Hei, olen sen luokan häirikön äiti.
Ihan aluksi sanon, että poikani (neljännellä) ei ole mitenkään ilkeä. Koskaan ei ole kiusaamassa muita, esimerkiksi jalkapallopeleihin ei suostu osallistumaan välituntisin koska peli aina päättyy riitaan. Sen sijaan tunnilla metelöiminen, opettajan käskyjen kuuntelematta jättäminen ja pulpetissa paikoillaan pysymättömyys ovat arkipäivää.
olemme käyneet neurologisissa tutkimuksissa, pojalla ei ole mitään vikaa. On keskivertoa älykkäämpi, mutta ilmeisestikin liian vilkas lapsi. Ja nimeen omaan lapsi, ei ole yhtään "teiniytynyt" muistan kuinka ekanluokan opettaja sanoi, että hänen pitäisi saada olla vielä eskarissa leikkimässä, mutta kun on niin fiksu, koulun aloittamisen myöhästyminen ei olisi ollut järkevää.
Kotona poika on kiltti. Tosin erittäin hajamielinen, kaksoiskäskyjä ei muista noudattaa koskaan. jos sanon että siivoa huoneesi ja vie roskat, voin vannoa että roskia ei viedä ilman erillistä käskyä. Tottelee kuitenkin, kunhan ohjeet ovat tarpeeksi selvät. Unohtelu on ehkä suurin ongelma, ollaankin sovittu että soittaa joka aamu kouluun lähtiessään, jotta voin muistuttaa mm. repun mukaan ottamisesta...
Ohjatut harrastukset lopetettiin, koska ei ollut motivoitunut. Päivänsä poika kuluttaa skeittaamalla, pomppimalla trampalla ja pyöräilemällä, piirtämällä, soittamalla kitaraa ja hoitamalla lemmikkiään (oma viljakäärme, maailman tärkein asia pojalle) lukemalla akkareita ja käärmeistä ja muista eläimistä kertovia tietokirjoja. Pari ihan hyvää kaveria on, mutta viihtyy mainiosti myös perheen kanssa.
Ollaan kokeiltu kaikkea, ekalla ja tokalla sai joka päivä rangaistuksen jos oli joutunut luokasta pihalle. Ei mitään apua, muuta kuin että meillä oli koko ajan kireätä. Kolmosella lopetettiin rangaistukset, silti käytös koulussa ei huonontunut. Ei kyllä parantunut, mutta pojan ahdistuneisuus katosi. Mikä on tuomionne av-mammat, onko poika epäkelpo yksilö vai onko kasvattajat surkeita?
Kommentit (76)
Ihan samat verot mekin maksamme ja lapsella olisi oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön. Monesti me rauhallisten lasten vanhemmat maksamme enemmänkin niitä veroja kuin näiden häirikköjen vanhemmat, jotka lojuu työttömänä kotona ja elää sossun varoilla.
vanhemmat eivät loju kotona sossun varoilla. T. DI-Ekonomi-perheen äiti, yhden häirikön ja kolmen muun äiti
saataisiin käyttäytymään ns. ihmisiksi muiden lasten seurassa, saisi varmasti jonkun kasvatusalan palkinnon.
Jos ongelmana on muiden kanssa toimeentuleminen (lasten), joka ilmenee lähinnä välitunneilla ja vapaissa tilanteissa koulussa, niin eihän siihen auta vaikka kotona miten asiaa käsiteltäisiin, palkittaisiin, rankaistaisiin, jos ongelma esiintyy vain koulussa.
Silloin ongelman ratkaisunkin tulisi löytyä sieltä koulusta, sillä emmehän me vanhemmat voi kesken työpäivän tulla kouluun opastamaan lapsiamme, vaikka mieli kuinka tekisikin.
Koululla pitää olla resursseja hoidella kaikki häiriköt, se on kaikkien lasten opintojen etenemisen kannalta oleellisen tärkeää.
