Miksei vanhemmat jaksa/viitsi olla lastensa kanssa vaan kuskaavat ne joka ilta harrastuksiin?
Mikä siinä on, kun alakouluikäisetkin pitää heti koulusta tultua kuskata jonnekin harrastamaan? Eikö perheet enää pysty olemaan yhtään kekskenään kotona? Vai onko lapsilla niin paha ADHD etteivät kestä rauhallista yhdessäoloa ulkoillen, lukien ja seurustellen? Miksi lapseille pitää olla kaikki valmiiksi ohjattua ja pureskeltua. Pihaleikit ja muiden lasten kanssa vapaa leikki on kokonaan kadonnut. Ihan järkyttävää tuollainen liukuhihnaelämä.
Kommentit (58)
ja syyllistää siksi muita vanhempia,
meillä lapsilla molemmilla 2 harrastusta, itse ovat valinneet ja tykkäävät kuin hullu puurosta.
5- ja 7-vuotiaita ovat. Itkevät, jos joskus eivät harrastuksiinsa pääse. Sieltä tullut kavereita ja osaamista ja itsetuntoa ja ties mitä. Myös vanhemmille mukava yhteisöllistä se harrastaminen. Ollaan välillä vapaa-aikanakin perheinä yhdessä, me kamalat harrastusvanhemmat.
Paljon jää aikaa myös yhdessäoloon, suurin uhka meidän perheen yhdessäoloajalle on se, että kotityöt, ruuanlaitot yms. vievät aikaa.
Lopeta syyllistäminen ja anna ihmisten elää omalla tavallaan. Kyse ei ole mistään pahasta asiasta jos lapset harrastavat, kyllä ennenkin on harrastettu. Itsekin harrastin 3 x viikossa lapsen, ei mitään traumoja ole mutta osaan soittaa pianoa ja voimistelijana mulla yhä hyvä ja notkea kroppa.
En tunne yhtään tuollaista perhettä. Itse olemme kyllä tuttavapiirin pahimmasta päästä, ekaluokkalaiselle olisi tarjolla viidet (!) reenit viikossa. Kyllä, se on liikaa. Siksi emme yhtenäkään viikkona käy kaikissa, vaan lapsen oman valinnan mukaan 3-4 iltana viikossa. Kyseessä liikunnallinen tyttö, joka on kiinnostunut lähes kaikesta. Harrastusmäärää rajoitetaan jatkuvasti rankalla kädellä (vaikea uskoa, vai mitä), mutta ei kai tuota kokonaan ole mieltä kieltää. Mikään ADHD tämä lapsi ei tosiaan ole, vaan keskittyy moitteettomasti tarvittaessa, koulunkäynti on helppoa kuin heinänteko jne. Itse sanoo, että etenkin voimistelu on kivaa, koska se on niin vaikeaa eikä aina osaa heti. Olisinpa hieno kasvattaja, jos kieltäisin lapselta tällaisen... Toisen lapsen takia päädyin itse ryhmän ohjaajaksi, koska kauan odotettua ryhmää ei muuten olisi saatu pystyyn ollenkaan. No, saadaanpa olla yhdessä ;) Ja jos ikinä olet katsonut niitä kentän reunalla roikkujia yhtään tarkemmin, niin tiedät mitä ne siellä tekevät. Palloilevat vapaasti. Kavereitten tai iskän kanssa, tai äidin (varjele!). Kauniiksi lopuksi: vanhemmalla on oikeus pilata lapsensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tee sä se noin, mä teen sen näin :P
Tästä juuri on kyse. Ei osata olla siellä kotona ja tehdä niitä hommia yhdessä. Olet saanut mallin omilta "harrastusvanhemmiltasi" ja siirrät se nyt omiin lapsiisi.
lapsia viedään harrastyksiin, kuin se että lapset ovat kaiket illat ulkon yksikseen
meidän alueella jo hikisesti 4v täuttäneet lapset ovat kaiket illat keskenään ulkona heti siitä kun tarhasta on haettu aian siihen asti kun klo 20 mammat hakevat sisälle nukkumaan ne !
mielestäni on silloin parempi, et lapsi vietäisiin harrastuksiin, jos ei vanhemmat jaksa olla lastensa kanssa
omani 5v harrastaa kerran viikossa kantelemuskaria, ja ei todellakaan ole yksin ulkon, vaan olen mukana ja yhdessä pelaamme, askartelemme, teemme puuhakirjoja, luemme kirjoja , leivomme, siivoamme yms
Itse olen sitä mieltä että koulussa ei suinkaan ole tarpeeksi ohjattua liikuntaa ja että 1-3 lisäliikuntakertaa viikossa on hyvä juttu. Ja aina parempi jos ovat monipuolisesti eri lajeista.
