Lue keskustelun säännöt.
Jalkapalloharrastus, hirvittää harkat/pelit 5 krt viikossa
06.09.2010 |
Korttelin pojat innostuneet kesällä futiksesta ja pelaavat lähes joka ilta keskenään. Muutama käy harrastamassa myös ihan joukkueessakin.
Oma poika voisi innostua harrastuksesta (ikää 9v) ja taitojakin varmasti on mutta minua ainakin hirvittää kun katsoin paikallisen joukkueen kalenteria että esim tällä ja ensi viikolla on 5 päivänä viikossa joko peli tai harjat tai molemmat. Ei meillä ole mitenkään mahdollisuutta sitoutua NOIN tiiviiseen oslalistumiseen. 2 krt viikossa olisi ihan maksimi ja siinäkin haastetta kuljettaa, autoa ei ole.
Kuinka ihmeessä jaksatte tollasia harjoitusmääriä. Miksei voi olla enemmän vaan ihan sellaista HARRASTUSmielistä pelaamismahdollisuutta, ohjattua kuitenkin. Kerran viikossakin riittäisi, ei tässä miksikään Litmasiksi tähytä.
Kommentit (23)
teidän lähellä, että poika voi mennä sinne itsekkin pyörällä tai kävellen, ettei tarvitsisi kuljettaa aina. Tuon ikäinen osaa jo itsenäisesti kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jalat leikelty moneen kertaan jne. Siksi etenkin kammoan tuota harrastusta
Ainakin meillä päin on kahdenlaisia mahdollisuuksia harrastaa futista: ns. futisklubitoiminta, jota on yleensä 2 kertaa viikossa, joskus harvoin kolme (jos on turnaus tms.) ja sitten tosissaan treenaaville on ikäkausijoukkueet (joissa harkat juurikin 5 krt/ vko). Ikäkausijoukkueseen on karsinta, eli niihin eivät kaikki halukkaat pääse. Tosin esim. oma poikani ei edes halua huippufutariksi, vaan tyytyy pari kertaa viikossa pelailuun.
Isommissa seuroissa erotetaan jossain vaiheessa kilpaurheilu eli lahjakkaat, jotka ovat sitoutuneet harjoitteluun ja harrastejoukkue. Toiminta eroaa esim. valmentajien tasossa, harrastejoukkuetta voi vetää jonkun vanhempi, ja harjoitusmäärissä. Tällöin tavoitteena ei ole erityisesti kehittyä ja kilpailla vaan nimenomaan harrastaa ja viettää aikaa.
sama systeemi.
7
Isommissa seuroissa erotetaan jossain vaiheessa kilpaurheilu eli lahjakkaat, jotka ovat sitoutuneet harjoitteluun ja harrastejoukkue. Toiminta eroaa esim. valmentajien tasossa, harrastejoukkuetta voi vetää jonkun vanhempi, ja harjoitusmäärissä. Tällöin tavoitteena ei ole erityisesti kehittyä ja kilpailla vaan nimenomaan harrastaa ja viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska on treenit ja pelit erikseen. Melko harva poika haluaa harrastaa jalkapallon niin, että käy vaan treeneissä ja pelailee siellä joukkukavereita vastaan. Useimmat tykkäävät nimenomaa niistä matseista muita joukkueita vastaan. Siinä taas ei ole mitään järkeä, että käydään vaan otteluissa eikä treenata yhtään (tulee pelkkiä häviöitä ja lisäksi paljon loukkantumisia).
Jos treenit on 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi peli kerran viikossa, niin tuleehan siitä tosiaan iltoja. Lisäksi turnauksia kerran kuussa tms, jolloin menee viikonloppu pelatessa. Näilläkin määrillä homma voi vielä olla aika leppoisaa, jos valmentaja ja vanhemmat niin haluavat. Esim. meillä tehdään usein niin, että tiiviimmillä viikoilla perutaan yhdet treenit kokonaan, että jää välipäiviäkin.
9-vuotiaille riittää kahdet treenit viikossa + max 1 peli, näitä nyt ei kuitenkaan ole joka viikko -turnaukset ovat sitten erikseen.
Oma 14-v. poikani treenaa 3 krt viikossa ja pelaa sentään aika hyvässä joukkueessa/sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapsi harrasti kilpauintia..
Joka vuosi joutui siirtymään asteen parempaan ryhmään ja viime vuonna sitten oli ns. valmennusryhmässä, jolla oli treenit 7 kertaa viikossa + kisat.
lapsi olisi vain halunnut HARAASTAA uintia eli kilpailla veren mmaku suussa.... tuohon se innostus sitten lopahti koska seuralla ei ollut tarjota HARRASTUSRYHMÄÄ, jossa olisi noin 14-16 vuotiaita. Oli vain joitain 7 vuotiaille tarkoitettuja harrastusryhmiä. Ei kait edeustusjoukkueessa oleva 7 vuotiaiden kanssa mene samoihin harkkoihin ?????????
ja harrastesarja erikseen,harrastesarja on nimensä mukainen,ei vaadi sitoutumista niin kuin tuo kilpasarja jossa on kova treenaus. kyllä 9v.lle vielä löytyy harrastesarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...on 12-vuotias, ja harrastaa kilpauintia. Harjoitukset on 7 kertaa viikossa, mutta hyvin näyttää jaksavan.
