Kamala ajatus, että äiti on "läsnä" mutta surffaa vaan netissä!

Taitaa selittää lisääntyneet puheentuotonvaikwudet

sillä meidän lapset on hyvin varhaisia puhujia.

Toisen lapsen jälkeen ei imetys ole ollut minulle enää kahdenkeskinen seurusteluhetki vauvan kanssa, vaan samalla joko isomman kanssa seurustelua, hänelle lukemista tai, jos tarkoitus on nukuttaa vauva, se päivän ainoa mahdollisuus vähän hengähtää netin tai kirjan parissa. Taaskin imetän tässä samalla, vauva jatkaa unia tissillä. Enemmän tässä minusta kärsii isompi lapsi, joka joutuu olemaan yksin vauvan nukutusten ajan. Mutta elämä on sellaista.

Ymmärrän ap:n ajatuksen siitä, miten haitallista on olla olevinaan lapsen kanssa, mutta henkisesti poissa. Poissaoloon ei tosin tarvita mitään välinettäkään, kuten tv:tä, nettiä tai päivän lehteä. Joskus ainakin itse olen niin väsynyt tai kuormittunut kaikista mieltä askarruttavista asioista, että on vaikeaa olla läsnä, vaikka istuisin lapsen vieressä lattialla leikkimässä. (Silti yritän näitä aidon läsnäolon hetkiä, jolloin en mieti mitään muuta, päivittäin järjestää molemmille lapsille.)

Että jopa silloin kun vauva nukkuu, pitäisi tuputtaa sille virikkeitä loruttelemalla. Ja tuijotella vauvaa silmiin koko imetystuokion ajan.



Ei vanhempien tehtävä ole elää, oppia ja leikkiä lasten puolesta. Lapsilla on hyvä olla joskus tosi tylsää ja niiden pitää ihan itse keksiä tekemisensä.



Vanhemmilla, kuten lapsillakin, on oikeus myös omaan aikaan. On ihan ok olla välillä omissa ajatuksissaan. 100% läsnäolossa on lisäksi se ajatusvirhe, että sehän ei ole edes teoriassa mahdollista kuin yhden lapsen kanssa.



Tämä on ihan samaa sarjaa kuin se, että pitäisi olla jatkuvasti kännykän tavoitettavissa. Ja työelämässä mukana täysillä ja aina valmis joustamaan ja jäämään ylitöihin. Ikään kuin ihmiselle olisi mahdollista vain yksi rooli, jossa pitäisi sitten suoriutua täydellisesti.

Että jopa silloin kun vauva nukkuu, pitäisi tuputtaa sille virikkeitä loruttelemalla. Ja tuijotella vauvaa silmiin koko imetystuokion ajan. Ei vanhempien tehtävä ole elää, oppia ja leikkiä lasten puolesta. Lapsilla on hyvä olla joskus tosi tylsää ja niiden pitää ihan itse keksiä tekemisensä. Vanhemmilla, kuten lapsillakin, on oikeus myös omaan aikaan. On ihan ok olla välillä omissa ajatuksissaan. 100% läsnäolossa on lisäksi se ajatusvirhe, että sehän ei ole edes teoriassa mahdollista kuin yhden lapsen kanssa. Tämä on ihan samaa sarjaa kuin se, että pitäisi olla jatkuvasti kännykän tavoitettavissa. Ja työelämässä mukana täysillä ja aina valmis joustamaan ja jäämään ylitöihin. Ikään kuin ihmiselle olisi mahdollista vain yksi rooli, jossa pitäisi sitten suoriutua täydellisesti.

eikä siltä voi sitä vielä edes vaatia.

Mun vauva syö kun imetän, se ei ole nukkumisaika.

mutta älkää nyt ottako sitä vanhemmuutta liian vakavasti. Ei lapsen kanssa koko ajan tarvi olla ja viihdyttää. En mä ainakaan koe huonoa omaatuntoa tässä surffatessani, vaikka 5-vuotias on varmaan hyvin tylsistynyt.



