Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua, miten puuttua kaverin lapsen ylipainoon??
30.10.2010 |
Lapsi vasta vajaa 3v mutta painaa jo saman verran tai enemmän kuin moni ekaluokkalainen, ainakin 25-kiloa, luulen että jopa enemmän. Ruoka-annokset valtavia: perunamuusia kauhakaupalla, kaksi isoa rasvaista makkaraa, jälkkäriksi iso kulho jäätelöä, useita suklaakeksejä.. Ainakaan vierailun aikana ei mitään kasviksia, vain noita edellämainittuja. Ja äiti kehuu miten Jesse syö niin reippaasti. Pahaa teki, lapsi-parka. Lapsi on suloinen luonteeltaan mutta irvokkaan ylipainoinen ja jostain syystä vanhemmat sulkevat asialta silmänsä. Suljenko minäkin vai sanonko jotain? Pelkään että on vain ajan kysymys, koska lapsi sairastuu tuosta ylipainosta ja kiusatuksi joutuminen on todellinen riski, koska tuskin tuolla menolla ainakaan hoikistumaan pääsee ennen kouluikää. :(
EN kiillota omaa kilpeäni vaan olin oikeasti järkyttynyt - ja mies joka ei yleensä huomaa mitään erikoista missään, kommentoi myös järkyttyneenä asiaa.
Kommentit (23)
"parisenkymmentä kiloa". On selvästi lihonut siitä. Ja neuvola ON puuttunut, mutta pitävät neuvolantätiä törkeänä.
Mutta ehkä olette silti oikeassa, en tiedä mitä voisin sanoa millä olisi mitään merkitystä, kun vanhemmilla on noin kovat defenssit päällä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei musta mun kavereiden lasten painontarkkailu ole minun asiani enkä siitä puhuisi, ellei lapsen äiti nyt sitten itse ottaisi asiaa puheeksi.
3- vuotiaalle.
Siis onko neuvola puuttunut painoon ja pidetäänkö asiaa edes pahana.
Tollanen muutaman kilon heitto ei ole paha, saattaa joku olla vastaavasti pari kiloa hoikempi. Onko lasta siis syötetty?
Ei hyvää päivää!!!
3- vuotiaan liikkuminen on mitä on. Joskus täyttä remuamista ja joskus jaksetaan liikkua pitkäjänteisemmin.
Jos haluat pysyä kaverina niin seuraile tilannetta ihan rauhassa sivusta. vaikea arvioida kirjoituksesi perusteella kuinka sairaalloisen lihava lapsi oikeasti on, 3-vuotiaita kun on niin eri pituisia.
Irvokkaan lihava.
ap
Jos haluat pysyä kaverina niin seuraile tilannetta ihan rauhassa sivusta. vaikea arvioida kirjoituksesi perusteella kuinka sairaalloisen lihava lapsi oikeasti on, 3-vuotiaita kun on niin eri pituisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TODELLAKAAN ole jees paino 3-vuotiaalle! Siellä taas jonkun ihramörssärin äiti yrittää selittää kuinka meidän Perttu se on vaan lapsenpyöreä, vaikka lapsi on muodoton läskikasa.
Ja ap:n kysymykseen vastaus, en usko, että noille vanhemmille kannattaa puhua mitään, ovat selvästi vähän päästään vialla. Tiedän itsekin tapauksia, joissa lapsen ja vanhemman välit ovat selkeästi huonontuneet siinä vaiheessa kun lapsi on alkanut itse kieltäytyä tuosta ruoalla pahoinpitelemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vertaan muihin tuntemiini lapsiin. Ja lapsi ei ole vielä siis täyttänyt 3 v.
Mutta en keksi tapaa jolla voisin jotain sanoa, keksittekö te oikeasti jonkin tavan??? Purin kieltäni monta kertaa, mielestäni tuossa olisi jonkun intervention paikka, ihan kamalaa.
ap
Halataanko poikaa paljon, pidetäänkö sylissä, kehutaanko, näytetäänkö positiivisia tunteita myös kaikkien edessä poikaa kohtaan jne.?
