Kun lapsi haluaa ja taas ei halua muuttaa...

osallistua keskusteluun asuinpaikasta ja -mallista. Ei siitä mitään turvattomuutta lapselle synny. Lopullisen päätöksen tietenkin tekevät aikuiset.



Mielestäni ap voisi vielä jutella asiasta lapsen kanssa ja miettiä valmiiksi lapsen kannalta niitä positiivisia perusteita miksi olisi kiva muuttaa. Varsinkin kun tuo muuttomatka on niin lyhyt ettei käytännössä eroa edes huomaa.



Kun on nuo positiiviset perusteet valmiina niin käytte ne lapsen kanssa läpi, lapsi tulee olemaan samaa mieltä muutos ja avot, napsautat siinä samalla teidän "yhteisen" päätöksen (jota ei voi enää muuttaa) pöytään.



Kaikki ovat tyytyväisiä sen jälkeen.

mieti vähän miltä niistä miehen lapsista tuntuu kun sinun lapsesi saa olla heidän isänsä kanssa puolet enemmän!!! Voisi lasten kannalta miettiä, miksi ette vain jatka seurustelua ja pysy omissa kodeissa?????

mä tekisin näin. oman lapsen ja miehen lasten takia. ja itseni.

Itse muistan omaa lapsuutta sen verran, että en olisi kyennyt harkitsemaan järkevästi muuton tuomia hyviä ja huonoja puolia.

Montaa asiaa ei voi edes tietää, vaan ovat sattuman kauppaa. Millanen päiväkoti sattuu olemaan jne.

osallistua keskusteluun asuinpaikasta ja -mallista. Ei siitä mitään turvattomuutta lapselle synny. Lopullisen päätöksen tietenkin tekevät aikuiset. Mielestäni ap voisi vielä jutella asiasta lapsen kanssa ja miettiä valmiiksi lapsen kannalta niitä positiivisia perusteita miksi olisi kiva muuttaa. Varsinkin kun tuo muuttomatka on niin lyhyt ettei käytännössä eroa edes huomaa. Kun on nuo positiiviset perusteet valmiina niin käytte ne lapsen kanssa läpi, lapsi tulee olemaan samaa mieltä muutos ja avot, napsautat siinä samalla teidän "yhteisen" päätöksen (jota ei voi enää muuttaa) pöytään. Kaikki ovat tyytyväisiä sen jälkeen.

Tarviiko oikeasti stressata sitä lasta jo alle kouluikäisenä kyselemällä noin isoista asioista kuin muutosta. On ihan eri asia keskustella lapsen kanssa muutosta, kuin kysyä häneltä (useinkin?), että haluaako hän muuttaa. Vähän aikuisuutta nyt äidille.

jotenkin tänään en osaa ilmaista itseäni niin, että saisin oikein selitettyä asian...



Kokeillaan vielä kun moni tuntuu kuvittelevan, että olen lapselta KYSYNYT haluaako muuttaa.



Kun puhuimme miehen kanssa ensikertaa mahdollisesta muutosta mietimme tarkkaan kuinka asia KERROTAAN lapsille. Ajan kanssa sitten kerroin lapselleni mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan (ja kyllä esitin positiivisia puolia)

Lapsi oli heti todella innoissaan ja nyt olemme puhuneet asiasta aina kun lapsi siitä minulta kysyy. Yhtäkkiä saattaa kesken leikkien ilmoittaa etten halua muuttaa, jäädään tähän asumaan.

Jonka jälkeen taas KERRON että muutto on edessä ja käydään positiivisia asioita läpi. Yleensä sen jälkeen jatkaa iloisena leikkejä.



Eli kyllä tulemme muuttamaan, vaikka lapsi sanoisikin ettei halua, ainoa mitä ajattelin on se tarvitseeko lapsi lisää AIKAA ennen muuttoa jotta ehtii sopeutua asiaan vai tapahtuuko sopeutuminen kun on jo muutettu ja arki alkaa pyörimään.



Tahtoisin kovasti kuulla MIKSI erään kirjoittajan mukaan saisi perustaa uutta perhettä vaan pitäisi seurustella loppuelämän eri osotteissa?

ap

Kovin pienet ei osaa sanoa juuta tai jaata, siinä tarvitaan aikuisilta herkkyyttä huomata mitä mieltä lapsi on oikeasti.

Olette siis muuttamassa miehen kotiin. Miten jaatte kahden asunnon tavarat? En tiedä minkä ikäinen lapsesi on, enkä osaa sanoa osaako hän ajatella, että joutuu vastaisuudessa jakamaan lelunsa ja sinut toisen kanssa eri lailla kuin nyt.

Osaa tai ei, niin muutto on hänelle (ja teille kaikille) iso asia ja sitä pitää tarkkaan harkita.

Älkää puhuko vain kivoista asioista mitä tapahtuu, koska tämä muutto ei ole pelkästään kivaa, hän (ja sinä) luovutte nykyisestä kodista, käykää läpi myös negatiiviset asiat ja luopuminen nykyisestä.

siksi kysyimmekin jokaiselta lapselta MIELIPIDETTÄ asiaan... Jos joku olisi ollut todella vastaan, ei tulisi toimeen jonkun kanssa niin tilannetta olisi harkittu uudelleen.

Ei mielestäni ole reilua vain ilmoittaa ja muuttaa, jos jokaisella ei ole hyvä mieli asiasta.

ap

Ei kai alle kouluikäiset lapset päätä asumisasioista?? Nyt sulla viiraa pahasti.

Ei lapset päätä tuollaisista asioista, ei kouluikäisetkään.

Ainoastaan tarpeeksi isot lapset ovat sellaisia

joilta kysytään mielipidettä näissä asioissa ja ne

mielipiteet voidaan ottaa jopa huomioon.



Hyvä ihminen, nyt järki käteen!!!!

siksi kysyimmekin jokaiselta lapselta MIELIPIDETTÄ asiaan... Jos joku olisi ollut todella vastaan, ei tulisi toimeen jonkun kanssa niin tilannetta olisi harkittu uudelleen.

Ei mielestäni ole reilua vain ilmoittaa ja muuttaa, jos jokaisella ei ole hyvä mieli asiasta.



Olenko sanonut, että lapset PÄÄTTÄVÄT asiasta?

Olemme kyllä päättäneet muuttaa, mutta eriasia MILLOIN.

Jokaisen lapsenkin pitää sopeutua uuteen tilanteeseen ja se saattaa viedä aikaa.

Mieluummin ajan kanssa, kuin hätiköiden.



kiitos silti kaikille vaikka jotkut ei nyt ymmärtänyt mitä hain takaa

ap