Meillä 12v. harrastaa yleisurheilua, futista ja vieläpä musiikkiakin. Urheilureenejä kuutena päivänä tai iltana viikossa (joskus kahta eri lajia/päivä), yhtenä iltana sitten musiikkia. Kisat ja pelit siihen päälle.
Mutta yllätys yllätys: lapsi itse ei koskaan tunnu väsyvän, haluaa ehtiä joka treeniin ja muihin rientoihin. Meitä vanhempia vauhti huimaa. Millään ei jaksettaisi kuskata päivästä-viikosta-kuukaudesta-vuodesta toiseen harkoissa. (musiikkiharrastus onneksi lähellä kotia, sen hoitaa itse)
Tuon ikäiset ovat aika jaksavaa porukkaa, ja kun ruumiillista työtäkään ei tarvitse tehdä, niin ei noista harrastuksista varmaan haittaakaan ole.
Mutta miten me vanhemmat jaksetaan, se onkin jo toine juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kesäkautena" eli toukokuun alusta syyskuun lopulle (heinäkuu taukoa). Joukkueilla on yleensä yksi (joillain voi olla 2) treenikerta ja yksi peli viikossa. Eli kaksi "tapahtumaa" per viikko. Lisäksi pari turnausta kauden aikana. Ja näihin joukkueisiin pääsevät siis kaikki. Sitten on erikseen ikäkausitoimintaa tosissaan harrastaville. Silloin treenejä on talvikaudellakin. Tuo futisklubitoiminta sopii minusta hyvin pariksi jollekin muulle "talvikauden" harrastukselle. Niissähän kausi yleensä alkaa syksyllä ja päättyy keväällä, joten eivät mene päällekäin.
koska on treenit ja pelit erikseen. Melko harva poika haluaa harrastaa jalkapallon niin, että käy vaan treeneissä ja pelailee siellä joukkukavereita vastaan. Useimmat tykkäävät nimenomaa niistä matseista muita joukkueita vastaan. Siinä taas ei ole mitään järkeä, että käydään vaan otteluissa eikä treenata yhtään (tulee pelkkiä häviöitä ja lisäksi paljon loukkantumisia). Jos treenit on 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi peli kerran viikossa, niin tuleehan siitä tosiaan iltoja. Lisäksi turnauksia kerran kuussa tms, jolloin menee viikonloppu pelatessa. Näilläkin määrillä homma voi vielä olla aika leppoisaa, jos valmentaja ja vanhemmat niin haluavat. Esim. meillä tehdään usein niin, että tiiviimmillä viikoilla perutaan yhdet treenit kokonaan, että jää välipäiviäkin.
se olisi pikemminkin retki tai seikkailu.
Harrastus on asia johon paneudutaan intohimoisesti työn tai opiskelun ohella ja kehitytään siinä hyväksi. Oikein hyvät saavat harrastuksesta itselleen toisen ammatin myöhemmin.
Eli perimmiltään kyseessä ei ole mikään huvimuotoinen leikki vaan toisen ammatin opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja futis ei ole ainut laji, jossa tämä ongelma tulee vastaan. Hirveän vähän on mahdollisuuksia "vain" harrastaa omaksi ilokseen.
Olen aivan eri mieltä edellisen vastaajan kanssa siitä, mitä harrastus merkitsee. Harrastuksen tarkoitus on tarjota harrastajalle iloa ja mielekästä tekemistä. Sen idea on rentouttaa, ei kuormittaa. Toiset haluavat panostaa harrastuksiin enemmän vapaa-ajastaan, toisille riittää pari tuntia viikossa. Kummankinlaisia harrastajia pitää maailmaan mahtua, ja heitä pitää huomioida yhtä lailla.
Ihan järjetöntä tappaa lapsilta liikkumisen ilo sillä, että harjoituksia on niin monet viikossa ja pelit päälle. Nykyään ei ole mahdollisuutta harrastaa harrastamisen ja liikkumisen ilosta, vaan kaikki tähtää jonnekin tietylle tasolle. Meillä on lopahtanu kahdelta vanhimmalta harrastaminen niin salibandyyn, futikseen kuin moneen muuhunkun liikuntaharrastukseen. Sit ihmetellään, että miksi nuoriso ei liiku! No ihan varmasti sen takia, että pienenä ei ole voinu harrastaa liikuntaa. Mä oon tästä jo useamman vuoden puhunu, mutta eipä juurikaan ole mitään vastakaikua saanut... Kun kuulemma pitää olla pienestä pitäen tavotteita, niin se motivoi harjoitteleen. No ei kaikkia! Itse olen harrastanut huippu urheilua pienenä ja vähän isompanakin. Joten tiedän mitä se on. Ei ole lapselle hyväksi liian monta kertaa viikossa samaa lajia harrastaa. Pienten pitäis pystyä harrastamaan useampaa liikuntamuotoa pienenä ja vasta vähän vanhempana valkkaamaan oma laji. Onneksi nyt on seurakunta herännyt ja ruvennut järjestämään sählykerhoa. Se on ollu tosi menestys täällä suunnalla. Siellä on niin paljon lapsia, että kaikki ei edes mahdu yhtä aikaa pelaamaan. Mutta saa ainakin lapset pelata omaksi ilokseen! Ja joka kerta sinne mielellään menevät ja sehän se on tärkeintä!
