Lue keskustelun säännöt.
Käsittämätöntä, miten paljon ihmiset kokevat nykyään "tarvitsevansa" rahaa
07.09.2010 |
Siis väittävät ihan pokkana, että palkka on huono ja "rahat ei riitä elämiseen/mihinkään" (vaikka se palkka on vaikkapa 2500 €/kk ja ylärajaa ei olekaan, rikkaatkin huokailevat että kunpa saisi lottovoiton jne).
Ei kai se sitten riitäkään, koska käsittääkseni nykyään on muodostunut normiksi se, että kaikilla tulisi olla suht uusi tai ainakin hienosti rempattu ja sisustettu koti, tilaa tietysti paljon, pitäisi olla hienot vaatteet (merkkivaatteet!), pitäisi olla varaa käydä kerran kuussa kampaajalla ja kasvohoidoissa ja laitattaa kynnet ja ripset yms.
Lapsilla pitäisi tietysti olla monta harrastusta, ja ihan "kunnon harrastuksia" (lue: kalliita), lukeminen, paikallisten urheiluseurojen halvat jumpat/poikien sählyt, 4H-kerho yms. eivät ole enää "mitään".
"Kunnollisia harrastuksia" ovat musiikkikoulussa jonkun instrumentin soittaminen, jääkiekko (eikä itsekseen/kavereiden kanssa missään ulkokaukalossa vaan kalliin seuran treeneissä), ratsastus jne.
Ja sitten autot. Jos auto on 5 vuotta vanha (tai jopa vanhempi!) niin aijai sentään...! Merkilläkin on tietysti väliä, pitäisi olla mieluiten Audi, Mersu tai BMW. Millään Toyotan ruppanalla kukaan kehtaa ajaa...
Ja matkustelu tietysti kuuluu pakettiin, mitä kauemmas ja kalliimmalla ja useammin, sen parempi.
Esimerkkejä on ties kuinka paljon.
En minä sitä kiistä, etteikö esim. matkustelu olisi kivaa ja hieno auto tietysti luksusta, mutta hämmästelen että näistä edellä mainituista esimerkeistä on tosiaan tullut siis "NORMAALIA", ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että noihin tulisi kaikilla olla varaa ja mahdollisuus, ja mikäli näin ei ole, on "tosi köyhää", suorastaan kärsitään ja koetaan että ihmisarvo puuttuu...
Tätä mieltä minä, mitäs te?
Kommentit (58)
Tosin asuntovelkaa meillä on, mutta valitsimme asumismuodoksi kerrostaloasunnon omakotitalon sijaan, nimenomaan siitäkin syystä, että näin velkaa piti ottaa paljon vähemmän ja asuminen on halvempaa (ja helpompaa) kuin omakotitalossa. Eli siis esimerkiksi vähemmän stressiä ja enemmän vapaa-aikaa. (enkä kritisoi omakotitaloasujia, selvennän vain ratkaisuamme MEIDÄN kohdallamme :) )
Kaikesta kirjoittamastasi olen kanssasi kuitenkin täysin samoilla linjoilla :)
ap
Jokaisen oma asia toki on, onko päivä pilalla jos joutuu pukemaan päälle vain 30 euron neuleen tai Thaimaassa on varaa käydä vain kerran vuodessa.
Minusta on silti järkyttävää, että niin moni nielee purematta sen, että elämän tärkein päämäärä on päästä elämässä eteenpäin kuluttamalla niin paljon kuin pystyy ja kilpailemalla muiden samanikäisten ja samassa asemassa olevien kanssa. Ymmärrän ap. sinua oikein hyvin. Olen vähentänyt vapaaehtoisesti kuluttamista. Downshifting ei taida av-mammoille olla tuttua. Tunnen ihanaa vapaudentunnetta, kun en ole mukana oravanpyörässä, jossa jatkuvasti täytyy ostaa jotain pysyäkseen mukana vertaistensa tahdissa. Ei ole velkaa, työttömyys ei olisi katastrofi ja jos työnantajani suostuisi, voisin hyvin tehdä osa-aikatyötä. Arvokas vapaa-aika ei kulu shoppaillen ja omanarvontunto ei synny siitä, että kaikki on kalliimpaa kuin naapurilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus köyhässä tai rikkaassa perheessä vaikuttaa siihen miten rahaan suhtautuu aikuisena. Itse elin lapsuuteni kohtalaisen hyvätuloisessa perheessä ja nyt vanhempana olen tyytyväinen pieniin tuloihini. En kaipaa niin paljon luxusta tai pidä sitä tärkeänä onnellisuuden kannalta.
