Miten reagoitte äidit tälläisessä tilanteessa kun lapsi kysyy ruokapöydässä

jälkeen jälkiruokaa. Jos ei ruoka maistu, niin sitten ei syödä jälkkäriäkään. Vähintään puolet lautaselta syötävä.

Mutta mutta, meillä ei koskaan ole jälkiruokaa, eikä lapset edes keksis kysyä ovatko syöneet tarpeeksi.

minä annostelen ruuan 5 vuotiaalle ja jos ei jaksa niin ei tipu jälkkäriä. En koskaan laita niin paljoa etteikö oikeesti sitä määrää jaksaisi.

koska jälkiruokaa ei meillä tarjoilla.

että silloin saa jättää oikean ruoan vähälle syömiselle

vähän siitä, missä "vaiheessa" lapsi on... mutta yleensä olen halunnut, että edes yksi lusikallinen menisi vielä lisää, ennen kuin saa jälkiruokaa. Tosin jossain vaiheessa meillä tuo viisi lusikallistakin oli niin suuri voitto, että jos se olisi mennyt alas ilman mitään erityishoukutteluja, niin toki olisin jälkiruokaa antanut.



Nykyään lapsi syö jo paremmin ja siksi meillä onkin sääntö, että lautanen pitää syödä tyhjäksi, ennen kuin saa jälkkäriä. Annostelen lautaselle sen verran pienen määrän ruokaa, että tiedän sen varmasti menevän.



t. huonosti syövän lapsen äiti

juuri tuosta syystä. Ruokaa syödään sen verran kuin jaksetaan, lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi tms. Kun lapsi alkoi harjoitella itse ruuan ottamista, alettiin harjoitella myös ruuan määrää sen mukaan mitä jaksaa syödä - ei sitä tietysti heti/aina osaa, mutta pyrittiin ottamaan minkä jaksaa syödä.



Esikoinen on meillä pieniruokainen, eikä oikein malttaisi syödä. Siksi olemme alusta asti opetelleet sitä, että syö niin monta lusikallista/haarukallista kuin on ikävuosi (siis silloin kun sanoo, että ei enää jaksa, mutta on selvästi syönyt vain vähän jos ollenkaan).



Jälkiruualla en houkuttele syömään, se vain lopettaa ruuan syömisen. = siksi meillä ei siis ole jälkiruokia. Jos on ruokailtu mielestäni hyvin, voi toisinaan olla jäätelöä jälkäriksi, mutta se on aina 'yllätysmomentti' ja bonus.



Mummolassa kun on jälkkäriä viikonloppuisin tai juhlissa, niin lapsi sanoo, että ei jaksa syödä ruokaa, koska pitää jättää tilaa jälkkärille. Joten mielestäni jos sitä jälkkäriä on, pitää sile jättää tilaa = kuuntele lastasi.

Yksi lapsistamme on sellainen, että hän ei osaa syödä ollenkaan jos alkaa tehdä mieli jotain muuta parempaa. Ei auta edes se, että ei saa sitä jälkiruokaa ollenkaan. Jättää sitten kokonaan syömättä. Häneltä ilmeiseti menee ruokahalut, kun alkaa tehdä mieli jotain makeaa.



Jälkiruuat syödään välipalana ja iltapalana erikseen.

Minusta jälkiruoka ei saa olla palkinto siitä, että syö liikaa. Annostele vähemmän lautaselle valmiiksi, tai lapsi annostelkoon itse.

Jos on jälkiruokaa, niin sitten sitä on ja sitä saavat kaikki.



Ruokaa syödään sen verran kuin syödään. Jälkiruokaa saa sitten kun kaikki ovat syöneet. Ja nämä kaksi asiaa eivät mitenkään liity toisiinsa.



