Miten te mammat osaatte ja tiedätte kaiken lapsiin liittyvän?? Mä olen ihan pihalla kaikesta.

Kaverini oli kuin sinä. Minulla tieto vaan tuntui aina olleen. Olen aina ollut kiinnostunut lapsista hoitanut niitä ja kun tulin raskaaksi luin ahkerasti netistä kaikia vinkkejä. Neuvolastakin saa hyviä ohjekirjoja joita kannattaa lukea ajatuksen kanssa. Joillekin, niin kuin kaverillenikin, se tieto ei vaan jäänyt päähän.



Esim. kaupassa näytin kaverilleni että nämä ovat niitä nakkeja joissa ei ole nitriittiä. Kaverin kommetti oli että mitä eikö tavallisia nakkeja saa antaa? Mistä tiedät sellaisesta? Vastasin että siinä neuvolasta saadussa 1v ohjeessahan lukee että nitriittiä pitää vältää. Toisille se tieto vaan jää päähän. Kannataa ajatuksen kanssa lukea enemmän vauva ja lapsi aiheisia lehtiä, kirjoja ja nettiä.

älä ainakaan tältä palstalta opettele mitään välikausihaalari-sontaa!



kyllä sä osaat!

eri ikäkausille. Julkaisija on kai MLL, sama vihko tulee myös Vauva-lehden välissä. Ne ehtii pienen vauvan äitikin lukea : ).

ja miehen sisarusten lapsia myös... Tuli moni juttu tutuksi ja itse olikin jo tietoinen monesta jutusta oman vauvan kanssa. Sairaalassakin yks kätilö katsoi suu auki, kun imetin käytävällä rennosti istualteen: "Sinähän osaat ottaa rennosti!". Huvitti. Imetän usein myös seisaalteen/kävelen samalla. Niitä juttuja ei toki oppinut sisarusten lapsistakaan ja olihan siinä uusia asioita, mutta lähinnä nuo ulkovaatekysymykset ja muut on tulleet tutuksi sitä kautta. Siskoni on myös kävelevä tietotoimisto lasten suhteen ja soitan hänelle aina ensiksi, jos tulee joku ongelma! =D

Ap:n kannattaa nyt varmaan siirtyä vaikka plussalle. Katos Oikea Av-mamma ei tajua sun ongelmaa, koska Oikea Av-mamma vaan tietää. Välikausihaalareista Oikea Av-mamma on nähny unia jo kolmevuotiaana ja kotiäitiydestä viisivuotiaana.



Mutta sulla on toivoa, jos sä puolivuotiaalle olet välikausihaalarit ostanu ja jos ne on maksanu ainakin 150€. Koska ilman välikausihaalareita puolivuotiaana sun lapsesta tulee nuorisorikollinensiviilipalvelusmies ja homo.

en ole ikinä kaivannut mitään ohjekirjoja, vauvalehtiä ostelin kyllä jo 16-vuotiaana kun oli vauvakuume, esikoisen sain 18-vuotiaana ja toisen 19-vuotiaana. Eikä tainnut edes olla välikausipukuja ja reimatecejä silloin olemassakaan.



Älkää nyt hyvät äidit hössöttäkö, vauva ei ole mikään eksoottinen eläinlaji vaan pieni ihminen joka tarvitsee samoja asioita kuin isommatkin ihmiset, kodin, ruokaa ja rakkautta. Ihan maalaisjärjellä pärjää.



Itselläni kuudes tulossa, esikoinen kohta aikuinen ja mua lähinnä naurattaa tuo hössötys, oikeasti se on täysin turhaa. Miksi miettiä onko kenkä tarkoitettu syys- vai talvikengäksi tms, näkeehän sen itse millaista materiaalia, onko teille omien kenkien ostaminen yhtä vaikeaa?

kuin raskaudesta. Minä ahmin jo silloin paljon tietoa nimenomaan lapsista, en niinkään raskaudesta, toki vähän siitäkin. Mutta ehdit nytkin. Voithan päättää että kun vauva nukahtaa päiväunille luet jostakin kirjasta yhden kappaleen. Parempi varautua ennakkoon että tietoa tarvitessa et joudu sitä etsimään.

mutta harmittaa kun se rakas lapsi saa nyt sitten olla tällaisen pöhkön äidin harjoituskappale... :p Luin ihan valtavasti raskausajasta ja tiesin siitä ja synnytyksestä "kaiken mahdollisen". Ajattelin että luen sitten lapsen hoidosta enemmän kun se on ajankohtaista, mutta nyt on käynyt niin, että arki vaan menee eteenpäin enkä ole koskenutkaan yhteenkään kirjaan puoleen vuoteen! Ei ole paljon ollut vapaahetkiä ja arki jotenkin vaan vyöryy yli ja sen lapsen tarpeet on siinä HETI ja NYT niin ei siinä paljon kasvatusoppaita selailla. ;) ja kun joskus saa nukkua, niin tasan silloin nukun enkä lue mitään, kuten ennen aina kukuin kirjapinojen kanssa yömyöhään. No ihan tyytyväiseltä vauvalta tuo vaikuttaa, mutta usein tulee olo että en sitten tätäkään tiennyt, jepjep..

Odotus aikana ei käynyt mielessäkään opukset. Ja synnytyskin käynnistyi etuajassa niin etten siihenkään ehtinyt mitään neuvolassa kysyä. Jos jotain kysyttävää tuli soitin neuvolaan ja sinne sitten soitinkin usein. Ei ollut meillä tietokonetta kun esikoista odotin joten en onneksi surffaillut vauva-palstalla.