Ihan kaikille kauhistelijoille tiedoksi (ja näitähän riittää aina kun puhutaan lasten treenimääristä) että liikuntaryhmät ovat juuri sellaisia joihin löytyy harrastajia ja vetäjiä. Olen vetänyt itse tälläistä "harrastajaryhmää" jossa lähtökohtana oli ihan vaan liikunnan ilo. Homma oli tosi hankalaa kun lapsia tuli ja meni, treenit 2 x vko oli liian sitouttavaa ja sitten jäätiin pois, välillä pidettiin kk mittaisia taukoja... ja sitten säännöllisesti käyvät tympääntyivät "kun mehän tehtiin tätä jo viime kerralla". Lopulta ryhmä hajosi kun "sitoutumattomat" lopettivat kokonaan ja innokkaat lähtivät kilpapuolelle.
Nykyään valmennan ammatikseni kilpapuolella ja kuulen samaa marinaa vanhemmilta kuin näissä viesteissä. Siis tälläisen harrastusryhmän vetäminen ei vaadi mitään suurta tieto taitoa, eli esim. ap voisi varmaan itse kasata sen potkupalloryhmän. Suurin osa seuran "työntekijöistä" on niitä palkattomia vanhempia, eli miksi heidän pitäisi järkätä ap:n lapselle sopiva ryhmä? Mikseivät valittavat vanhemmat tee tätä itse? En voi käsittää miten näitä kyselyjä tulee minullekin jatkuvasti kun palkkani saan kuitenkin kilpaurheilusta joka työllistää minua sen 40h viikkoon niin senkö lisäksi pitäisi hyvää hyvyyttään vetää liikuntakerhoa muiden lapsille...??
Ja vielä tuohon että 14-16v kilparyhmäläiselle ei löydy enää sopivaa harrastusryhmää... no ei varmaan jos on treenannut tosissaan siihen saakka. Mitenköhän kannattavaa olisi seuralle pyörittää tälläistä ryhmää, osallistujia olisi se yksi tai kaksi... Kilpa- tai harrastuspuoli pitää valita aika aikaisin eikä sitä voi enää ihan noin vaan vaihtaa.
jos teidän 9v menee nyt vasta joukkueeseen, ei se taatusti pääse ryhmään, millä on harkat 5 krt viikossa!!
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että esim. futiksessa kaksi kertaa viikossa kaiken kaikkiaan on tavattoman vähän, jos siihen pitäisi sisältyä pelit ja treenit. Edes Helsingistä ei löydy monta yli 9-vuotiaiden joukkuetta joka treenaisi noin vähän, mikä tarkoittaa että tuo harrastelijaporukka olis käytännössä peleissä ihan pihalla. Ei se voitto ole tärkein, mutta hauskuus lajista menee nopeasti, jos ei matsissa päästä edes koskemaan palloon.
Jos teillä on muutama kaveri, jotka tykkää pelailla rennosti, sopikaa ihmeessä että vaikka joka keskiviikko tapaatte kentällä. Pari vanhempaa sinne mukaan vetämään ja tuomaroimaan. Näin meilläpäin toimii monet maahanmuuttajaporukat. Seuroilla on oma organisaatio, maksut ja suunnitelmat. Etenkin joukkuelajissa hommaan on pakko sitoutua ja myös edellyttää että pelaajat pyrkivät osallistumaan treenihin ja peleihin. Muuten muu joukkue kärsii.
Sitoutunut ja tavoitteellinen harrastaminen ei vielä välttämättä ole armotonta tulosurheilua. Siihenkin voi sisältyä kaikki pelaa -ideologia, hauskanpito treeneissä ja kentän laidalla, mahtava ryhmähenki jne. mutta siihen kuuluu myös homman ottaminen vähän vakavammin kuin korttelifutiksessa. Siksi se on harrastus eikä kerho.
jos kerran enemmänkin saman naapuruston poikia pelaa
Meillä 7v. poika on pelannut jo reilu pari vuotta futista. Harkkoja 2-3krt/vko, pari tuntia kerrallaan. Turnaukset vie sit koko päivän tai viikonlopun. Kyllä tää on ihan koko perheen yhteinen juttu. Muut aikataulut tehdään futiksen ehdoilla. Harrastusmielellä on poika liikkeellä, mut toki se kilpailuvietti on kova. Harkkoja ja pelejä odotetaan kovasti ja öitä lasketaan. Vapaa-aikanakin potkitaan palloa kavereiden kans. Se on niin lapsesta kiinni kenen into riittää siihen sitoutumiseen. Toiset on siihen valmiita nuorempina, toisilla menee pitempään. Yleensä joukkueissa voi käydä kokeileen muutaman kerran ennen kuin tarttee lisenssiä hommata.