Sen sijaan että ns. normilasten vanhemmat syyllistävät ns. häirikkölasten vanhempia, pitäisi yhdistää voimat ja keksiä keinoja, vaatia resursseja (esim. välitunneille aikuisen ohjaamaa toimintaa, ei pelkkää seisoskelua "valvonnan" merkeissä) jotta tilanteet saataisiin korjattua siellä missä ne syntyvätkin.
vanhemmat eivät loju kotona sossun varoilla. T. DI-Ekonomi-perheen äiti, yhden häirikön ja kolmen muun äiti
Ap on tavallinen toimistosihteeri, miehensä erikoismyyjä. Ihan rehellistä työtä siis tehdään.
Kaikkea kannattaa kokeilla! Piirtelyä, lisätehtäviä, eturiviin siirtämistä, palkitsemista hyvästä käytöksestä, työskentelyä esim. käytävässä jos menee ihan mahdottomaksi. Psykologilla on varmasti ehdottaa muitakin juttuja. Jos ope vastaa että "kokeiltu jo eikä toiminut", kysykää milloin on kokeiltu. Voi olla että siitä on jo aikaa ja konsti voisi toimia nyt.
ADHD-lapsia on monentyyppisiä. Toisten on vaikea keskittyä ja asiat menevät ohi, toiset taas ei pysy paikoillaan mutta saattavat silti muistaa kaiken oleellisen vaikka se tuntuukin uskomattomalta kun seuraa sitä kiepuntaa vierestä. Yleensä nämä lapset ovat normaaliälyisiä. Oppimiskapasiteetti (ns. älykkyys) tutkitaan siksi, ettei olisi oppimisvaikeuksia, koska nekin voivat aiheuttaa levottomuutta. Mutta joskus käyttäytyminen voi ihan oikeasti johtua siitä että on tylsää/liikaa aikaa. Ei se ole mitään puolustelua! Ja ennen kaikkea, impulsiivinen lapsi oppii hallitsemaan käyttäytymistään keskimääräistä myöhemmin, sitä ennen aikuisella on iso rooli asioiden sujumisen kannalta.
Te, jotka arvostelette, uskokaa pois ettei ole kivaa tietää että oma lapsi häiritsee muita! Moni ajattelee tällaisessa tilanteessa enemmän niitä muita kuin omaa lastansa. Eikä vika aina ole vanhemmissa ja kasvatuksessa. Luokassa opettaja on (yleensä) ainoa aikuinen ja on hänen vastuullaan saada homma toimimaan. Pyytäkää että psykologi käy seuraamassa tuntia, hän näkee pian mikä lasta voisi auttaa ja onko opettajan toiminnassa jotain sellaista mitä olisi syytä muuttaa. Vaikka kotona tehtäisiin mitä, se ei auta, jos koulussa opettaja ei ole tehtäviensä tasalla tai toimii toisin kuin kotona. Sopikaa yhteiset pelisäännöt sekä kotiin että kouluun! Tämä on tärkeää varsinkin silloin jos kotona rangaistaan/palkitaan koulussa tapahtuvista jutuista. Tosin olen sitä mieltä että koulussa selvitellään koulupäivän jutut ja kotona tuetaan lasta muuten.
Ja mitä erityisluokkaan tulee, kaikissa kunnissa ei ole sopivia erityisluokkia vilkkaille lapsille. On luokkia oppimisvaikeuksista kärsiville ja sosiaalisesti sopeutumattomille (ent. tarkkis), kumpikaan niistä ei ole hyvä paikka normaalisti oppivalle vilkkaalle (häiriköivälle) lapselle.
[iPoika oli muuten jo pienenä sellainen, että kun luin kirjaa, hänen piti suurinpiirtein seistä päällään että malttoi olla paikallaan. ap
[/quote]
Samaistun paljon siihen, mistä ap puhuu. Oma poikani todella seisoo joskus päällään, kun luemme kirjaa.