Minulle tulee nimittäin mieleen eräs mieheni sukulainen, joka alusta alkaen syöttämällä syötti lastaan siihen malliin, että tyttö nyt, eskari-ikäisenä, mm. kävelee vaivalloisesti, on voimakkaasti "pihtipolvinen" ja nilkat ovat vääntyneet sisäosista sisäänpäin, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Liika paino on ilmeiseti vaatinut veronsa pikkuisella tytöllä, joka on muuten ihana lapsi kaikin puolin. Vaikka tytön paino onkin laskenut huomattavasti, niin varhainen kehon fyysinen rasitus on ollut liikaa. Jo laskeutuminen portaita alas on vaarallisen näköistä ja hän joutuu usein turvautumaan aikuisen ihmisen käteen selvitäkseen siitä, koska tasapaino ei tahdo pitää.
Vanhemmista etenkin äiti osoittaa ainoat positiiviset tunteensa lasta kohtaan ruoalla, siis syöttämällä lapselle ruokaa "koko ajan": "syö nyt, se on niin hyvää!". Lautanen on joka kerta pakko syödä tyhjäksi.
Muuten äiti on aika tunnekylmä lasta kohtaan. Hän tiuskii hyvin helposti ja saattaa jopa kiroilla tyttärelleen aivan pienistä asioista, eikä juurikaan näytä positiivisia tunteita tälle.
En ole esim. koskaan nähnyt äidin halaavan tytärtään tai kuullut kehuvan, vaikka tyttö on ollut toivottu lapsi. Vanhemmat ovat kokeneet yhden lapsen menetyksen sekä lukuisia keskenmenoja ennen tätä tyttöä.
Itse kysymykseesi sanoisin vain, että ole kommentoimatta joka kerta, kun pojan vanhemmat ottavat puheeksi neuvolan terkan sanoja. Osaat kai olla hiljaa kuin simpukka? Monesti totaalisella vaikenemisellakin voidaan osoittaa oma mielipide. Suosittelisin sinulle sitä.
kun vertaan muihin tuntemiini lapsiin. Ja lapsi ei ole vielä siis täyttänyt 3 v.
Mutta en keksi tapaa jolla voisin jotain sanoa, keksittekö te oikeasti jonkin tavan??? Purin kieltäni monta kertaa, mielestäni tuossa olisi jonkun intervention paikka, ihan kamalaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvolan opit mene perille, niin turha sun on siitä asiasta jauhaa.
Jos lapsi oikeasti ylipainoinen, niin vanhempien vikahan se kyllä on.
Tosin jos lapsi on lihava, ei se tarkoita, että olisi sitä välttämättä myöhemmin.
t. Itsekin lihava 5-10 vuotiaana, sitten normaalipainoinen ja sitten taas lihava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lihavuus on jo sellaista, mikä pienellä lapsella on todella jotenkin irvokasta. Luonnonvastaista :(
Tuota hiljaa kuin simpukka -taktiikkaa olenkin käyttänyt, en ole kommentoinut asiaan yhtään mitään. Ehkä se on paras strategia jatkossakin.
Lasta kyllä rakastetaan ja kehutaan kovasti, ei ole tuollaista kamalaa tunnekylmyyttä kuin jonkun kirjoittajan tuttavaperheessä. Lasta pidetään vaan oikein reippaana, kun syö isompia annoksia kuin aikuiset ja nauretaan hyväntahtoisen makeasti, kun naama suklaassa pyytää kolmatta kakunpalaa.
ap
lasta helvetin ja irvokkaan lihavaksi
Normaalia pyöreämpi? Jotain pyöreän ja lihavan väliltä? Vai ihan oikea michelin lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menettämättä perheen ystävyyttä.
