Pitävät minua vittumaisena...
Oikeasti en ole. Haluaisin, että joku välittäisi minusta. Kukaan ei välitä. Ei lapset, ei puoliso, ei työkaverit, ei vanhemmat.
Työ on ainoa, missä olen hyväksytty. Työnantajan odotukset ovat selkeitä, niitä on helppo täyttää.
Olenkin paras työntekijä... ja sen vuoksi vittumainen työkaveri ja esimies. Vaativan työn vuoksi olen vittumainen isä ja aviomies, koska minulla ei ole aikaa vastoinkäymisille työn ulkopuolella. Mistään positiivisesta minulle ei kukaan halua kertoa.
Jos joku joskus kysyisi, kuinka sinulla menee, purskahtaisin itkuun.
Minulla menee päin vittua.
Rakastan vaimoani ja lapsiani, mutta tunne on yksipuolinen.
Olen oravanpyörässä, joka pysähtyy vasta kun kuolen... ehkä pitää tehdä se itse...
Kommentit (5)
ehkä ne padot murtuu ja alkaa positiivinen tapahtumien ketju.
aika alkaa tehdä asioille jotain, vai? Mitä priorisoit elämässä? Onko tärkeämpää miellyttää työnantajaa kuin omaa perhettä? En usko että olet vittumainen ellet käyttäydy niin! Muuta käytöstä ja ala käyttää enemmän aikaa niihin asioihin ja IHMISIIN jotka ovat tärkeitä sulle. Puhu vaimon kanssa mikä mättää, kuuntele ja sano et olet valmis haluamaan muutosta. Ota elämä omiin käsiisi. Tai jos ei yksin löydy ratkaisuja niin hae neuvoja esim. seurakunnan tai väestöliiton parisuhdekursseilta tms. Kaikki tärkeä lähtee siitä, että voi hyvin omien läheistensä (perheensä) kanssa.
työntekijä ei ole hyvä työntekijä, jos on vittumainen työkaveri. Itselläni on vaativa työ ja olen paras työntekijä, mutta sen lisäksi erittäin luotettu ja pidetty työkaveri. Olen väleissä kaikkien kanssa, niin pomoni kuin alaisteni. Jos olisin vittumainen eikä minusta pidettäisi, kokisin olevani epäonnistunut työssäni, vaikka ei työni sitä kaveeraamista olekaan.
Kotona olen kyllä sit aika vittumainen, koska työ väsyttää. Mutta työssäni mua ei vittumaisena pidetä.
aika alkaa tehdä asioille jotain, vai? Mitä priorisoit elämässä? Onko tärkeämpää miellyttää työnantajaa kuin omaa perhettä? En usko että olet vittumainen ellet käyttäydy niin! Muuta käytöstä ja ala käyttää enemmän aikaa niihin asioihin ja IHMISIIN jotka ovat tärkeitä sulle. Puhu vaimon kanssa mikä mättää, kuuntele ja sano et olet valmis haluamaan muutosta. Ota elämä omiin käsiisi. Tai jos ei yksin löydy ratkaisuja niin hae neuvoja esim. seurakunnan tai väestöliiton parisuhdekursseilta tms. Kaikki tärkeä lähtee siitä, että voi hyvin omien läheistensä (perheensä) kanssa.
Jos ongelma tuntuu liian isolta itse käsiteltäväksi, mene puhumaan ammattilaisen kanssa. Märehtimällä ei mikään parane.
Ja oikeasti en ole. Tää on jokin kirous.