Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Näin sitten taas..

Vierailija
02.09.2010 |

Kuustoista vuotta sitten kissa halvaantui takapäästä, kun hyppäsi korkeelta ja se sitten piti lopettaa.



Olen sen jälkeen sanonut, että en ota eläimiä, kun se eronhetki on niin kamala.



Otettiin pieni suloinen kissanpentu kaksi viikkoa sitten. Viihtyi sylissä ja oli aivan ihana. Tuli olkapäälle nukumaan, kun olin tietokoneella.



Eilen sitten hyppäsi sohvalta alas ja takapäästä meni hermot. Tänään piti lopettaa, kun ei päässyt liikkumaan ja reppana pisssakin alleen.



Eläinlääkäri sanoi, että tuo on todella harvinaista, että hypystä kissa loukkaa itsensä ja, että minulla ollut nyt TODELLA huonoa tuuria.



Uskaltaako tässä enää kissaa ottaa :( Hirveä itku kahden viikon kiintymisen jälkeen. Edellinen kissa oli sentään 10 vuotta.



Voi ne siniset isot silmät :((

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kissa saattaisi toipua, mutta se olisi todella hidasta ja vaatisi paljon hoitoa ja aikaa. Pentukissalla kasvaa hermo millin kuussa, joten toipuminen olisi saattanut (EHKÄ) onnistua.



Mutta kissa ressukalla ei edes ääntä tullut, kun koitti naukua ja oli tuskaisen näköinen eli parempi vaihtoehto oli nukuttaa. Vaikka se kirpaisi kovasti.

Vierailija
2/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin se vaan on, että lemmikin omistajan elämään kuuluu tämäkin puoli. Itselläni on useampia elukoita, joten aina välillä joutuu luopumaan.



Suosittelen kuitenkin kissaa vastaisuudessakin, koska eläimestä on vaan niin paljon iloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

On sulla ollut huonoa tuuria kerrakseen! Olen tosi pahoillani. :(

Vierailija
4/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mutaman vuoden jo halunnut eläimen. Nyt sitten hellyttiin ja otettiin, kiinnyin itsekin pentuun aivan todella.



En olis uskonu, että eronhetki koittaa kuitenkin näin pian.



Vierailija
5/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä aivan ihana ½ vuotias pentu ja vieläkin usein pohdin miten kisun hankinta oli ehkä paras päätös koskaan!



En silti tiedä ottaisinko heti toista jos tuo maailman ihanin kissa nyt menehtyisi..



... mutta luultavasti joskus ainakin.



Jutelkaa pojan kanssa, mitä mielt'ä hän on uuden hankkimisesta jne.. Varmasti oikea ratkaisu löytyy.

Vierailija
6/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulle on sattunut kurjasti :/



kavereilta kanssa kuollut vuoden sisällä nuori kissa ja pentu, molemmat hyppäs parvekkeelta, toinen oli kadoksissa kuukauden ja löydettiin nälkiintyneenä ja kuoli samana yönä kotia. toinen hyppäs 9 kerroksesta vaikka oli lasitettu parveke. että kyllä näitä sattuu :/



suosittelen kyllä ottaan reilusti vaan uuden kissan pennun, ja varoon antamasta sitä kiipeillä korkeammalle ennenku on vähän kasvanut! Samaahan suositellaan että jos kaatuu pyörällä tai tippuu hevosen selästä, uudestaan vaan! Kannattaa kysellä kissojen katastrofi yhdistykseltä sieltä voisit saada kisun joka tarvisisi kotia :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itkin jo eilisen. Ja nyt aamulla, kun kissa oli lattialla aivan pissaisena, niin sitten ei loppua itkulle ole näkynykään.



Just yks päivä aattelin, että miten mua näin onnistikin, että löytyi näin suloinen ja pehmeä pitkäkarvainen kissa, kuten se edellinenkin oli.



Mutta onni loppuikin lyhyeen.



Kun olin pitkään ilman kissaa, niin ihmettelin noita eläinsairaalaohjelmia, kun kaikkensa tekevät eläinten hyväksi. Mutta nyt kyllä taas ymmärrän hyvin. Kyllä se kiintymys eläintä kohtaa on lähes samaa luokkaa kuin lapsiin.











Vierailija
8/8 |
02.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

parvekkeelta ja halvaantui takapäästä. En millään halunnut lopettaa sitä ja halusin pitää sen(aikuinen olin jo)

Yllätys yllätys, muutamassa kuukaudessa marsu kuntoutui lähes entiselleen. Aluksi pissasi alleen eikä kävellyt kuin etujaloilla raahaten, mutta pikkuhiljaa parani ja onnettomuudesta jäi vain toiseen takajalkaan varpaisiin pieni vääntymä.

Marsu eli onnellisen elämän yli 8 vuotta vielä tuon jälkeen.