Moni on kovin ylpeä siitä, että hänen lapsensa eivät häiriköi tunnilla, mutta käyttäytyvät itse netissä kuin koulukiusaaja. Mitenkähän 34:n ja kumppaneiden priimukset käyttäytyvät välitunnilla, kysyn vaan?
Kaikki älykkäät lapset eivät ole häiriköitä eivätkä kaikki häiriköt älypäitä. Silti tiedän paljon todella älykkäitä, menestyviä miehiä, jotka ovat olleet huonostikäyttäytyviä pikkupoikia koulussa. Tuntuu olevan niin, että nimenomaan pojat purkavat turhautumistaan tunnilla häiriköintiin.
Kiitos vain. Ovat saaneet paljon kiitosta opettajilta siitä, että puolustavat kiusattuja ja eivät itse kiusaa ketään.
t. se luokan priimusten äiti
[iPoika oli muuten jo pienenä sellainen, että kun luin kirjaa, hänen piti suurinpiirtein seistä päällään että malttoi olla paikallaan. ap
Samaistun paljon siihen, mistä ap puhuu. Oma poikani todella seisoo joskus päällään, kun luemme kirjaa.
Moni on kovin ylpeä siitä, että hänen lapsensa eivät häiriköi tunnilla, mutta käyttäytyvät itse netissä kuin koulukiusaaja. Mitenkähän 34:n ja kumppaneiden priimukset käyttäytyvät välitunnilla, kysyn vaan?
Kaikki älykkäät lapset eivät ole häiriköitä eivätkä kaikki häiriköt älypäitä. Silti tiedän paljon todella älykkäitä, menestyviä miehiä, jotka ovat olleet huonostikäyttäytyviä pikkupoikia koulussa. Tuntuu olevan niin, että nimenomaan pojat purkavat turhautumistaan tunnilla häiriköintiin.
Lähisukulainen on poika, jolla on samanlaisia ongelmia. Varsinaista diagnoosia ei tutkimuksissa tullut. Keskittymisvaikeuksia ym. Paikkakunnalla oli resusrsseja ja sai kouluavustajan luokkaan ensimmäisiksi vuosiksi. Eka luokka oli tosi ongelmallinen alkuun, mutta pikkuhiljaa on tilanne parantunut.
Vinkki: taistelulajit saattavat olla tällaiselle pojalle kuin luotuja! Muuten ei ole lainkaan kiinnostunut liikunnasta.
On yleensä kohtelias ja hyväntuulinen, mutta sosiaalisissa tilanteissa saattaa herkästi mennä yli ja luokassa keskittyminen on vaikeaa.
Usein opettajilla on tässä suurin vastustus, he kun ovat niin tiukasti kiinni siinä ajattelussa, että kaikkia lapsia pitää kohdella täsmälleen samoin ja vaatia heiltä täsmälleen samanlaista käytöstä.
Lasten on käyttäydyttävä samalla lailla, heitä kohdellaaan samalla lailla.
Mutta kun lasten luonteet on niiiiin erilaisia jo yhdenkni perheen sisällä. Saati sitten koululuokassa.
terveisin,
nimim. kiltti, arka ja tunnollinen, jonka villi, raisu ja itsekäs isosisko sai tasan saman "kasvatuksen ja kohtelun" - jokainen voi tykönään miettiä, menikö se ihan niin
koska vaikka kävi kiltisti harkoissa, ei ollut yhtään innoissaan harkoista. meni vastentahtoisesti. Koska kuitenkin rakastaa liikuntaa (huom! omaehtoista, säännötöntä liikuntaa ja vapaata koheltamista) niin ei nähty järkeväksi kuskata harrastukseen joka (matkojenkin takia) oli koko perheelle vain rasite. Myöskään eskarilainen pikkuveli ei harrasta, pojat kiipeilevät mieluummin metsissä. Mulle se sopii.
ap
Ei suinkaan , pitäisi saada olosuhteet, joissa KAIKKI voisivat hyödyntää oikeuttaan oppia koulussa. Ei sitä oikeutta voida ottaa yhdeltä pois, että 20 saisi sen, ihan kuin sitä ei voida ottaa niiltä 20:ltä pois että 1 saisi sen.
