Mitä tekisitte tässä tilanteessa? ANoppi ja raha-asiat!
Miehen sisko on ihan onneton raha-asioissa, samoin elämänhallinnassa, ei osaa huolehtia yhtään mistään mitään. Mieheni on ennen meidän tapaamistamme ollut monta vuotta keikkahommissa ulkomailla ja tienannut ihan mukavasti ja antanut rahaa siskolleen monta tuhatta euroa. Sisko on tuhlannut nämä rahat ties mihin.
Nyt siskon asunto meni alta (asui jonkun kaverinsa asunnossa kesän) ja hän alkoi VIIKKO ENNEN muuttoa etsimään uutta asuntoa (ja nythän on kiireisin vuokra-asuntoaika kun koulut alkavat). Anoppi soitti miehelleni ja vaati meitä antamaan siskolle rahat takuuvuokraan. Olimme vähän nihkeinä ja elättelimme toiveita, että sisko ei saa asuntoa. Puhe oli että hän hakee asuntoa kaupungilta, siskolla on työpaikka, joten ajattelimme että kaupungin vuokrataloon hän pääsisi ja näin takuukin olisi halvempi.
No, maanantaina sisko soitti ettei saanut kaupungin asuntoa mutta oli saanut toisen asunnon, jossa asuu VÄLIAIKAISESTI kunnes saa kaupungin asunnon ja takuuvuokra on 1200 e. Minulla alkoi tässä vaiheessa hälytyskellot soida, mutta sisko sanoi että varmasti muuttaa siitä pois. Anoppi nosti visalta rahat takuuvuokraan (anopilla ei ole rahaa) ja maksoi ne, ja mieheni lupasi antaa äidilleen rahat visalaskuun, ja sisko ohjaisi takuuvuokran poismuuton yhteydessä meidän tilille.
No, eilen anoppi soitti miehelleni, että oli ollut siskon muuttoapuna, ja siskon vuokrasoppari olikin vuoden määräaikainen! Mieheni oli erittäin järkyttynyt, koska meilläkään ei hirveästi ole ylimääräistä rahaa. Olemme molemmat työelämässä mutta kesällä tehty muutto ulkomailta takaisin söi säästöjämme, lisäksi emme ole olleet opiskelijaelämän jälkeen vielä kauan työelämässä. Olimme säästäneet rahojamme auton ostoon, ja tietenkin pahan päivän varalle. Lisäksi koemme, että meillä on oikeus vetäytyä tästä koska meille sanottiin, että saisimme rahat paljon nopeammin pois.
Anoppi veti hernesalon puolittain nenään ja alkoi syyllistämään meitä omasta rahankäytöstämme. Esimerkiksi viime viikonloppuna hänen luona käydessämme, kävimme samalla lähikaupungissa josta ostimme minulle uuden talvitakin ja miehelleni pari kauluspaitaa (pitää pukua töissä). Anopin mielestä meidän olisi pitänyt jättää ne ostamatta että olisi rahaa auttaa miehen siskoa. Miehelläni on myös veli, mutta hän on sellainen anopin kultapoika, ja hänen vaimonsa anopin kultatyttö joten heidän ei tarvitse, vaikka heillä on ihan samanlaiset tulot kuin meillä.
Minua ärsyttää ja ahdistaa tämä tilanne. Mieheni on mielestäni ollut siskolleen aivan liian lepsu, hänelle saa syytää rahaa tonnitolkulla, mutta mitään ei saa koskaan takaisin. Lisäksi mielestäni anopilla ei ole mitään oikeutta arvostella meidän rahankäyttöämme, koska me tienaamme rahamme itse. Lisäksi, jos kollektiivisesti täytyy siskoa auttaa, mielestäni tämä veljen perhekin voisi siihen osallistua.
Eli mitä tekisitte?
Kommentit (91)
pyytää lakimiestä laatimaan velkakirja eikä pelkästään tarkistamaan. Tai jos itse laaditte, rahat lainaatte vasta kun lakimies on hyväksynyt velkakirjan ja se on molemmin puolin allekirjoitettu. Muistakaa esteettömät todistajat...
Eikös se muuten ole niin, että velkakirja pitää jotenkin "lainvoimaistaa"?
ap
Varmasti suututtavaa. Oma hermo ei meinaa riittää siihen, että appivanhemmat toimivat välikätenä ja ohjailevatm iestä töihin sisarilleen tai suvulleen ilmaiseksi.
