Onko muita 1967 syntyneitä paikalla? Mitä olette mielestänne

Vastaako tilanne sitä, mistä nuorena haaveilin... riippuu kuinka nuorena :-). 15-vuotiaana suunnittelin opiskelevani lääkäriksi ja muuttavani sota-alueelle tohtoroimaan. Ei, täällä Suomessa olen :-).



- minulla on 2 poikaa. Olen saanut juuri sen verran kuin halusin. Mutta tämä haave tuli vasta parikymppisenä

- parisuhde on hyvä. Haaveiden mukainen

- koulutukseni on KM. En koskaan ajatellut lähteväni lukemaan käyttäytymistieteitä. Jotenkin järkeisin sen myöhemmin

- Olen siis KM. Haluaisin olla KT. Nyt olen tehnyt päätöksen, että lähden jatko-opiskelemaan

- talous hyvä, ei enää lainaa. Ei valittamista



Suurin ongelmani on itseni kanssa. Olen aina ajatellut olevani tasapainoinen ihminen (kaikki tätä minulle sanovat ja itsekin olen kokenut), jolla on pääkoppa kunnossa ja joka tuntee itsensä.



Nyt 40 v olen tajunnut, että kaikki tämä on ollut harhaa. Minulla on omat mörköni. Ja loppuen lopuksi en ole tuntenutkaan itseäni. Olen LUULLUT, että tunnen itseni.

Lasten ollessa pieniä, mieheni osallistui kiitettävisti ja sain koulutettua itseni.

Minulla on vakituinentyö.

Meillä on velaton omakotitalo pääkaupunkiseudulla jossa viihdymme.

Olemme mieheni kanssa vielä nuoria ja yhteistä aikaa paljon.



Seuraava eteppi on isovanhemmuus jota odotan innolla.

t. ap

- kaksi ihanaa lasta (alunperin toivoin enemmän, mutta se ei mennytkään niin)

- hyvä koulutus

- ihana koti, josta ei enää kauheasti velkaa

- tarpeeksi omaa aikaa juuri nyt

- parisuhde ei valitettavasti ole sitä mitä toivoin

Mulla 1 lapsi, nuorena olin sitä mieltä etten halua ollenkaan lapsia, mutta sitten 35 vuotiaana mieli muuttui ja sain tämän yhden.



Parisuhde on, mutta ei olla enää kovin läheisiä :(



Velkaa ei enää ole ja asutaan kivalla alueella Helsingissä rivarissa.



Työhöni olen hiukan kyllästynyt, hoitoalalla olen.



Kaiken kaikkiaan haaveilin nuorena aika erilaisista asioista, mutta ihan tyytyväinen olen nyt.

Olin 17v kun sain esikoisen.

Urahaaveet ovat melko lailla toteutuneet, olen saanut hyvän ja haastavan aseman sillä alalla, josta teininä unelmoinkin. On akateeminen loppututkintokin.



Mutta onhan tässä elämässä moni asia mennyt "vähän sinnepäin". Miehen kanssa ei enää mitään suurta tunteen paloa ole, ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta. Lieneekö koskaan ollutkaan mitään Suurta rakkautta.



Lapsia on kaksi, sopiva määrä - mutta toinen heistä vaikeahoitoisesti perussairas. Sille en tietysti itse mitään voi, onpahan vaan esimerkki siitä, että elämässä voi tulla vastoinkäymisiä, vaikka kuinka pyrkisi olemaan tunnollinen ja ennakoimaan. Rakkaita lapsia silti tietysti molemmat!



Omaisuutta on riittävästi, mutta sellaista perhe-asuntoa stadin keskustassa ei palkkatyöläinen yhdessä sukupolvessa polkaise tyhjästä, kun ei ole perittyä pelimerkkiä takana. Joten asumme lähiössä.



Mutta en murehdi sitä, mikä on mennyt "sinnepäin", sellaista elämän kuuluu tavallaan ollakin eli että teininä sitä kuvittelee suuria ja epärealistisia asioita - jotta pyrkisi korkealle, pitää olla korkeita unelmia.

Viisi vastannutta, joista vain yksi on tyytyväinen pitkään parisuhteeseensa. Yksi ei kommentoi parisuhteen tilaa, eli voisi luulla, ettei siinä ole paljoa kommentoitavaa..

kohta 30v ja olemme onnellisia.

Pitkään suhteeseen mahtuu tietysti kaikenlaista mutta erillämme emme ole asuneet koskaan.

Välillä on rakastettu enemmän ja välillä vähemmän.