Mielestäni tässä asiassa enemmistön tarpeet menevät edelle, ikävä kyllä. Sopeuttamisellakin on rajansa.
mieli ja itkeskelyä. Kehutaan vain, että pysyy hyvällä tuulella ja iloisella mielellä.
Tottakai rankaista saa, jos tekee tietoisesti jotakin luvatonta!! MUTTA ADHD-lapsi ei tahallaan häiriköi, ei hän suunnittele, että nytpä pistänkin ranttaliksi. Kuvitteleppa että katsot telkkaria ja joku koko ajan vaihtaa kanavaa. Tulisiko sellanen olo että tekee mieli lähteä liikkeelle? ADHD-lapsella on häiriö tarkkaavaisuudessa, eikä hän pysty seuraamaan opetusta, vaan tiedonkulku on katkonaista. Entäpä jos saisit rangaistuksen aina kun et tiedä mistä ohjelmasta äsken oli kyse kanavan vaihtuessa. Tietäisitkö sen seuraavalla kerralla sen paremmin???
luokkaa ja häiritsemässä ja pilaamassa muiden oppiminen?
Pistäkää erityiskouluun tai minne tahansa, mutta älkää tuoko pilaamaan normaalien lasten koulunkäyntiä, please!
Ensinnäkin huomasin että pojalla on paljonkin harrastuksia, ei harrastamisen tarvitse olla ohjattua. Pääasia että niistä nauttii ja niiden parissa rentoutuu.
On hyvä, ettei lapsella ole esim. lukihäiriötä tossa lisänä. Onko luokassa koulunkäyntiavustajaa? Lapsi tarvitsisi vierelleen jonkun, joka ohjaisi häntä oppimaan paikallaan pysymisessä ja kääntäisi hänelle opettajan opit selkokielelle. Lapsen tarkkaavaisuutta voi harjoittaa, mutta lapsenkin tulisi ymmärtää ettei osaamattomuus ole rangaistava asia. Ihan samalla lailla kun hän on opetellut skeittaamaan, hän tarvitsee harjoitusta opiskeluun. Aluksi kaadutaan, noustaan ylös ja yritetään uudelleen. Kun asia alkaa sujua, se tuottaa mielihyvää. Opiskeluun opettelun kannustamiseksi paljon kehuja onnistumisissa. Epäonnistumisesta ei rankaista, mutta ei myöskään kehuta, vaan kerrotaan lapselle mikä meni pieleen, mitä asiaa tarvitsee harjoitella lisää.Kotijoukkojen ja opettajan tulisi yhdessä etsiä keinoja harjoittelun tueksi.
Ennen kaikkea sinulla on lahjakas, ihana lapsi. Nauti joka hetkestä hänen kanssaan.
En voi olla huomaamatta tuota negatiivista sävyä viestissäsi.Kyse on lapsesta, ei esineestä. Toivottavasti et puhu tuohon sävyyn lastesi kuullen, sillä pian he eivät ehkä olekaan normaaleja, vaan ehkä suvaitsemattomia.
On kyllä totta että vilkkaat lapset hyötyvät itsekin erityisluokasta, mutta aina sinne ei ole mahdollista päästä.Kun oppilas kuitenkin edistyy, eikä hänellä ole oppimishäiriötä,on erityisluokalle pääseminen hankalampaa. Olisiko sinulla normaalilapsen äidillä taitoa asettua toisen asemaan..ei suinkaan ole nautittavaa kuulla että lapsi häiriköi luokassa, kun et asialle kotoa käsin mitään mahda.