Nyt opiskelijana ja yh:na saan asumis,- ja opintotukea yht. 600€, elatustukea 136€ ja lapslisää 146€ eli 882€ yhteensä. Tästä pitäisi maksaa vuokra 700€ eli 182€ ruokaan, laskuihin, bussilippuun, lapsen vaatteisiin, sähköön, puhelimeen.
jos koko ajan kuitenkin tähyillään sitä seuraavan mallin hienompaa kännykkää, uusimman tekniikan TV:tä, ja aijai autojenkin mallit vaihtuu vuosittain! Voi, olenkin jo kyllästynyt tähän ruskeaan sisustukseen se on jo niin out, naapurikin on jo vaihtanut luumunpunaiset sohvatyynyt...
Päivät rehkitään oravanpyörässä, jotta saataisiin kustannettua elämä, johon ollaan tyytymättömiä. No, onhan siitä ostamisesta aina hetken huuma.
ap
jos koko ajan kuitenkin tähyillään sitä seuraavan mallin hienompaa kännykkää, uusimman tekniikan TV:tä, ja aijai autojenkin mallit vaihtuu vuosittain! Voi, olenkin jo kyllästynyt tähän ruskeaan sisustukseen se on jo niin out, naapurikin on jo vaihtanut luumunpunaiset sohvatyynyt...
Päivät rehkitään oravanpyörässä, jotta saataisiin kustannettua elämä, johon ollaan tyytymättömiä. No, onhan siitä ostamisesta aina hetken huuma.
Olen itsekin sortuvainen kateuteen vaikka itsellä on OIKEASTI kaikki asiat kohdallaan... mutta aina voisi olla hienompaa ja uudempaa ja isompaa...
Miehestäni huomaan, että hän usein kadehtii ystäviämme, joilla on isommat talot, uudemmat autot jne. Minä en osaa kadehtia, olen vain iloinen jos joku esim. löytää ja saa omakseen unelmiensa talon. Matkoja en osaa kadehtia kun itse viihdyn paremmin kotona. Eikä minusta jonkun toisen onni ole koskaan millään tavalla minulta pois (tai tosiaankin: sama asia ei minulle välttämättä edes olisi onnea). Olen kai epänormaali. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ap harrastaa. Hänellä ilmeisesti ON tarpeeksi rahaa. Joten voi tekopyhästi päivitellä kuinka joillakin muilla ei rahat riitä vaikka hänellä kyllä riittää. Että muut ovat jotenkin huonompia kuin hän kun eivät pärjää tuloillaan. Sitähän tuo on.
Mutta kyllä vaan Suomessa elää iso joukko ihmisiä joilla EI ole tarpeeksi rahaa ihan jokapäiväiseen elämiseen vaan rahan kanssa saa jatkuvasti temppuilla, että se jotenkin riittää välttämättömimpään ja mitään luksusta ei saa hankittua vuosikausiin. Eikä kyse ole asiansa sössineistä ihmisistä vaan ihan taviksista.
Ei ole enää lottovoitto syntyä Suomeen vaan täällä tarvitaan lottovoitto jos haluaa elää mukavasti.
Hyvin näkee tästäkin ketjusta, että porukka jakautuu tasan kahtia: ne jotka tajuavat ap:n pointin ja ne jotka eivät.
Turhaa minusta vedota elämisen kalleuteen, jos puhutaan vaikka sähkön hinnasta. Kyse onkin nyt siitä, kuka haluaa sähköt mökkiinsä ja kuka pitää niitä luksuksena ja joku ehkä turhuutena. Mikä se nykyajan sähkö hyödykkeenä sitten kenellekin on.
Mulla riittää ilon aiheita elämässä, kun säästäminen sitä tuottaa. 30 eurolla löytäisin heti monta minulle mieleistä neuletta, jos saisin vähän aikaa kierrellä ja odotella tarjouksia jne.
Jokainen tyylillään, mutta surku tietysti niiden puolesta, joilla ei ole varaa kuulua siihen elintasoryhmään, johon tahtoisivat, ja pyrkimyksestä tulee voimat ja hermot vievä toivoton projekti.
Terveisin nimimerkki Onnellinen köyhä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuonne keskivälille ketjua.