Periksi ei ole kuitenkaan annettu ja tällä hetkellä ollaan oikein rakastuneita. 3

Viisi vastannutta, joista vain yksi on tyytyväinen pitkään parisuhteeseensa. Yksi ei kommentoi parisuhteen tilaa, eli voisi luulla, ettei siinä ole paljoa kommentoitavaa..

elämässä kun on tässä vaiheessa jo niin paljon muutakin sisältöä kuin parisuhde. Ja parisuhdekin toimii ihan kohtuullisesti, vaikkei olekaan mikään parikymppisen kutu-vaihe enää päällä ;-)

Itse asiassa esim. seksi toimii nyt paljon paremmin kuin koskaan ennen!

-se sinua edeltänyt kirjoittaja, nroa en muista-

- 3 tervettä lasta, kaikki ala-asteella

- Ihana aviomies, 18 vuotta yhdessä

- omistus rivitaloasunto (velkaa vielä vähän)

- kiva työpaikka, tosin palkka huono =(



Suurin saavutus kyllä nuo lapset, onnellinen parisuhde ja terveys joka mahdollistaa urheilemisen.

Suurin saavutus kyllä ....... terveys joka mahdollistaa urheilemisen.

totta kai terveyttä voi hoitaa ja pitääkin, mutta olet vielä siinä iässä, että jos joku sairaus iskee, se iskee todennäköisesti huonoa tuuria, ei siitä syystä, että olisit elintavoiltasi erityisen slarvi.

Olen erittäin tyytyväinen elämääni! Helppoa ei ole aina ollut mutta kaikesta on selvitty.

- 2 lasta, ala-asteikäisiä, äidin silmissä ihania, kauniita ja älykkäitä lapsia - mudien silmissä varmaankin ihan tavallisia :)

- 2 avioliitto menossa. Eka lapseton ja toisesta nämä 2 lasta ja hyvin pyyhkii!

- VTM koulutus ja erittäin antoisa, mielenkiintoinen ja hyvin palkattu työ, joka tosin vaatii myöspaljon panostusta

- avioeron jälkeen sain itseni jaloilleni nopeasti ja tartuin työssä tarjottuun tilaisuuteen lähteä ulkomaille komennukselle. Se keikka opetti paljon elämästä ja yksi lisäkielikin tarttui mukaan



Enpä lapsena/nuorema osannut umelmoidakaan tällaisesta elämästä. Arvot mitataan muussa kuin rahassa ja materiassa.

ole saavuttanut mitään muuta kuin "itselleen", siis ollut mukana esim. vapaaehtoistyössä tai auttanut muuten merkittävästi lähimmäisiään pois lukien siis omat lapset ja mies?

että olen oikeasti tyytyväinen siihen mitä minulla on eli olen viimeinkin onnellinen ja sitä olen lopun ikäni.

Rauhallisuus ja tyyneys on tullut siinä sivussa

joten en enää ikinä stressaa, murehdi, pelkää enkä luule mitään.

Mahtavaa!

joku läheisistäsi sairastuu, tulee riippuvaiseksi jostain tai joutuu vaikka onnettomuuteen ja kaikki romahtaa

Terveet elämtavat kyllä vaikuttavat kovastikin terveyteen.



Esim. en polta enkä käytä juuri alkoholiakaan. Olen urheillut ikäni. Toki remppoja löytyy minultakin, esim. toinen polvi erittäin huonossa kunnossa, mutta siitäkin huolimatta voin urheilla.



Että siinä mielessä voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen itse vaikuttanut omaan terveyteeni. En ole ylipainoinen enkä siten sairasta sokeritautia tms.



Väitän, että olen 43 v. paremmassa kunnossa kuin moni ikäiseni.

Terveet elämtavat kyllä vaikuttavat kovastikin terveyteen. Esim. en polta enkä käytä juuri alkoholiakaan. Olen urheillut ikäni. Toki remppoja löytyy minultakin, esim. toinen polvi erittäin huonossa kunnossa, mutta siitäkin huolimatta voin urheilla. Että siinä mielessä voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen itse vaikuttanut omaan terveyteeni. En ole ylipainoinen enkä siten sairasta sokeritautia tms. Väitän, että olen 43 v. paremmassa kunnossa kuin moni ikäiseni.

äläs nyt. Kuten sanoin, elintapasairaudet aika harvoin ilmaantuvatkaan vielä tuossa iässä.

ole saavuttanut mitään muuta kuin "itselleen", siis ollut mukana esim. vapaaehtoistyössä tai auttanut muuten merkittävästi lähimmäisiään pois lukien siis omat lapset ja mies?

teen työtä, josta vähäosaiset hyötyvät paljon enemmän kuin jostain satunnaisesta vapaaehtoistyöstä ;-) mikä ilman muuta ainakin minulla lisääkin työmotivaatiota ja on yksi syy sille, miksi alalleni aikoinani ryhdyin.

-maailmanparantaja-

Alkokin maistuu turhan hyvin. Syömistä voisi sanoa erittäin epäterveellisesti ja on aina ollut sohvaperuna. Verenpainelääkitys hänellä on muuten terve.