Mulla on yksi ystävä, jonka lapsi on oppinut pienestä, että jonkun aikuisen on 100% oltava hänen käytössään. Marisee ja kyselee tauotta jotain, jos äiti vaikka yrittää ruokaa tehdä. Hetken rauhaa ei saa koko hereilläoloaikana, koska lapsi ei hyväksy, että äiti istuisi alas ja joisi kahvikupin lehden kanssa. Ei, kaikki huomio minulle ja jokainen minuutti.

Ei lasten kanssa tarvitse koko ajan olla 100% läsnä. Jos lapsella on tärkeää asiaa tai tuo minulle kirjan luettavaksi, laitan tietenkin läppärin syrjään. Kyllä normaaliin elämään kuuluu kaikenlaista: joskus äiti (ja isi!) on 100 % läsnä, joskus ei. Sellaista se elämä vaan on. Lapsi EI tarvitse jatkuvaa paapomista ja huomiota ja lapsen on opittava kestämään myös tylsyyttä, muuten mielikuvitus ei kehity.



Lapsi ja vauva osaavat kyllä vaatia huomiota sitä tarvitessaan ja silloin pyyntöön tulee vastata, jos ei ole mitään elintärkeää tekemistä just kesken. Koko aikaa ei kenenkään tarvitse lapsiaan huomioida, hyvänen aika! : D



Joku nettiriippuvuus nyt ihan eri asia. Kyllä normaali äiti saa surffata netissä, katsoa telkkaria ja lukea kirjoja ihan hyvällä omallatunnolla.



T:kehityspsykkaa paljon lukenut

-lukee

-katsoo telkkaria

-siivoaa

-tekee ruokaa

-ym.



Miten se näitä kauheempaa on?

jankuttaa! En tarkoittanut sitä! ap

Piti vielä sanoa, että älkää nyt, rakkaat ihmiset, ottako itsellenne mitään älyttömiä paineita joka asiasta! Kyllä te saatte edelleen elää, vaikka lapsia olette saaneetkin. : )

Ei lasten kanssa tarvitse koko ajan olla 100% läsnä. Jos lapsella on tärkeää asiaa tai tuo minulle kirjan luettavaksi, laitan tietenkin läppärin syrjään. Kyllä normaaliin elämään kuuluu kaikenlaista: joskus äiti (ja isi!) on 100 % läsnä, joskus ei. Sellaista se elämä vaan on. Lapsi EI tarvitse jatkuvaa paapomista ja huomiota ja lapsen on opittava kestämään myös tylsyyttä, muuten mielikuvitus ei kehity. Lapsi ja vauva osaavat kyllä vaatia huomiota sitä tarvitessaan ja silloin pyyntöön tulee vastata, jos ei ole mitään elintärkeää tekemistä just kesken. Koko aikaa ei kenenkään tarvitse lapsiaan huomioida, hyvänen aika! : D Joku nettiriippuvuus nyt ihan eri asia. Kyllä normaali äiti saa surffata netissä, katsoa telkkaria ja lukea kirjoja ihan hyvällä omallatunnolla. T:kehityspsykkaa paljon lukenut

Vuorovaikutus on todella tärkeä asia puheentuottoa ajatellen.

Imetyshetki on esimerkiksi oivallinen hetki riimittelyyn ja lauleluun.

Mun vauvani (nyt 8kk) ei saa syötyä, jos alan seurustella. Ei ole koskaan saanut. Meillä asia on hoidettu niin, että vauvalle annetaan ruokarauha ja riimitellään ja lauletaan muulloin.

tajusin ap:n pointin.

Onko teillä lukeneilla jonkinsortin vaikeus?

Kun OLLAAN LAPSEN KANSSA niin ollaan sataprosenttisesti

vanhemmat saavat ainoastaan keskittyä lapsiin, ja jos vanhemmat haluavat tehdä mitään muuta kuin sataprosenttisesti olla lasten kanssa niin sitten pitää mennä kokonaan pois kotoa?