Todennäköisesti vanhemmat kuuntelisivat ja miettisivät asiaa, jos rauhallisesti kahvikupin ääressä sanoisit olevasi huolissasi lapsen ylipainosta. Ensimmäinen reaktio olisi kuitenkin suuttumus ja viha - sinua kohtaan.
Myöhemmin saattaisi tulla hyväksyminen, mutta sinua kohtaan silti jäisi katkeruus.
menettämättä perheen ystävyyttä.
Todennäköisesti vanhemmat kuuntelisivat ja miettisivät asiaa, jos rauhallisesti kahvikupin ääressä sanoisit olevasi huolissasi lapsen ylipainosta. Ensimmäinen reaktio olisi kuitenkin suuttumus ja viha - sinua kohtaan.
Myöhemmin saattaisi tulla hyväksyminen, mutta sinua kohtaan silti jäisi katkeruus.
Eikä asia ihan oikeasti sinulle kuulu. Voihan olla, että yrittävät asialle jotain tehdä mutta pitävät tärkeänä, että kukaan ei huomaa tajuamatta, että kyllähän sen huomaa! :(
Jos et ole kovin hyvä ystävä etkä menetä mitään välien katkaisusta, niin sano ihan ystävällisesti, että lapsi vaikuttaa syövän aika epäterveellisesti ja että painoakin taitaa olla normia enemmän. Mutta välithän siis noista kommenteista todellakin menee. Jos et välitä, niin sano ihmeessä ja sano molempien vanhempien kuullen. Isä voi herätä, vaikka äiti ei heräisikään.
Joka tapauksessa asia ei sinulle kuulu, neuvola hoitaa tapausta. Voithan sanoa äidille, kun päivittelee ilkeää neuvolan tätiä, mistä netistä voi löytää esim. sopivat kaskukäyrät tai että neuvolan tätiäkin voi vaihtaa, jos on ammattitaidoton äidin mielestä. Luultavasti tosin ei halua kuulla kumpaakaan näistä ehdotuksista.
korkeintaan kun tulevat luoksesi vieraillulle tarjoilusi on todella terveellisiä, vihannespainotteisia. Ja suusi pidät kiinni.
Kyllä mäkin olisin sinuna huolissani ja järkyttynyt ja musta myös se on todellista ystävyyttä, että sanoo ikävistäkin asioista suoraan.
Mä ehkä lähestyisin asiaa niin, että kysyisin että ovatko vanhemmat itse huolissaan lapsensa ylipainosta. heidän täytyy se myös tietää, että lapsi on lihava ja se on asia, josta on ihan normaalia ja oikeuskin olla huolissaan. Tai oikeastaan ihan velvollisuus.
Lapsia on eri mallisia ja se on normaalia, mutta on lapsen pahoinpitelyä syöttää hänet sairaaksi, kiusatuksi ja liikuntakyvyttömäksi.
Ja ihan vertailun vuoksi, vuonna 1988 minä ja useampi luokkatoverini painoimme SEITSEMÄN vuotiaina 20 kiloa.
vain viranomaisella (tässä tapauksessa neuvola) on oikeus puuttua?
Joskus tuntuu, että me suomalaiset haluamme ulkoistaa kaikki ongelmat jollekin neutraalille ja ylivertaisen viisaalle viranomaiselle. Mitä, jos viranoimaistie ei syystä tai toisesta toimikaan tämän lapsen kohdalla?
En tosin osaa neuvoa ap:tä, mutta kuulostaa, että kaverin lapsen pitäisi saada jostain apua, ennenkuin fyysiset sairaudet ja sosiaaliset ongelmat iskevät päälle. Ehkä voisi vähintäänkin kysyä neutraalisti mutta napakasi, että miksi kaveri ei usko neuvolan asiantuntijaa? Mikä häntä tereydenhoitajan puheissa harmittaa? Älä ehkä sano ainakaan heti omia mielipiteitäsi, mutta kyseenalaista kaverisi puolustusmekenismit ja vetoa neuvolan laajaan kokemukseen ja tietämykseen.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole sinun asiasi.