Lue keskustelun säännöt.
päiväkodin pienten ryhmän työntekijät hoi (vrt. alempi ketju)
03.09.2010 |
Lapseni 2v2kk aloitti ryhmäperhepäiväkodissa kuukausi sitten. On pieni kivantuntuinen yksikkö. Lapsi on mennyt sinne joka aamu itkemättä ja pyysin, että kertovat rehellisesti, jos ongelmia on. Mulle kerrotaan päivittäin, että tirautti itkut siinäjasiinä kohtaa. Joskus lapsi on hyvin ilahtunut, kun haen pois, toisinaan ei niin kiire ole lähteäkään.
Oletan, ettei hän kauhean traumatisoitunut ole? Olenkohan kuitenkin väärässä?
Olin yhden päivän mukana menossa ja ryhmän 1 vuotiaat itkeskeli useamminkin. He ovat olleet siellä jo useamman kuukauden. Ymmärsin rivien välistä ja vähän suorempaankin, että nämä 1 vuotiaat ovat aluksi todellakin itkeneet pari kuukautta aamusta hakuhetkeen saakka.
Kai voin luottaa siihen, että oma 2v ei näin tee, kun minulle niin sanotaan? Kai kokopäiväinen itku näkyisi muutenkin lapsen kotikäyttäytymisessä tms?
Lapsi sanoo aina välillä, että oli äitiä ikävä ja olisi kiva olla kotona, mutta menee kuitenkin "mielellään" tarhaan aamuisin.
Suren toki kaikkien ikävöivien 1 vuotiaiden (ja isompienkin) puolesta.
Kommentit (9)
Meillä molemmat lapset aloittivat päiväkodin 1v1kk-1v2kk ikäsisinä.
Molemmilla ollut jokin "syy" jos ovat itkeneet, ja hoitajat ovat itkusta kertoneet. (esim. sairaana, kaatunut tms.)
Ei kaikki pienet itkeskele, toisilla lähtee hyvinkin nopeasti leikit sujumaan. Esikoinen parahti itkuun muutamana ekana päivänä kun tulin hakemaan. Parin viikon kuluttua jo juoksi taakseen katsomatta leikkeihin mukaan.
Kysy suoraan hoitajalta, onko lapsi itkeskellyt, onko iloinen, surullinen? Tuskin kukaan päin naamaa valehtelee. Osaisiko lapsesi kertoa, tuliko hänellä tänään itku hoidossa? Meillä tosin nyt nuorempi 2v, eikä osaa hahmottaa, mitä on minäkin päivänä tapahtunut. Usein vastaa myöntävästi kysymyksiini, olivat ne melkein mitä tahansa. :) Isoveli sitten korjaa, että ei tänään ollut niin ja noin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varhaiskavstuksen ammattilainen. Ikävä kyllä minun on pakko todeta, että mielestäni ehdottomasti paras mahdolinen hoitomuotoa alle kolmivuotiaalle on kotihoito, joko niin, että vanhemmat ovat kotona tai hoitaja tulee kotiin. Jos tämä syystä tai toisesta ei onnistu, suosittelen erittäin lämpimästi perhepäivähoitoa. Päiväkodit tai ryhmikset eivät ole parhaita mahdollisia paikkoja, etenkään aivan pienille, eli vuoden vanhoille. Pienelle lapselle ryhmä on aina jo valtava haaste itsessään. Pieni lapsi ei pysty olemaan sos. vuorovaikutuksessa kuin muutaman ihmisen kanssa yhtä aikaa, eli tällöin kaikki ryhmät, joissa on enemmäön kuin viisi lasta, kuormittavat lasta tarpeettoman paljon.
Kaikki lapset ovat yksilöitä. Toiset lapset pärjäävät, eli oppivat selviytymään isommissakin ryhmissä. Kukin punnitkoon kohdallaa, riittääkö oman lapsen kohdalle se että selviytyy, vaiko se että lapsi todella on onnellinen. Sinun lapsesi on jo ihan hyvän ikäinen. Luota itseesi vanhempana. Sinä kyllä äitinä vaistoat hoitajista/opettajista, ovatko he turvallisia ja sensitiivisiä aikuisia lapsellesi:) Samoin voit luottaa siihen, että tunnistat lapsestasi jos hoidossa olo ahdistaa. Ole rohkea ja varaa vaikka ihan oma aika, jolloin pääset keskustelemaan lapsesi asioista pian. Voit tuoa rehellisesti huolesi esille siitä, itkeskeleekö lapsesi päivän aikana runsaasti. Tällöin työntekijöiden velvollisuus on kertoa sinulle tiukka totuus, johon voit puhtain sydämin luottaa:)
Uskon että jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta. Nämä kipuilut hoitokuvioiden kanssa ovat tuttuja minullekin: tieto todella lisää tuskaa. Omaa kolmivuotiastani en maksustakaan veisi vielä päiväkotiin, edes laadukkaaseen sellaiseen. Neli-viisivuotiaan taas luovuttaisin laadukkaaseen päiväkotiin oikein hyvillä mielin:) Olen tehnyt paljon "uhrauksia" omassa ammatillisuudessani ja urakehityksessäni lasteni hyvinvoinnin eteen. Olen tehnyt sen kuitenkin hyvillä mielin. Saan joka ilta nukahtaa tietäen, että olen tehnyt aidosti parhaani kaikkein rakkaimpieni eteen:):)
pillahtelee itkuun siellä. Esim. ulkoilun lopuksi, taitaa olla väsy tai kun joku vie lelun. Hän on ehkä vähän itku-iita muutenkin. Hoitajat kyllä kertovat aina, josko heidän mielestään itkuun ollut syy.
