Voi että, mä oon kyllästynyt itseeni, oon nyhveröinen surkimus.

Oon kyllä aivan toivoton tapaus. Jos puhun kahden tai kolmen ihmisen kanssa, niin kaikki sujuu hyvin. Mutta heti jos ihmisiä on enempi, niin olen ihan tuppisuu. Vastaan jos kysytään, mutta en oma-aloitteisesti puhu. Monet saa minusta puheliaan ihmisen kuvan, mutta sitten ihmettelevät mikä mulle tulee, kun en saa suutani auki isossa ryhmässä, vaikka kerrottavaa olis kuinka paljon vaan.

Yritetty on, mutta en vaan saa sanottua mitään. Joskus jos saan vähän turpaani auki, niin joku aloittaa samanaikaisesti puhumaan ja mä hiljenin.

Oon vaan väsynyt itseeni.