Miten te mammat osaatte ja tiedätte kaiken lapsiin liittyvän?? Mä olen ihan pihalla kaikesta.
No onhan tässä aikaa opetella, kun lapsi on vasta puolivuotias, mutta ahistaa, kun kaikki asiat tulee mulle koko ajan uutena. Kuten nyt vaikka käsite välikausihaalari. Siis mikä, aha, sellainenkin on, eikun kauppaan.
Olen ihan kuutamolla lapsiin liittyvistä asioista ja vaikka kuinka yritän netistä lukea hoito-ohjeita ja vaikka tätä palstaa, niin tajuan vaan että mä en tiedä mistään mitään. Reimatecit, sopivat ulkoilumäärät jnejne. Ei mitään käsitystä ennestään. Mistä te olette imeneet kaiken sen äitiystiedon ja miten te osaatte tehdä arjessa ne oikeat asiat? Onko teillä joku salainen manuaali, mistä katsotte asiat?? ;) Help!
Kommentit (36)
Lisäksi olin sujuvasti kuunnellut työkavereita, ystäviä ja sukulaisia.
joka vuosi ja vuosikymmen nämä "säännöt" uusiutuvat, joten manuaali on joka vuosi muistettava päivittää :)
Nyt näitä on 3 ja pari kikkaa on tosiaan tullut jo opittua ;)
Mutta, oikeasti, mulla oli ekan kanssa lista kysymyksiä ja eikun neuvolatädille soittelemaan ja kysymään. Hän neuvoi auliisti välillä lähes päivittäin tumpeloa. Sitten luin oppaita ja kyselin kokeneemmilta. Mun äidinvaisto oli kai off-tilassa, kun minä en hiffannut juttuja itsestään heti. Muilta, kokeneemmilta saa valtavasti hyviä (ja huonoja) vinkkejä joka asiaan.
niin en mäkään silloin mitään tiennyt. Uskaltaisin väittää, että vuoden-parin päästä sä olet se konkari, joka antaa neuvoja sellaisille kuin sinä nyt :)
Tsemppiä tulevaan! "Kyllä se siitä" ;)
Sain kasan lastenkasvatus kirjoja ystävältäni
Lisäksi olin sujuvasti kuunnellut työkavereita, ystäviä ja sukulaisia.
mitä muut tekee ja teet niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta ja lapsesta...... 6kk on niin pieni että tuskin on oikeaa määritystä sille kauanko pitäisi esim.ulkoilla=) Ja vaatteet on vaatteita, kunhan on sopivasti päällä=) Ekan kanssa kaikki nyt vaan on hapuilua mutta jos sitä alkaa stressaa mitä pitää tehdä niin kaikki alkaa varmaan tuntumaan super vaikealta=)
superäidit on erikseen ja sitten me tavalliset pulliaiset. Leikkipuistossa muiden äitien kanssa jutellessa olen huomannut, ettei ne muut yhden lapsen äidit (kaikilla 1-1,5v lapsi) tiedä yhtään sen enempää kuin minäkään. Ja minä olen ihan pihalla, välikausihaalarista kuulin ekan kerran täällä (eikä edes hankittu, ostin kaksiosaisen reiman puvun alennuksesta). Kengistä en ymmärrä mitään, mutta ne voi mennä ostamaan kenkäkaupasta tai lastenvaateliikkeestä, niissä on onneksi fiksuja myyjiä, eivät edes naura päin naamaa tyhmille vanhemmille!
Meidän lapsi syntyi ilman manuaalia ja tietoa on kerätty pikkuhiljaa, neuvolasta, kavereilta, netistä ja nyt 1v lapsen kanssa puistossa muilta saman ikäisten lasten äideiltä saa hyviä vinkkejä esim. ruokaongelmiin tai muihin pikkujuttuihin.
Ei se lapsenhoito nyt mitään avaruustiedettä ole, enimmäkseen pärjää ihan maalaisjärjellä ja asiathan voi tehdä monella eri tavalla eikä se ole väärin!