Mutta monet lajit kuten taitoluistelu, telinevoimistelu, jääkiekko ovat liian sitovia. Jos ekaluokkalaisella on 5-6 treenit viikossa, niin siinä lapsi on minusta liian kovilla. Ja kun näissä perheissä on monesti enemmän kuin yksi lapsi ja kaikki harrastavat. Siinä sitten vanhemmat kuskaa joka ilta kahteenkin eri harrastukseen ja jokainen päivä on minuuttiaikataulutettu; niin kenelle jää mukavia lapsuusmuistoja perheen arjesta?
eikä tarvitse päiväkoti-ikäisenä aloittaa sitä, tätä ja tota harrastusta. Loppupelissähän siinä on takana vanhempien halu näyttää miten meijän nico-petteri pärjää. Lasta ei tulla ajatelleeksi. Haloo, ihan sairasta niinkuin sinä joka kirjoitit 6 v. sellonsoittajasta, en voi muuta kuin sääliä lasta jolla on liian kunnianhimoiset vanhemmat.
kun en haluaisi olla alituiseen kuskaamassa, olisi paljon helpompaa olla kotona ja pihailla!
Vanhemmat pakotti sen soittamaan viulua vaikkei yhtään huvittanut. Nyt aikuisena ei koskekaan koko soittimeen.
harrastuksiin, ei tarkoita kaikilla sitä että perhe viettäisi sen ajan "yhdessä". Monissa tälläisissä perheissä lapset ovat pienestä asti "yksin" kavereineen monta tuntia ulkona, kun äiti laittaa kotia rauhassa. Kotona ollessa lapset voivat pelata pelejä useamman tunnin sisällä. onko se sitä mukavaa arkea?
siis luuleeko joku, että lasten kuskaaminen on vanhemmille henkireikä? ei taida olla kuskannut, se RASITTAA vanhempia ja on pois vanhempien omasta ajasta. Harrastuksia tarjotaan lapsen parhaaksi, jos sitö itse haluavat, ainakin omassa tuttavapiirisäni.
Meillä yksi, siis YKSI harrastus, mutta se futis ja poika hyvä siinä (8v) joten on joukkueessa ja harkkoja 3 x viikossa + matsit.... apua, olemmeko itsekkäitä hirviöitä?
Minä kyllä tulkitsin ap:n viestin niin, että nykyään on erikoista kun lapsilla pitää olla menoa siis lähes joka päivä, eli 2-3 ERI harrastusta/touhua. Tarhassa töissä sen näkee, jotkut lapset on todella väsyneitä kun ensin pitää herätä klo 6 että on ajoissa tarhassa, sitten vanhempi hakee kiireellä klo 15 ja kuskaa harrastukseen niin että välipala syödään autossa ja kotona ollaan lopulta vasta jopa 18 aikoihin. Tälläistä ei lapsi jaksa monena päivänä viikossa, mutta kaikki vanhemmat eivät sitä ymmärrä vaan käyttävät harrastuksia omina henkireikinään. Lapsella on hyvä olla harrastus, mutta liika on liikaa.
Harrastuspäivinä näen lastani enemmän kuin niinä päivinä jolloin on kavereidensa kanssa:D
Vanhemmat pakotti sen soittamaan viulua vaikkei yhtään huvittanut. Nyt aikuisena ei koskekaan koko soittimeen.
Ei siitä, että ne tupataan pihalle kavereiden kanssa tai yksin.
että mulle olisi helpompaa olla niiden kanssa vaikkapa siinä pihalla kuin olla koko ajan kuskaamassa harrastuksiin, koska olen laiska.
En puhunut mistään tuppaamisesta yhtään mihinkään.
Kuulostaa oudolta. Varsinkin kun on kyse 7-vuotiaasta. Voisihan se isäkin välillä potkia pihalla palloa poikansa kanssa.
jos tullaan kotiin jo 12.00 ja illan harkat alkaa 18.00 niin jäähän siinä monta tuntia olla kotona.
Meillä mies potkii palloa poikien (3kpl) kanssa ihan päivittäin, mutta yli 7-vuotias haluaa yleeensä jo pelata "oikeasti" joukkueessa.
Harkkoissa tapaa kavereita. Kuinka ne jalkkiskaverit sen huonompia kavereita ovat kuin naapurin lapset.
Kuulostaa oudolta. Varsinkin kun on kyse 7-vuotiaasta. Voisihan se isäkin välillä potkia pihalla palloa poikansa kanssa.
kysynpä vaan, että miksi harrastukset ja sieltä saadut kaverit ovat huonompia kuin esim. meidän ankean kivierämääkerrostalopihan kaverit, jotka ovat 2-vuotias tyttö ja 16-vuotias teinipoika. Meidän poika on 7 vee. Leiki ja harrasta siinä sitten pihalla.
Ei todellakaan ole aina niin, ettei vanhemmat jaksaisi olla lasten kanssa mutta kyllä minulla on niin omatoimiset 4- ja 8-vuotiaat, jotka ovat ulkona kavereiden kanssa ilman äitejä tai isejä. Meidän taloyhtiössä asuu 4-10-vuotiasta lasta ja lähes joka ilta leikkivät keskenään klo 17-20 ulkona, ellei sitten perheen kera tehdä jotain tai mennä harrastuksiin.
Meidän 4-vuotias ei vielä harrasta mitään, mutta 8-vuotias käy kahtena iltana viikossa jääkiekkoharjoituksissa. Kotonaoloajat haluaa olla ulkona, ei todellakaan viihdy tietokoneen tai pleikkarin ääressä.
Ja kyllä, meillä on kuitenkin perheen yhteistä aikaa, säännölliset, yhteiset ruokailuajat ja lukuhetket.