Ja siis kyllä, meillä on tarpeeksi rahaa (paitsi ainakin av:n mittapuun mukaan olemme rutiköyhiä ;D ), mutta sitä on tarpeeksi siksi, että me emme koe tarpeelliseksi hankkia kaikkea "viimeisen päälle" enkä edes kaipaa mitään "luksusta" (mitä rahalla saadaan), minulle se luksus on mm. vapaa-aika ja aika perheen kesken, sekä mahdollisimman vähän (itseaiheutettua) stressiä elämässä.
ap
mitä ap harrastaa. Hänellä ilmeisesti ON tarpeeksi rahaa. Joten voi tekopyhästi päivitellä kuinka joillakin muilla ei rahat riitä vaikka hänellä kyllä riittää. Että muut ovat jotenkin huonompia kuin hän kun eivät pärjää tuloillaan. Sitähän tuo on.
Mutta kyllä vaan Suomessa elää iso joukko ihmisiä joilla EI ole tarpeeksi rahaa ihan jokapäiväiseen elämiseen vaan rahan kanssa saa jatkuvasti temppuilla, että se jotenkin riittää välttämättömimpään ja mitään luksusta ei saa hankittua vuosikausiin. Eikä kyse ole asiansa sössineistä ihmisistä vaan ihan taviksista.
Ei ole enää lottovoitto syntyä Suomeen vaan täällä tarvitaan lottovoitto jos haluaa elää mukavasti.
Minä pidän itseäni ihan hyväosaisena asuessani aso-kämpässä ja ajellessani 10 v vanhalla autollani viemässä kirpputori- ja alevaatteisiin puettuja lapsiani halpoihin harrastuksiin. Mitään olennaista ei meiltä puutu. Mutta ympäristössä asuu paljon ihmisiä, jotka elävät aivan eri todellisuudessa mersuineen ja Burberryineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänlaatuni kohoaa siitä, että voin ostaa ihania tavaroita, olen esteetikko enkä huoli kotiini enkä ylleni mitään rumaa. En pidä esimerkiksi keinokuituvaatteista, enkä niitä siis käytäkään. En ole mikään himoshoppailija, pyrin ostamaan harvoin mutta hyvää. Hinta ja merkki ei ole minulle itseisarvo, ostan sen mikä silmääni viehättää, vaikka se olisikin halpahallista. Turhuuksiin en tuhlaa, käytän esimerkiksi Ikean säilytyspurkkeja koska ne mielestäni ajavat täysin saman asian kuin kalliimmatkin.
Ajattelen niin että palkitsen itseäni arkisesta aherruksesta kauniilla vaatteilla ja laadukkaalla kosmetiikalla. Luksustuotteisiin on helppo tottua; kun on kerran vetänyt päälleen kalliin kasmirneuleen, on hankala pukea uudelleen polyesteriä. Tunnen oloni paremmaksi kun lähden aamulla töihin kasmirissa ja nahkakengissä, ehkä se on pinnallista mutta tuo arkeeni tarvittavan määrän luksusta jotta jaksan taas.
vaan tosiaan, pyrin ostamaan harvoin ja säästän. Mitään ihan hullua en silti osta, esimerkiksi jotain kahden tonnin laukkua jne.
Elämänlaatuni kohoaa siitä, että voin ostaa ihania tavaroita, olen esteetikko enkä huoli kotiini enkä ylleni mitään rumaa. En pidä esimerkiksi keinokuituvaatteista, enkä niitä siis käytäkään. En ole mikään himoshoppailija, pyrin ostamaan harvoin mutta hyvää. Hinta ja merkki ei ole minulle itseisarvo, ostan sen mikä silmääni viehättää, vaikka se olisikin halpahallista. Turhuuksiin en tuhlaa, käytän esimerkiksi Ikean säilytyspurkkeja koska ne mielestäni ajavat täysin saman asian kuin kalliimmatkin.
Ajattelen niin että palkitsen itseäni arkisesta aherruksesta kauniilla vaatteilla ja laadukkaalla kosmetiikalla. Luksustuotteisiin on helppo tottua; kun on kerran vetänyt päälleen kalliin kasmirneuleen, on hankala pukea uudelleen polyesteriä. Tunnen oloni paremmaksi kun lähden aamulla töihin kasmirissa ja nahkakengissä, ehkä se on pinnallista mutta tuo arkeeni tarvittavan määrän luksusta jotta jaksan taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tienaat hyvin, niin silloin vain hamuat materiaa ja sinulla ei ole aikaa perheelle. Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Meillä on ihan kivat tulot, mutta silti aikaa viettää yhdessä koko perhe ja minkään tavaran perässä ei juosta ja silti ostetaan se, mikä on tarpeellista ja sekin mielellään hyvälaatuista. Ja niitä kamaliksi parjattuja lomareissujakin teemme, meille se on ihan normaalia ja ihanaa yhdessäoloa sekin.