Saako mulla olla mitään harrastuksia tai minä-aikaa ellen ole valmis lähtemään jonnekin muualle kodistani?

tajusin ap:n pointin. Onko teillä lukeneilla jonkinsortin vaikeus? Kun OLLAAN LAPSEN KANSSA niin ollaan sataprosenttisesti

Olisi hyvä, että joka päivä lapsi saisi sen oman aikansa. Se voi olla vaikka yhteistä kotiaskaretta, mutta jotain, jossa lapsi saa olla täysillä mukana vanhemman kanssa. Parempi on lapselle olla 12 tuntia vanhemman seurassa ja saada siitä YKSI tunti intensiivisempää aikaa kuin olla vanhemman kanssa intensiivisesti kaksi tuntia!

tajusin ap:n pointin.

Onko teillä lukeneilla jonkinsortin vaikeus?

Kun OLLAAN LAPSEN KANSSA niin ollaan sataprosenttisesti

rakennetaan. Toisella korvalla, silmällä, kädellä tai jalalla ei olla muualla.

niin tekevänikään! Mä olen tässä netissä rentoutumassa, lapsista toinen häröilee pitkin poikin ja lauleskelee tuossa vieressä, toinen seuraa kun isänsä korjaa autoa.

Olen ihan samaa mieltä siitä että on väärin luvata lapselle rakentaa legotornia ja sitten kuitenkin samalla esim. puhua kännykkään, mutta eihän nyt aikuisen joka ikinen valveillaolosekunti tarvitse olla legotornin rakentamista.

Kun rakennetaan legotornia niin sataprosenttisesti rakennetaan. Toisella korvalla, silmällä, kädellä tai jalalla ei olla muualla.

Ei se äiti "läsnä"ole kun istuu päätteellä.Eikä lapsi koko ajan äidin läsnäoloa tarvitse jos on isompi mutta kyllä se taaperoikäinen tarvitsee melkein jatkuvaa läsnäoloa paitsi silloin kun nukkuu.

Äiti oli läsnä, mutta virkkasi sukkaa tai luki kirjaa, mikäs tuossa nyt on niin kummaa. Seinääkö sitä pitäisi tuojottaa?

Ei äideillä ollut aikaa olla virikkeellisiä ja leikkiviä vaan elämä oli jatkuvaa työtä, jossa lapsi pyöri mukana!

Ei taaperoikäinen mitään jatkuvaa "läsnäoloa" tarvi. Taaperolle tekee erittäin hyvää tylsistyä, keksiä itse itselleen tekemistä. Keskittymiskyky ja mielikuvitus/luovuus siitä kehittyy, kun ei äiti koko aikaa toimi seremoniamestarina. Elämä ja esimerkiksi työnteko on loppujen lopuksi tosi tylsää, joten ei se pahaa tee, että jo lapsesta tottuu siihen, ettei elämä ole yhtä hurlumheitä!

Taaperon kanssa tehdään välillä jotain, mutta välillä taapero saa olla ihan itsekseen ja vanhemmalla on oikeus tehdä kotitöitä, lukea lehti, surffata tai vaikka puhua puhelimessa. Kaikelle on aikansa. Taapero ei voi oppia siihen, että vain hän ja hänen tarpeensa ovat ainoa asia elämässä ja äidin tai isän pitää keskittyä siihen jokainen minuutti.

Ei se äiti "läsnä"ole kun istuu päätteellä.Eikä lapsi koko ajan äidin läsnäoloa tarvitse jos on isompi mutta kyllä se taaperoikäinen tarvitsee melkein jatkuvaa läsnäoloa paitsi silloin kun nukkuu.

Luulen, että äiti ei ole aina läsnä surffatessaan netissä. Esim. minun tuttavani ei kuule tai näe mitään kun on vaikka näillä palstoilla. Kylässä siellä ollessani hän on usein kuin transsissa tietsikan ääressä. Minä sitten huolehdin lapsista ja jossain vaiheessa häivyn vähin äänin.

Miksi et mene mukaan katsomaan leffaa lastesi kanssa. Silloin olet oikeasti läsnä ja lähellä kun istut heidän vieressään. Lapsistasikin tuntuisi että teet heidän kanssaan jotain. Ovat varmaan monessa perheessä mustasukkaisia tietokoneille.