Joten ei ole tässä 21 vuoden äitini oloaikana tullut vastaan esimerkkitilannettasi :-). Mutta tuossa kohtaa saattaisin kyllä sanoa, että ruokaa syödään sen mukaan, kun on nälkä. Jos ei kerran ole nälkä, niin sitten ei tarvitse enää syödä. Mutta mainitsisin kyllä, että 5 lusikallista tuntuu musta kovin vähältä.

koska sitten ei pääruoka menisi ollenkaan. Jos lapsi (nyt 1v 10kk) ei syö mitään tai vain pari lusikallista, annan pienen leivänpalan ruoan päätteeksi. Mutta en mitään hyviä päällysteitä, ideana on saada lapselle hieman mahantäytettä ettei ärtyisänä kilju, vaan pärjää seuraavaan ruoka-aikaan.

jos ei ruokakaan maistu.

Ja tämä on ihan oma valinta: joko syödään annettu ruoka (pieni annos, koska aina saa santsata) ja jälkkäri, tai jätetään kesken, mutta sitten eimahdu jälkkärikään.

minä uskon vakaasti siihen, että kun ihminen saa itse säädellä alusta alkaen syömänsä ruuan määrää, osaa hän syödä juuri sopivasti :), jolloin tulevaisuuden paino-ongelmia ei tule ihan samassa mittakaavassa kuin "syödään aina lautanen tyhjäksi" mentaliteetilla.



Toki kehoitan 11-vuotiasta, jonka lautaselle on jäämässä vajaa 2 lusikallista spagettia, syömään lautasen siistiksi :), mutta muuten ei meillä pakoteta ketään syömään.



Samaa periaatetta noudatti jo äitini kotonani ja minulle tuntuisi tosi vieraalta olla tietäväni toisen puolesta, miten paljon tämän pitää syödä.



Tällä periaatteella on nyt sitten kasvatettu jo kaksi lasta aikuisikään :) ja kolme tulee perässä.

ja aina on lautanen tyhjä.. Teen sitten varmaan pienempiä lautasannoksia kun Suomessa..

Lapsi 6v



Ranskassa asuva äiti

Eli siis jälkiruoka ei ole ruuan jälkeen, vaan pieni herkku (rahka tms) välipala-aikaan ja viikonloppuisin keksejä tai pullaa aikuisten keittäessä kahvit. Siten meillä ruoka-ajat rauhallisia, lapset syö nälkänsä verran ja poistuvat pöydästä. En ole ruokaa tuputtanut, mutta en myöskään antanut 'ylimääräisiä' välipaloja. Aika hyvin ovat nuo ainakin oppineet syömään 'oikean' määrän, eikä tarvitse pöydässä leikkiä.



Meillä muuten ruokailu myös loppuu temppuiluun.. itse kauhistelen kun kaverin lapsi kulkee ympäri asuntoa äiti lusikan kanssa perässä.. mutta kukin tyylillään.. kolmen kanssa tähän ei olisi ainakaan minulla aikaa :D

jos kysymys tulee tuossa muodossa, niin salaatit ja vastaavat pitää syödä, sekä maito juoda.

ja aina on lautanen tyhjä.. Teen sitten varmaan pienempiä lautasannoksia kun Suomessa..

Lapsi 6v

Ranskassa asuva äiti

mutta 5 lusikallista kuulostaa tosi vähältä. Jos meillä jotain jälkkäriä on (arkena tavallisesti ei ole), niin sen syömisen ehto on, että kunnon ruokaa syödään kunnolla. Eli ap:n kysymykseen mun vastaus olisi, että et ole syönyt niin paljon, että saisit jälkkäriä. Toki lapsi itse päättää, milloin on maha täysi, mutta jos ei juuri yhtään syö kunnon ruokaa, ei voi täyttää mahaa jälkiruoalla.

ja aina on lautanen tyhjä.. Teen sitten varmaan pienempiä lautasannoksia kun Suomessa..

Lapsi 6v

Ranskassa asuva äiti

Paljonko teillä on ruokalasku kuukaudessa Ranskassa asuva äiti?