Ekaluokkalaisen lukuläksyt...
Meille tuli kotiin tiedote, että lapset saavat lukuläksyjä taitojensa mukaan. No jaa... Meidän tyttö osaa lukea ja lukee yleensä iltasella ennen nukkumaanmenoa lastenkirjoja, heppakirjoja tai sarjakuvia ja ymmärtääkin oikein hyvin lukemansa.
Mä vaadin, että lukuläksytkin luetaan, mutta hieman turhauttaa (ainakin mua) kun se lukuläksy on sit just pari-kolme lausetta ja rimpsu sanoja, jotka alkaa kirjaimella i tai jos oikein hurjaks heittäydytään niin 5 riviä tekstiä ja ne sit pitää lukea kolme kertaa (ohje koulusta) Okei, eipähän mee kauaa läksynlukuun, mutta mitähän siitä pitäisi oppia? (Vähänkään pidempien lukuläksyjen kohdalla olen yleensä myös pyytänyt tyttöä vastaamaan pariin kysymykseen tai kertomaan omin sanoin mitä siinä tapahtui tms.)
Minkälaisia lukuläksyjä muilla ekaluokkalaisilla on?
Vai "vaadinko" mä vaan liikaa?
Mä olen tosin niinkin ällöttävä nipottaja, että käsken kumittamaan virheet pois, vaikka ope hyväksyykin sen, että päälle tai viereen on tehty oikein... (Tyttö on kyllä innokas läksyjen tekijä, tekee kaikki lisätehtävätkin ihan omasta halustaan)
Kommentit (24)
Esikoielal oli tuo ja siinä oli juuri noita äänteitä ja sanaluetteloita luettavana. Nyt toisella on aapisena Kirjakuja 1, ja siitä saa lukuläksyksi aina yhden sivun luettavaksi (koko tarina on aukeaman mittainen) ja tekstiä on ihan kunnolla joka sivulla.
Ilmeisesti ne jotka eivät osaa vielä lukea, harjoittelevat sitten noita äänteitä ja tavuja.
Ja kyllä sillä on läksyjä. esim eilen oli matikasta pari sivua ja kun kaikki kopsaa vihkoon, menee siihenkin aikaa. sanlliset tehtävät täytyy myös täydellisin lausein kirjoittaa. Sitten yksi sivu erilaisita kasveista, eri piti vastata, miten erilaiset kasvuympäristöt vaikuttaa tiettyihin kasveihin. Lisäksi piti kirjoittaa 15 lauseinen kertomus aiemmin kerrotun tarinan pohjalta. Ja lisäski luettava yksi luku kirjasta, joka nyt on lukulistalla. Jo tarinan keksimiseen ja kirjoittamiseen meni puoli tuntia.
Meillä on joulukuussa 6 vuotta täyttävä eskarilainen, jolla on oma lukuvihko, jossa on noita yhden vihkonsivun mittaisia tarinoita siihen eskarikirjaan liittyen.
Näitä hän sitten lukee innoissaan, kyselen yleensä muutaman kysymyksen tarinasta ja osaa vastata hyvin näihin, joten ymmärtää myös lukemansa hyvin.
Juttele open kanssa, jos joku tällainen lukuvihko tms. olisi teidänkin lapselle paikallaan.
Tiedän, ettei kaikki osaa lukea, mutta meitä oikein informoitiin tästä, että kaikki saavat _oman_ tasonsa mukaisia läksyjä... Eipä sen puoleen, tyttö on kohta lukenut ihan iltapuhteeksi varmaan puolet aapisestaan.. (Vaikka ihan periaatteesta koitan tyrkyttää iltalukemiseksi sit jotain muuta, voi muuten jouluun mennessä kyllästyttää koko aapinen ihan totaalisesti...)
niillä ekaluokkalaisilla, jotka osaavat jo lukea, tulee lukuläksy erillisestä monisteesta, se kirjan läksy on vain niille jotka eivät vielä osaa lukea. Lukemaan oppineet siis lukevat läksynä sellaisen noin sivun mittaisen tarinan.
opinnot on sillä tasolla. Omapa vikanne, kun opetitte lapsenne lukemaan, että saatte sitten prassailla tällä palstalla.
Mikäli opetus olisi teidän lastenne tasolla, niin moni lapsi olisi sitten erityisopetuksessa ja varsinkin moni poika.
ja lukeekin vaikka mitä jo nyt 2. luokalla. Koulun lukuläksykirja on aikas helppoa tekstiä, mutta käsken lukemaan se siksi että ope kait kyselee siitä tekstistä jotain. Eli luetunymmärtämisen takia pitää lukea.
kuten ei opetettu muakaan aikoinaan, opin itsekin eskarissa lukemaan. Mies oppi 5-vuotiaana isosiskojen hienoisella avustuksella.
Oppi ihan itse ihan vaan kyselemällä ja kokeilemalla.
Itse en lähtenyt harjoittamaan lasta, kun ajattelin, että nykyään koulussa opetetaan niin eri tavalla kuin ennenvanhaan ja pelkäsin sotkevani kaiken ;D (Mulla tuli ongelmia koulussa, kun osasin sujuvasti lukea, mutta en tavata sitten yhtään)
ekaluokkalainen on lukenut sujuvasti jo vuosia eikä hänelle ole tullut koulusta lukuläksyjä ollenkaan. Muita läksyjä kyllä tulee ja lapsi tekee niitä innokkaasti, vaikka ne ovatkin hänen osaamiseensa nähden "lällyjä".
