Kauan menee että tupakanhimo häviää kokonaan?

Nikotiiniriippuvushan on yhtä paha kuin heroiiniriippuvuus. se ei häviä

koskaan. Tärkeintä retkahtamisen estämisessä on se ettei enää polta sitä yhtäkään, ei edes maista jonkunntoisen tupakasta. Kokemusta on.

Mä oon ollu nyt 5v polttamatta ja aina vaan satunnaisesti tekee mieli.

Poltin 8 vuotta, lopetin toissa kesänä. Viime kesänä vielä joskus tuli mielitekoja. Nyt en voi sietää edes hajua.

Olen ollut tupakatta vähän yli 4kk. Vielläkin tekee päivittäln mieli. Poltin noln 50 vuotta. Ei ole ollut helppoa, mutta kun ei anna periksi, niin himo ei kestä kun muutaman minuutin, ja taas on voittajan tunne.

Lopetin yli viisi vuotta sitten lääkkeiden avulla ja kaikki sujui tosi hyvin mutta nyt olen alkanut nähdä unia polttamisesta ja välillä tekisi mieli sytyttää... En kyl anna periksi!

Vähensin tupakoinnin todella vähitellen, niin ettei nikkistä oikeastaan ollut. Viime tupakoita vedellessäni psyykkasin itseäni ajattelemalla niitä kertoja, kun rööki maistui kuolemalta, oksetti, pyörrytti ja laittoi mahan kiertämään. Laukaisevana tekijänä lopettamiselle oli turhamaisuus: olen päälle kolmekymppinen, enkä halua sellaista vanhan tupakoitsevan naisen ihoa tai olemusta.

Olen nyt ollut vuoden polttamatta. Joskus näen unta että poltan, mutta unessakin se retkahdus harmittaa. Étukäteen pelkäsin, että alkoholin juominen ilman tupakkaa olisi ylivoimaista, mutta ne tilanteet ovat menneet yllättävän kivuttomasti. Osaltaan tähän liittyy se, että sijoitin lopettamisen muuttoon. Uusissa ympyröissä ei ollut enää niitä samoja tupakkarutiineja. Eniten on tehnyt mieli, kun on ollut oikein paha mieli tai on vituttanut aivan hirveästi. Mutta yllättävänkin helppoa tämä on ollut. Ehdin kuitenkin polttaa 15 vuotta.

Olen lopettanut odotusaikana ja pysynyt ns. Kuivilla imetysajankin, mutta sitten jotain tapahtui ja olin taas savukkeella jatkuvasti. En osaa polttaa yhtä sillointällöin, tuo olisi mielestäni ihan suotava ja hyväksyttävä tapa. Suorastaan ihailen heitä, jotka siihen pystyvät.

Olen nyt ollut savuttomana yli kuukauden, ehkä puolitoista ja vanhat aiemmasta lopettamisesta tutut unet ovat palanneet öihin: tupakkaa siellä ja täällä. Unissani en yleensä polta. Entinen paras ystäväni tupakka-aski vain houkuttelee mukaansa milloin missäkin.

Alussa puhuin tupakasta kokoajan. Joku mainitsi myös tupakan jatkuvan ajattelemisen. Herkkinä hetkinä sortuu juuri silloin, jos ei ole tosissaan päättänyt lopettaa. Ja joka päivä tiesi, polttaako tänään vai ei, sillä mieli kertoo pieniä valheita siitä ettei yksi haittaa ja ettei kukaan saa tietää.. kun muutaman viikon savuttoman ajan jälkeen tulee noita ajatuksia, ne osaa jo blokata pois paremmin.

Luvan annoin itselleni, että kun aikaa on kulunut tarpeeksi ja jos vielä haluan, voin maistaa tupakkaa vaikka vuoden päästä.. tiedän ettei se 1. Sillon hyvälle maistu.

Jatkuvan nuhan ja köhän veikkaan johtuvan elimistön stressistä tai/ja puhdistumisesta. Kaikenlaista myrkkyä olen varmasti mukaani kerännyt, kun tauot poislaskettuna olen tupakoinut yhteensä ainakin 13vuotta.. 13 vuotta vähintään 5-20 röökiä päivässä. Hullua! Ehkä se elämä on nähty ja yritetään nyt selvitä- ei, vaan selvitään- savuttomaan elämään ja pystytään näkemään sen iloiset puolet;

Aikaa on enemmän. Huomattavasti. Töihin lähtiessä ei ole kiire, sillä ainakin 10-12min säästää kun puuttuu ne rutiineihin kuuluneet 3 ennen töitä poltettavaa tupakkaa.

Ruokatunnilla ehtii syömään ja hengähtämään ilman kiirettä.

Aina ei tarvitse miettiä että missä ja milloin voi polttaa ja missä on tuhkakuppi.

Paha haju hiuksissa ja vaatteissa on historiaa.

Näytän jälkikasvulle parempaa esimerkkiä.

Kuulemma tämä parantaa terveyttä, vaikka tosiaan nuhan määrästä ei uskoisi..

Omasta mielestäni olen pärjännyt hyvin. Mieli tekee aina kun on apea olo, edes ketutus ei aiheuta sitä pakonomaista tarvetta päästä tupakalle. Ehkä ei aiheuttanut ennenkään, olin vain tottunut tekemään niin..

Tupakanhimon iskiessä helpottaa minua kun kerron sen ääneen. Joskus ärsyttää kun muut ihmiset alkavat arvostelemaan kommenttiani, enhän ole sanonut tekeväni niin.

Tsempit kaikille lopettaneille, lopettaville ja sitä suunnitteleville. Ei se helppoa ole, mutta on siihen jo moni pystynyt ja miksi juuri sinä et olisi yhtä pystyvä? Itsestä se päätös kuitenkin vain lähtee.

Sähköhöyrykkeen avulla lähti viikossa. 35 vuotta oli tupakointia takana.

Tätä tupakan himon kestoa olen itsekin miettinyt. Halu polttaa savuke iskee kahdenkin täysin savuttoman vuoden jälkeen välillä aika täysillä joten tuskin siitä pääsee eroon koko loppuelämänsä aikana. Niihin satunnaisiin haluihin joko tottuu tai sitten niitä pitää vain vastustaa. Kivahan se olisi polttaa, ei siinä mitään mutta ne haitat alkoivat käydä hengen päälle.

Varatupakka-askin hävittäminen onnistui vasta useamman vuoden kuluttua, jotta siitä sen kai voi laskea. 

Voi mennä vuosi pari, että häviää kaikki asiaan liittyvät ajatukset ja elämä normalisoituu, jos on polttanut pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä vuosi pari, että häviää kaikki asiaan liittyvät ajatukset ja elämä normalisoituu, jos on polttanut pidempään.

Ei riitä. jopa kymmenen vuoden jälkeen nikkarit saattavat yhtäkkiä iskeä. Tästä ei puhuta tarpeeksi. Yleensä sanotaan että " joo muutama viikko tai max pari viikkoa menee nikkareissa" mutta tosiasia ei ole tuo. Nikkarit voivat iskeä kymmenen vuoden jälkeen yhtäkkiäeli niistä ei ikinä pääse lopullisesti eroon.

Hyvä että tupakka ei ole enää niin muodissa nuorison keskuudessa.