Onko muita, jotka harkitsevat kotirouvan " uraa" ?
Minulla on jo vuosia kytenyt haave, että voisin jäädä kokonaan pois työelämästä ja keskittyä kodin ja lasten hoitamiseen. Lapsemme ovat nyt 7, 5 ja 2,5 v, ja kuopuksen lähestyessä kolmea kysymys on polttavan ajankohtainen. Minulla olisi työpaikka odottamassa, mutta harkitsen vakavasti, etten palaa sinne enää.
En todellakaan vastusta esim. lasten päivähoitoa, eli sellaisista periaatteista tässä ei ole kyse. Minulla vain on suuri halu, jopa tarve olla kotimme hengetär ja tehdä se työ niin hyvin kuin voin. Lasten ollessa pieniä on heidän hoitamisensa luonnollisestikin ollut tärkein tehtäväni. Heidän kasvaessaan haluaisin panostaa myös kodin ja puutarhan hoitoon, sisustukseen ja ylipäätään tämän " hotellin" pyörittämiseen. Minulla on myös rakas taideharrastus, johon keskittyminen onnistuisi parhaiten, jos olisin kotona.
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmemmaksi siitä tulen. Mieskin tukee minua tässä ratkaisussa. Hän on iloinen ja ylpeä, jos päätän ryhtyä kotirouvaksi.
Kommentit (31)
Olen sitä ollutkin lasten välissä, nyt kupus on vajaa 2 ja vanhin lapsi 10. Meillä tilanne se, että miehen työ on hyvin tilanneherkkää, matkustaa paljon, samoin työnantaja odottaa venymistä ja joskus se tarkoittaa 12h työpäiviä. Lasten päiväkotiin viemiset, hakemiset, kotityöt, harrastuksiin kuskaamiset kaikki kaatuu mun päälle vielä töiden lisäksi. Oma koulutukseni ja työtehtävät (esimiestomi) ovat haastavia, vaikkakin alipalkattua. Olen meistä se kouluttautuneempi, mutta mieheni tulot ovat minuun nähden kolminkertaiset. Jään mielelläni kotiin jos niin päätämme, koska tämän arjen pyörittäminen menee tosiaan työstä. Toistaiseksi olen nauttinut tästä kotiäitiydestä. Haastavin homma mikä mulla on koskaan ollut ja palkitsevin ennen muuta!
Mutta jotenkin mua silti ottaa päähän se, että aina se on se NAINEN joka luopuu " omasta elämästään" . Mies se vaan saa painaa pitkiä päiviä, eikä hänen tarvitse mitään uudelleenjärjestelyjä tehdä oman työnsä suhteen!!!!
Meillä oli myös nimittäin se tilanne, että MINÄ irtisanouduin omasta työpaikastani koska oli täysin mahdotonta että meillä molemmilla olisi ollut iltapainotteinen työ. Mies se vain jatkoi omassaan, kylläkin siitä syystä koska hänen on vaikeampi löytää uutta työtä. Itse löysin kyllä uuden työpaikan ja teen nyt vain 8-15 töitä. Lasten takia.
Mutta usein olen huomannut tuon, etteivät miehet tee mitään myönnytyksiä oman työnsä suhteen, jatkavat vain entiseen malliin. Ei ihmekään, että naiset saavat vähemmän palkkaa! Heillähän on huonommat mahikset satsata työhön.
Ilman muuta jäisin kotiin kun ois joku joka maksas viulut!!!!!!!!!!!!
Harvemmin silti mies kuitenkaan? Mutta hyvä jos sellaisiakin miehiä löytyy. Kyllä miehiltäkin mielestäni pitäisi vähän enemmän vaatia kun kerran perhettä perustavat. Heidänkin pitäisi vähän oppia joustamaan eikä vain ajatella sitä omaa uraa ja plaa plaa. Naistenhan vika tämäkin kai monesti on, kun eivät vaadi miestä muuttumaan. Ja jotkut äijät nyt ovat vain niin pölvästejä, etteivät edes arvosta niitä lapsia ollenkaan.
Tässähän kyseltiin ihmisiä, jotka
tahtovat
jäädä kotiin ja jos voivat, ajattelevat asiaa niin, että
saavat
jäädä kotiin, eivätkä joudu.
Pitää vain miettiä 2 kertaa että tarvitsenko nyt aivan varmasti tuon ja tuon. Samasta tuotteesta voi joutua maksamaan paljon enemmän toisessa kaupassa jne.
Me ollaan elelty ihan normaalia elämää ja toistaiseksi pärjätty ihan hyvin miehen tuloilla. Mies saa käteen n. 1800-2000 kuussa. Ja siitä voi vielä laittaa mun rahastoonkin pesämunaa joka kuukausi.
T:Kotiäiti joka maalaa tauluja ja nauttii elämästään.
En nyt ihan ymmärtänyt, että miten sinä esimerkiksi maksat minun elämiseni? Mieheni maksaa kaiken mitä minä kulutan ja teen elämässäni!!!
Käytän yksityisiä lääkäreitä, en saa mitään tukia, mulla on eläkettä varten rahaa jemmassa osakkeissa ja rahastoissa yms.
Voisitko ystävällisesti selventää?
En saa tukia mistään ja eletään koko perhe miehen tuloilla.
Meillä on lasten osalta se tilanne, että esikoinen on jo koulussa ja keskimmäinen menee eskariin ensi syksynä. Siitä lähtien tulen olemaan täysipäiväinen kotiäiti vain kuopuksellemme. Kun hänkin menee sitten kerhoon pariksi aamupäiväksi viikossa, jää minulle reilusti aikaa muuhunkin kuin lastenhoitoon.
Taloudellisesti kotiin jäämiseni ei ole ongelma.
Hän haluaa etä olen kotona mieluummin kuin töissä.
Olen ehdottanut että josko hänkin haluaisi olla välillä koti-isänä, mutta toistaiseksi ainakin meillä minä olen kotona, hän töissä.
Kotirouvana kuvittelen olevani tärkein ihminen maailmassa lapsilleni:-)