Mutta sen verrans asiasta pitäisin meteliä, että opettaja hommaa lapselle koulutunneille vähän haastavampaa hommaa, muuten lkähtee kohta koko homma lapasesta, kun lapsesi turhautuu. Meillä oli viime vuonna, ekaluokalla siis, pojalla sama "ongelma" ja vanhempainillassa sitä sitten ääneen ihmettelin, niin selvisi, että vaikka läksyt oli tuollaista himhamppua, koulutunneilla poika teki kakkosluokan tehtäviä ja joutoajat luki ns. pulpettikirjaa, joka ei siis ole mikään sarjakuva, vaan ihan kunnon kirja.
hitaahkon lukijatytön eka lukuläksy oli 2-sivuinen teksti kolme kertaa ääneen.
opinnot on sillä tasolla. Omapa vikanne, kun opetitte lapsenne lukemaan, että saatte sitten prassailla tällä palstalla.
Ihan tiedoksi vain: meillä EI opetettu lasta lukemaan. Ei prepattu, luetettu äänteitä tms. opetustyylistä toimintaa. Lapselle luettiin paljon ja jossain kohti itse honasi, että ne piiperrykset ovat sanoja ja välillä kyseli mitä mikäkin piiperrys tarkoittaa ääneen luettuna. Paria päivää ennen 4-vuotissynttäreitään luki muovipussin kyljestä että "lelulaatikko" ja luulin, että tunnisti vain ko. lelukaupan nimen ulkomuistista. Aika nopeasti kävi selväksi, että lapsi oli lukutaitoinen ja osasi lukea mm. iltapäivälehtien lööppejä. Ja voin kyllä kertoa, että oli ihan helevetin karseata, että lapsi osasi lukea jo niin pienenä. Koskaan ei tiennyt, mitä näkökenttään hyppää ja iltatarinoiden lukeminen tyssäsi kuin seinään, koska lapsi halusi lukea itse, eikä odotella että toinen lukee ääneen.
Nojoo, tulee vain vetästyä tästä herneitä nokkaan, kun ärsyttää se, että jos lapsella on joku puolivahingossa/itsenäisesti hankittu taito, niin heti väitetään vanhempia vaativiksi kotikouluttajiksi. Aika vaikeeta estää lasta oppimasta, jos se on itse päässyt kärryille jostain jutusta. Yhtä helppoa kuin estellä kävelemään oppivaa lasta kävelemästä... :/
Hänellä oli tänään lukuläksynä ainakin kymmenen riviä ihan kertovaa tekstiä. Aapisesta siis. Kovasti on lukeminen kehittynyt jo näin pienessä ajassa mitä koulussa on ollut.
Tyttö alkoi vaan kysellä, että lukeeko tossa sitä ja sitä, joten mitä valehtelemaan.
Oppi viime keväänä ihan itsekseen. Lapsi on onneksi koulussa, jossa ekaluokkalaiset on jaettu ryhmiin lukutaidon perusteella ja noiden hyvien lukijoiden ei tarvitse lukea alkeellisia lukuläksyjä, vaan keskittyvät kirjoittamisen opetteluun ja lukevat pitempiä tekstejä.
1-luokalla ei vielä tarvitse osata lukea!!!
Että sen mukaan hommassa edetään, niin "ikävää" kuin se aiemmin lukeman oppineiden mamuleitten mielestä on.
Oppi viime keväänä ihan itsekseen. Lapsi on onneksi koulussa, jossa ekaluokkalaiset on jaettu ryhmiin lukutaidon perusteella ja noiden hyvien lukijoiden ei tarvitse lukea alkeellisia lukuläksyjä, vaan keskittyvät kirjoittamisen opetteluun ja lukevat pitempiä tekstejä.
Paitsi vähän eskarin aikana kotonakin tehtiin lukemisenvalimiuksia kehittäviä juttuja, lähinnä leikkejä siis. Lapsi oli itse innostunut ja mitäpä sitä toppuuttelemaan, jos itse pystyy lastaan autttamaan ;-)
ihan vahingossa. Ei tajunnut taitoaan ensin itsekään, kunnes kuulin sen höpöttävän (eli lukevan) mainosten juttuja auton ikkunasta ja totesin, et muru, sä muuten luet :)
Mut toi oli kyllä ihan paras: "meidän ekaluokkalainen on lukenut jo VUOSIA" huhhuhhh :D
Aikamoinen nero keskuudessamme!!
poika osaa myös lukea ja saa siis lukuläksyinä sellaisen sivun mittaisia tarinoita. Ihan sopivia ovat olleet.
Myös minä olen tuon kumittamisen kannalla ;)
Osa luokasta ei osaa lukea niitäkään.
Minun tyttäreni myös lukee sujuvasti mutta tottakai harjoittelee myös nuo, siinä samalla keksin lisää haastetta siihen lukemiseen. Esimerkiksi keksii sanoja joissa diftongi esiintyy jne.