On kaupungin/kunnan velvollisuus hankkia apukeinoja oppilaalle ja taata työrauha muille. Tosin normaalilapsi pystyy jatkamaan tehtäviään pian keskeytyksen jälkeenkin. Tähän ei tarkkaavaisuushäiriöinen pysty.
luokkaa ja häiritsemässä ja pilaamassa muiden oppiminen?
Pistäkää erityiskouluun tai minne tahansa, mutta älkää tuoko pilaamaan normaalien lasten koulunkäyntiä, please!
Nyt olisi kiva kuuulla määrittely normaalista lapsesta? Oman lapseni luokalla on ns. häirikkö, mutta vuosia tässä touhua seuranneena sanoisin, että olen paljon enemmän huolissani muista luokkalaisista kuin tästä ns.häiriköstä. Viimeksi mainittu on toki vilkas eikä tahdo paikallaan pysyä, mutta ei ole ilkeä, toisin kuin niin monet luokan ns. terveet, normaalit tytöt ja pojat.
Nämä haistattelevat opettajille, kiusaavat toisia, särkevät ja varastavat toisten tavaroita, käyttäytyvät huonosti kavereiden kotona, jne.
Vanhempien tuntuu olevan tapana sulkea silmät omien lasten tekosilta, mutta syitä haetaan hanakasti muualta.
Oma hiljainen lapseni joutui tuolla porukassa kiusatuksi. Olemme joutuneet hakemaan tilanteeseen apua, mutta aika turhauttavaa kun me haemme apua, mutta kiusaajien toiminta vain jatkuu ennallaan. Tuntuisi, että eiköhän heidänkin vanhemmillaan olisi syytä selvittää miksi lapsi kiusaa. Mutta ko. vanhemmat ei näe mitään ongelmaa, heidän lapsillaan menee hyvin.
Ehkä sitten ääni kellossa muuttuisi, jos tilanne kääntyisi toisinpäin, lapsensa joutuisi kiusatuksi?
Itse ole aina ollut sellainen, että en mitenkään kykene keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Koulussa en juuri häiriköinyt, mutta piirsin ja askartelin, opettajien kielloista huolimatta. Jossain vaiheessa suuri osa opettajista lakkasi valittamasta, kun kuitenkin numerot olivat aina kiitettäviä. Ja piirtelyn vaihtoehtona oli kauhea kiemurtelu...
Teille, jotka arvelette että kasvatuksessa on vikaa; omalta kohdaltani voin sanoa, että sille ei todellakaan voi mitään!! Jos yritin istua paikallani sekä katsoa ja kuunnella opettajaa, päässä alkoi "kumista" enkä enää ymmärtänyt kuulemastani sanaakaan. Olen edelleen samanlainen, mutta aikuisena voi valita työnsä ym. sen mukaan että homma toimii. Minulla on aina kymmenen rautaa tulessa, enkä pysty tekemään asioita kuin aivan kykyjeni äärirajoilla. Kaikki vähempi saa koko homman lerpsahtamaan, en saa mitään aikaan.
Ap; itselläni helpotti kovasti kun yläasteella ja lukiossa oli muutamia opettajia, joiden tunneilla tehtiin runsaasti muistiinpanoja! Koko ajan oli kiire kirjoittaa, ja tein muistiinpanot taidetta hipoen (matematiikanvihkot arvosteltiin, sain aina kympin:) Voisiko opettaja laittaa pojan kirjoittamaan?
Kyllä pojastasi ihan kelpo yksilö kasvaa.
neljäsluokkalaisesta pojasta :-) eli enpä ole ihan ensimmäisenä heittämässä niitä kuuluisia kiviä...
Nuo kaksoiskäskyt ja harrastuksiin motivoitumiset. Vähän jännitän koulua, eskarissa pärjää ilmeisesti ok (vaikka alussa vasta ollaan).
Ihan kuin lukisin meidän pojasta. On kiva huomata, että muutkin pohtii näitä samoja asioita.