kun tienaat hyvin, niin silloin vain hamuat materiaa ja sinulla ei ole aikaa perheelle. Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Meillä on ihan kivat tulot, mutta silti aikaa viettää yhdessä koko perhe ja minkään tavaran perässä ei juosta ja silti ostetaan se, mikä on tarpeellista ja sekin mielellään hyvälaatuista. Ja niitä kamaliksi parjattuja lomareissujakin teemme, meille se on ihan normaalia ja ihanaa yhdessäoloa sekin.
Ihan kuin lomamatkoilla käynti olisi jotenkin merkki pinnallisesta pintaliitäjästä. Meillä pihistellään arkielämässä, ei tuhlata turhuuksiin eikä shoppailla jne, mutta matkoilla käydään usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tienaat hyvin, niin silloin vain hamuat materiaa ja sinulla ei ole aikaa perheelle. Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Meillä on ihan kivat tulot, mutta silti aikaa viettää yhdessä koko perhe ja minkään tavaran perässä ei juosta ja silti ostetaan se, mikä on tarpeellista ja sekin mielellään hyvälaatuista. Ja niitä kamaliksi parjattuja lomareissujakin teemme, meille se on ihan normaalia ja ihanaa yhdessäoloa sekin.
Ei varakkuudessa ja tasokkaassa elämässä ole mitään pahaa vaan siinä, että ajatellaan "luksuselämän" olevan ainoa hyvä elämä. Ihmisen arvo mitataan ulkoisilla seikoilla (sisustus, merkkivaatteet, kampaus ja meikki, asema työssä jne.) sen sijaan, että katsottaisi pintaa syvemmälle.
Ostamisen euforiaan jää helposti koukkuun, olen sen huomannut kun olemme siirtyneet suhteellisista köyhistä lähelle keskituloisia. Sitä koukkua yritän vältellä kaikin tavoin, koska haluan elämän olevan enimmäkseen kaikkea muuta kuin aineellista hyvää.
maalla. Katsos, kyllä esim. kunnan, seurakunnan ja valtion ja monen muunkin työnantajan paltakat ovat suht samankokoisia asut suuremmalla tai pienemmällä paikkakunnalla. Kun osta 10 km säteellä vaikkapa Pohjanmaalta/Satakunnasta rempattavan ja sinänsäkin asuttavan talon on siinä jo kasvimaat perunapellot ja marjapensaat/omenapuut. Yleensä vastaavaan talon hintaan pitää Helsingissä lisätä yksi 0 perään. Kuitenkin esim opettajan poliisin tms palkoissa vain pienet erot. Sitten maalla voit ajella autolla kuin autolla. Ruoka on halvempaa ja vielä halvempaa ostaa naapureista suoraan, ellei itse viljele. Useamman lapsen kanssa on edullista asua maaseudun läheisyydessä ja kauempana suurkaupungeista. Eli pienillä rahoilla pärjää ihan mukavasti edelleen.
Ihmettelin vain tosiaan ap:n käsitystä nykyisistä hinnoista ja sitä millaisilla kirppareilla ap käy, sillä ainakaan täällä meidän kaupungissa ei kirppareilta löydy sellaisia vaatteita, joita voisi esimerkiksi töihin laittaa? Tai ainakin siihen menisi niin kauan aikaa jos pitäisi etsiä, ettei työssä käyvällä ole edes aikaa!
Ei varakkuudessa ja tasokkaassa elämässä ole mitään pahaa vaan siinä, että ajatellaan "luksuselämän" olevan ainoa hyvä elämä. Ihmisen arvo mitataan ulkoisilla seikoilla (sisustus, merkkivaatteet, kampaus ja meikki, asema työssä jne.) sen sijaan, että katsottaisi pintaa syvemmälle.
Ostamisen euforiaan jää helposti koukkuun, olen sen huomannut kun olemme siirtyneet suhteellisista köyhistä lähelle keskituloisia. Sitä koukkua yritän vältellä kaikin tavoin, koska haluan elämän olevan enimmäkseen kaikkea muuta kuin aineellista hyvää.
vaikka palkka on kummallakin reilusti alle 2500 e. Ja ei siis käydä missään Chicosissa tms. :) Ihmiset vaan kuluttaa niin eri asioihin rahaa.