Miksi rakastun aina renttuihin?

Olen niin klisee ihastuksieni suhteen.

Taannoin tapasin kaikin puolin sopivan miehen: Sama huumorintaju, fiksu, vakituinen työpaikka, nousujohteinen ura, uskollinen, luotettava, raha-asiat kunnossa, positiiviset tulevaisuudennäkymät jne. Eikä sytyttänyt niin millään tasolla. Oikein kiva kaveriksi, mutta seksi ei huvittanut pätkääkään ja olen hyvin seksuaalinen ihminen. Ei niin pienintäkään kipinää vaikka mies teki kaiken oikein. Oli kuin veljeään olisi lääppinyt.



Onko mussa joku luonnevika/kehityshäiriö. Muutama viikko sen jälkeen kun olin pistänyt edellämainitun kanssa poikki niin työpaikalle käveli likaisissa farkuissa, tukka pystyssä, parransänkinen kaveri jolla aivan hunajaiset silmät. Ja taas Kerttua vietiin, olisin harrastanut samantien seksiä vaikka siivouskomerossa! Myöhemmin sain kuulla että tyyppi on juurikin tyypillinen linnassakin istunut, moottoripyöriärassaava, kitaristirenttu.



Mulla ei ole mitään toivoa. Parempi perustaa nunnaluostari ja lyödä luukut kiinni.