Olen tehnyt töitä ensin pk:ssa 19v:sta lähtien, lisäksi toiminut 3 vuotta perhekasvattajana lastensuojelussa ja noiden ohella opiskellut psykologiksi. Minulla on myös oma lapsi.
Näiden pohjalta uskallan ainakin vähän neuvoa joissain asioissa :)
Lapset ovat erilaisia. Se, mikä toimii naapurin Villellä, ei välttämättä toimi meidän Kallella, eikä se ole merkki siitä, että minä teen jotain väärin tai että Kallessa olisi jotain vikaa. Ville ja Kalle ovat erilaisia. :) Aika ajoin törmää varsinkin netissä kommentoijiin, joiden mielestä ainoa oikea tapa on heidän tapansa, mutta sellaisia lukiessa muista, että Ville ja Kalle tosiaan on erilaisia. Tsemppiä!
t. "Kallen", 1,5 v, äiti
ja sitten, kun alat istuskella puistossa hiekkalaatikon reunalla muiden mammojen kanssa, tietotulvasta ei tule loppua:) Kannattaa todellakin kuunnella sitä omaa sydäntään ja käyttää maalaisjärkeä, kaikki kikiat, vinkit ja ohjeet kun ei mene kaikissa perheissä.
Oikeestaan pääasia on, että vaatetat lapsesi oikien sään mukaan (ei tarvita puolivuotiaalla mitään remateckejä eikä välikausivaatteita), annat ruokaa kun vauvalla on nälkä, nukutat kun sitä nukuttaa ja annat paljon syliä ja haleja päivän mittaan. Mitään kummallisempaa vauva EI kaipaa. Kaikki muskarit sun muut ovat ihan höpöhöpöä ainakin 3-ikävuoteen asti. vauva saa virikkeitä riittävästi ihan vain kotioloissa äidin ja isän7sisarusten kanssa touhuillessaan.
Älä osta mitään opusta, tutustu vaikka MLL:n sivuihin. ne ovat järkevtä ja asialliset ja ihan riittävät. Älä ala seurata mitään opuksen antamia ohjeita, tulet vai stressaantuneeksi ja kireäksi äidiksi joka ei osaa enää lukea lapsensa viestejä.
LUOTA itseesi, siihen, että tiedät, kuinka toimia OMAN lapsesi kohdalla. Neuvolasta saat kaikki kipeän lapsen hoito-ohjeet sun muut tarpeelliset (ruokaan liittyvät jne.). Muuta et tarvitse.
NAUTI lapsestasi!!
t. th-lto ja 3 muksun äiti
lasten erilaisuuden lisäksi myös äidit ovat varsin erilaisia, mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu. :)
t. 11
mutta harmittaa kun se rakas lapsi saa nyt sitten olla tällaisen pöhkön äidin harjoituskappale... :p
Luin ihan valtavasti raskausajasta ja tiesin siitä ja synnytyksestä "kaiken mahdollisen". Ajattelin että luen sitten lapsen hoidosta enemmän kun se on ajankohtaista, mutta nyt on käynyt niin, että arki vaan menee eteenpäin enkä ole koskenutkaan yhteenkään kirjaan puoleen vuoteen! Ei ole paljon ollut vapaahetkiä ja arki jotenkin vaan vyöryy yli ja sen lapsen tarpeet on siinä HETI ja NYT niin ei siinä paljon kasvatusoppaita selailla. ;) ja kun joskus saa nukkua, niin tasan silloin nukun enkä lue mitään, kuten ennen aina kukuin kirjapinojen kanssa yömyöhään.
No ihan tyytyväiseltä vauvalta tuo vaikuttaa, mutta usein tulee olo että en sitten tätäkään tiennyt, jepjep..
oman esikoiseni kanssa, Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Siitä löytyi monen monta erittän hyödyllistä vinkkiä käytännön eri tilanteisiin eri-ikäisille lapsille. Sitä kirjaa täytyy osata lukea siten että poimii sieltä itselle hyödylliset vinkit ja jättää muut jutut omaan arvoonsa...