Mietin vaan, miten ankeaa tytölle siellä on, kun itkeskelee, mutta menee sinne itkemättä. Ja kotonakin itkee helposti, jos ei saa tahtoaan läpi.
Vähän draamaqueen suorastaan. Kunhan ei traumatisoituisi.
Hoitajien mielestä kaikki on ok, kai se sitten on? Toiset itkee helpommin kuin toiset? Ilman, että se on merkki järkyttävästä koti-ikävästäkö? (Vai huijaanko itseäni)
Sen varmaan kaikki tietävät! Toiset hoitajat ovat aivan ihania ihmisiä ja sitten valitettavasti löytyy niitä jotka eivät mielestäni saisi edes toimia koko alalla!!! Itse olen nähnyt sellaista "esittämistä" että huh, huh... Vanhemmille mielistellään, etenkin sellaisille joilla "hyvät" työpaikat yms. Mutta sitten kun vanhempia ei ole näköpiirissä niin ollaan aika etten sanoisi hirveitä lapsia kohtaan :( Mutta uskoisin että lapsesta näkee että voiko tämä hyvin vai eikö?!
Tässä rppk:ssa lapsia yhteensä 8, joskus paikalla juuri tuo mainitsemasi 5 lasta.
On tämä vaikea asia, sanoinkin jo miehelleni, että jos menee yhtään vaikeammaksi, haluaisin siirtää töihin paluun ensi syksyyn. Ei me nälkään kuolla, mutta työpaikalla lomautuksia+muuta, nyt pitäisi näyttää työteliäältä (eikä vinkua täällä ongelmiaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kahdeksan lapsen ryhmäkoko kuulostaa sinällään ihan hyvältä:) Oletko kuitenkin miettinyt perhepäivähoidon mahdollisuutta? Siellä lapsia vain neljä ja koko ajan läsnä yksi turvallinen aikuinen. Ihanaa huomata miten upeasti sinä ajattelet oman lapsesi parasta:)Ethän syyllistä itseäsi turhaan:) Katselette nyt rauhassa vielä hetken ja jos sinua vielä nykyinen tilanne ahdistaa voit harkita uudelleen kotiin jäämistä tai sitä perhepäivähoitoa.
Tuo kahdeksan lapsen ryhmäkoko kuulostaa sinällään ihan hyvältä:) Oletko kuitenkin miettinyt perhepäivähoidon mahdollisuutta? Siellä lapsia vain neljä ja koko ajan läsnä yksi turvallinen aikuinen. Ihanaa huomata miten upeasti sinä ajattelet oman lapsesi parasta:)Ethän syyllistä itseäsi turhaan:) Katselette nyt rauhassa vielä hetken ja jos sinua vielä nykyinen tilanne ahdistaa voit harkita uudelleen kotiin jäämistä tai sitä perhepäivähoitoa.
Olisi mahtavaa jos saisi lapsen perhepäivähoitoon. Mutta mistäs niitä hoitopaikkoja saa, kun niitä ei vain vapaana ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei henkeä uhkaavia ruoka-aineallergioita, että en halunnut ketään PPH:ta kuormittaa. Hänelle tulee nyt hyvää ruokaa Palmialta ja hoitajat näkevät hänet "vain" hoidettavana ilman ylimääräistä kokkausriesaa. Muutoin olisinkin hakenut PPH:lle. Hlö joka hoitopaikoista päätti, oli lopulta samaa mieltä kanssani, vaikka alkuun sanoi, että kyllähän he lapseni myös PPH:lle antavat. Myönsi lopulta, että tuskin kukaan oikeasti haluaa keskittyä lastenhoidon ohella vaativaan erikoisruokavalioon.
Toki hän nyt kuormittaa keittäjää, mutta tällä keittäjällä vaativampiakin tapauksia. (Kävin häntä henk.koht. tapaamassa)
työntekijöistä enää paikalla. Tai muista vastaavista?