irvistän". Pidin tietenkin puheen siitä, että me vanhemmat oikeasti maksetaan niistä kuvista ja että ryhmäkuva on kaikkien yhteinen kuva, eikä sitä pilata irvistelemällä, mutta saa nyt nähdä, millainen ilme pojalla on... Luultavasti osaan jo nauraa, jos puheista huolimatta kuvassa on peikko. Luultavasti. :)

Meidän pojan pk:ssa oli kuvaus tänään ja eteisessä tuli vastaan parikin poikaa kauluspaidoissa ja toisella jopa solmio siinä päällä... Minä annoin pojan itse valita, laittaako Salama McQueen vai Kunkku-paidan kuvaan =).



Vanhempia on moneen lähtöön. Itse tykkään, että vaikka valokuvaaja ottaakin arkista parempia kuvia, saa lapsi niissä olla oma itsensä; ei tarvitse pönöttää mirri kaulassa niin irtoaa se hymykin helpommin kun saa olla luonnollisesti. Ihan tavalliset siistit, värikkäät lasten vaatteet näyttää ryhmäkuvassakin kivalta.

kunhan äiti pääsee asian yli. Toivottavasti pyykissä housut puhdistuu...



Itselläni eturivissä eräänä vuonna on eripariset sukat jalassa :-)

Mutta hyvä sinä poika ;)

os yhtään lohduttaa, niin onneksi olet edes muistanut kuvaukset. Minulla on käynyt niinkin, että olen vasta töissä muistanut, ja lapset ovat olleet kuvissa nuhju-collegeissa. On siinä hyvillä äideillä ollut päivittelemistä.

hauskin luokkakuva on se, kun luokka on lähdössä viitosella saappaat jalassa suoretkelle, ja kuva on otettu pihalla sadetakit päällä.

ja sinä päivä lapsi kannattais viedä autolla ja saattaa sisälle asti. Ite laitoin tytön tytön hiuksen leteille ja sitten pohdin koko päivän että pysyyköhän ne siisteinä. Niin ja sitten kun oltiin valittu kiva T-paita kuvaan niin pelkäsin ettei muista jättää hupparia pois:) Että sellasta, pienet on murheet mullakin ja selvästi liikaa vapaa aikaa.

väkisinkin joku joutuu olemaan kuvauksessa iltapäivällä.