Muitakin lastenhoito-oppaita on tullut vuosien varrella luettua, varsinkin John Pearcen Vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma oli hyvä apu.
Ja eka lapsihan on aina ns. harjoituskappale, vauvat on onneksi lujaa tekoa eivätkä mene vähästä rikki :-) Tsemppiä ja onnea matkaan!
Suomalainen vauvakirja ( mulla oli vanhempi painos, kannessa alaston vauva). Siinä oli ihan selkeästi ohjeita ja hyvä sisällysluettelo. Pohjautui jotenkin KaksPlussan tietoihin. Sain kaverilta monta muutakin ( se on kustannusalalla) mutta toi oli paras. Ja sitten jonkunverran tietoa hain kirjast lasten lääkärikirja ( olen tosi huono nimissä) Sen kannessa oli kuva taaperosta vaipoissa jonka sydäntä kuunneltiin:-)
että älä nyt hyvänen aika mitään opuksia ala lukemaan. Niissäkin on miljoonia eri ohjeita ja meet ihan sekasin niistä kun yrität tavoitella sitä superäitiyttä. Mulla oli samat fiilikset esikoisen kanssa ja luin ja kyselin koko ajan ja stressasin mitättömistäkin asioista.
Kunnes sitten tajusin, että eihän tää oikeesti mitään avaruusraketin rakentamista ole. Mä teen niinku mä haluan enkä niinku muut. Ei mullakaan tuon ikäiselle ollut välikausihaalareita tms. kunhan vaan puet lämpimästi päälle tms.
Että mun neuvo on, että et lue mitään ohjekirjoja vaan käytät sitä ns. maalaisjärkeä, sillä pärhjää parhaiten!!!
Mielummin nautit vaan hetkistä lapsesi kanssa etkä stressaa ei-tärkeistä asioista!
t. kahden lapsen äiti ilman ohjekirjoja
koulussa, silti vasta keväällä sain tiedon välikausihaalarin (täältä yllättäen!)olemassaolosta ja siitä mikä se edes on, ei siis ole meillä käytössä ;D
ja lisäisin vielä sen, että ne ajatukset jäsentyvät omassa mielessä viiveellä. Eli vaikka nyt tuntuisi, että joku.. esim. nukutusvinkit, ovat ihan hukassa, kokeilet toisena päivänä toista ja toisena toista, etkä osaa sanoa mikä toimii parhaiten, niin vuoden kuluttua oletkin kertomassa ystävällesi, että meidän vauva nukahti 6 kk ikäisenä parhaiten tällä tavalla.
Tuurilla, maalaisjärjellä ja arvuuttelemalla on eka lapsi saatu kolmevuotiaaksi. Ihan hyvä siittä näyttää tulleen. Ja samalla linjalla jatketaan kun koko ajan tulee vastaan uusia juttuja. Eilenkin kaupassa mietin kenkäosastolla että mahtaako kädessäni oleva lapsen kenkä olla syys- vai talvikenkä. Kenkä jäi sinne kun arvelin kyseessä olevan syys- ja kevätkeleihin soveltuva popo.
Huushollista löytyy myös puolivuotias vauva. Onneksi nyt olen kokeneempi ja tiedän "virheet". Huom, siis tiedän. Se ei aina tarkoita sitä että muistaisin välttää ne. Mutta ainakin nyt osaan sanoa että menipäs pieleen kun opetin tämänki vauvan nukahtaan tissille :) Vaikka ei pitänyt..
ja tärkeintä on luottaa omaan itseensä:) Kaikkea ei kannata uskoa, ei ainakaan noissa ulko-vaatejutuissa. Terveellä maalaisjärjellä selviää pitkälle. Tsemppiä!