Siskoltani kyselin paljon kun yhtäaikaa vauva-aikaa elettiin. Esikoinen on harjoituskappale. Häntä nukutettiin ja kirjoja selaillen syötettiin kun ei muuten onnistunut. Painon nousu oli suuri huolen aihe mutta en voinut tietää että vaikka mitä teen en sitä normaalisti saa nousemaan.



Seuraavien lasten kanssa olen tehnyt toisin, kirjoja ei ruokapöydässä tarvita, unille mennään ja yksin ovat hyvin nukahtaneet. Paino ei muillakaan ole noussut niinkuin olisi pitänyt mutta sen jo tiedänkin joten ei huolta. Neljäs lapsi tuntuu kyllä harjoituskappaleelta kun hänellä on jonkinlainen kehityshäiriö niin sen kanssa opetellaan elämään ja olemaan.



Reimateciä olen ostanut vasta koululaisille kun kuravaatteita eivät enää päälleen ole laittaneet.

Ja mikä on välikausihaalari?? Se kangasvuorillinen ulkopuku vai?

Aika ja kokemus opettaa. Sä etsit sun oman tavan hoitaa lastasi.



Täältä mä en kyllä lapsen hoito- ja kasvatusneuvoja etsi, niin sekopäistä porukkaa täällä on.

Mutta maalaisjärjellä eteenpäin, niin hyvä siitä tulee!



Ainahan on av, täältä saa vinkkejä ;)



3 lapsen äiti ja pph, joka on ollut ikänsä muutenkin tekemisissä lasten kanssa.

Itse aloitin lapsenlikkana 13-vuotiaana ja töissäkin lastensairaanhoitajana opin paljon. Mutta sitten kun sain esikoiseni, niin kyllä sitä silti mietti ja pähkäili monia asioita =) Ja monta puhelua tuli soitettua omalle äidille ja yhä soittelen ja kysyn neuvoa välillä.

Erehdyin nimittäin ostamaan sen parjatun välikausihaalarin, voi kamalaa :P

jotain kai opin 16-lapsisen perheen toiseksi vanhimpana... ;) tosin aika usein soitan äidille tai neuvolaan.. sitä varten ne on olemassa, että voi kysyä, kun ei tiedä :)

Omaa lastaan tajuaa ja oppii lukemaan.



Minä en ole koskaan aiemmin ollut mitenkään erityisen kiinnostunut lapsista enkä ole juuri koskaan ennen omaani edes hoitanut lapsia. Suoraan sanoen mieheni (edellisestä liitosta lapsi) opetti minulle synnytyssairaalassa, kuinka vauvaa pidellään ja hoidetaan. Oman vauvan hoitaminen on kuitenkin tuntunut tosi luontevalta ja helpolta. Asiaa auttaa, että vauvamme on hyvin nukkuva ja tyytyväinen.



Ehkä on niinkin, että identiteettini on ollut vahvasti työelämässä eikä minulla ole ollut mitään kuvitelmia erinomaisesta äitiydestäni, joten on ollut helppoa aloittaa nollasta vauvaa ihmetellen ja hänestä oppien. Ehkä myös iän myötä (40-v.) luottaa itseensä ja omaan arvostelukykyynsä eikä pahemmin välitä muiden mielipiteistä.



Äitiys on ollut todella hieno matka! Toivon, että mahdollisimman moni äiti voisi kokea näin!

mun lapsi on jo kaksivuotias enkä mä vieläkään hiffaa näitä lapsijuttuja. Nyt vasta mulle esimerkiksi paljastui, että kaikki muut kaverini ovat ilmoittaneet lapsensa kaikenlaisiin kehittäviin harrastuksiin ja tehneet pitkäjänteiset harrastesuunnitelmat kaksivuotiaalleen. Paitsi minä, joka tietenkään en mihinkään ryhmiin enää saa lastani ilmoitettua ja näin varmaan traumatisoin lapsiraukkani loppuiäksi. Oikeasti mulle jäi vähän hämäräksi, että mistä ihmeestä muut äidit edes saa sitä pokkaa päättää, et niiden lapsesta tulee nyt jääkiekkoilija/tanssija/pianonsoittaja. Mä jotenkin olen luullut et ensin katsotaan mistä lapsi tykkää...



Onneksi mulla on superhelppo lapsi joka näyttää olevan ihan onnellinen vaikka mä en mikään superäiti olekaan.:) Joten älä ap stressaa, mä olen joskus kuullut sellaisen sanonnan, että pahinta mitä lapselle voi elämässä tapahtua on täydellinen äiti, ja se taitaa olla totta.

(en jaksanut lukea koko ketjua, tää siis vaan mun ajatus)



Siinä mies joutuu odottamatta yh-isäksi vastasyntyneelle pojalleen. Musta siinä on liikuttavia kohtia, kuinka pihalla huoltaja voi oikeasti olla, kuinka avuttomaksi itsensä tuntea, ja silti onnistua tekemään just ne oikeat asiat ihan vaistolla. Kuten vaikka harsoliina pyykkipojilla aurinkosuojaksi. Ei se lapsi niin paljon tarvi: ruokaa, lämpöä ja läheisyyttä. Tapoja tarjota noita on yhtä monta kuin äitejäkin :)