Eli kaikki vanhemat, älkää satsatko nyt lapsiinne liikaa, jos pienikään epäilys, että sitten vanhana odotatte saavanne jotain takaisinpäin. Ei se niin mene, että jos elättää omat lapsensa, niin sitten on oikeus määrätä, että lapsen pitää elättää sisaruksia tai sukulaisia tai tehdä näille ilmaista työtä.
Minunkin anoppini olettaa, että elättäisimme mieheni siskoa, joka ei ossa elää tulojensa mukaan. Emme ole suostuneet, vaikka asiasta jatkuvasti vihjaillaan,. Vihjailu perustuu siihen virheelliseen oletukseen, että meillä olisi paljon varoja. Säästöjä ei ole, perintöjä saamme vasta vuosien kuluttua ja maksamme asumisesta Hgissä suht paljon kaupungin hintatason mukaisesti. Molemmilla puolisoni kanssa opintolainaa, jota maksamme kuukausittain. Miehen sisko on töissä, saa lisäksi elatusmaksuja ja anoppini ja appeni auttavat häntä myös (esim. ostavat teini-ikäsille lapsille vaatteita). Lisäksi lapsilisät kahdesta lapsesta yksinhuoltajakorotuksilla. Ongelman on se, ettei mieheni sisko ole suostunut myymään eron jälkeen liian suurta asuntoaan, ja tekee jatkuvasti isoja heräteostoksia (huonekalut yms.). Lisäksi sai äitinsä hankkimaan itselleen auton, "koska tarvitsee sellaisen". Itse asiassa, ei tarvitse, koska asuu bussireitin varrella, eli auto on vain statusjuttu. Lapset kaikki vähintään 15-vuotiaita, osaavat liikkua itse. Tästä huolimatta meille vihjaillaan, että kälyn lapsille pitäisi antaa "stipendiä", ja ottaa vaikkapa lomille mukaan. Huhhuh.
en ryhtyisi tun summan takia tappelemaan ja siltoja polttamaan, mutta miehesi on aika tehdä siskolleen selväksi että tämä oli viimeinen kerta!
Ite asun maassa jossa ei sosiaaliturvaa tunneta ja tuen anoppia taloudellisesti monella satasella joka kuukausi. Valitettavasti minä olen ainoa perheessä, jolla on kunnon palkkaa maksava työpaikka. Muillakin on töitä, mutta saavat juuri ja juuri omat lapsensa syötettyä ja koulutettua.
Minä en enää edes puhu rahan lainaamisesta vaan annan ihan tyytyväisenä anopille ne sataset. Erona on se että tiedän tarkalleen mihin rahat menee, eikä mene mihinkään turhaan. Lisäksi anoppi hoitaa meidän ruokahuollon arkisin.
Auttaako, ap sun käly teitä koskaan millään tavalla?
Auttaako, ap sun käly teitä koskaan millään tavalla?
Paitsi silloin kun tarttee jotain. Asumme aika kaukana toisistamme, joten luonnollisestikaan emme näe edes usein, mutta mitään sellaista arkielämässä auttamista ei varmasti olisi luvassa, vaikka asuisimme lähelläkin. Ei auta äitiäänkään.
ap
että ÄLÄ IKINÄ LAINAA SEN ENEMPÄÄ RAHAA KUIN OLET VALMIS KYSEISEEN IHMISEEN MENETTÄMÄÄN, ÄLÄKÄ IKINÄ ODOTA RAHOJASI TAKAISIN. MUUTEN HYVÄT YSTÄVÄT/SUKULAISET SAATTAVAT MUUTTUA PAHIMMIKSI KAUNANKANTAJIKSI/VIHAMIEHIKSI, KUN YRITÄT HEILTÄ LAINATTUA SUMMAA TAKAISIN PERIÄ.
Tämä neuvo on ollu kullankallis. Monesti on minulta pyydetty rahaa lainaksi: niin sukulaiset kuin ystävät. Eri elämäntilanteissa olen ollut valmis menettämään erilaisia summia. Kahvit saatan tarjota, tiukassa tilanteessa olevalle ystäväperheelle lainata sen viisikymppiä välittämättä siitä maksavatko he takaisin vai ei. Ikinä en ole kenellekään lainannut satoja euroja! En ikinä! Enkä usko, että ikinä lainaankaan (paitsi ehkä lapsilleni, kun ovat aikuisia). Ja kaikki sukulaiset ja ystävät ovat tilanteistaa selvinneet. Jotkut joutuneet sen verran nöyrtymään, että ovat hakeneet tukea sosiaalitoimistolta. Yhtään ihmissuhdetta en ole menettänyt.
Ikinä en myöskään itse lainaa rahaa ystäviltä tai sukulaisilta. Siskon asemassa olisin varmaan hakenut sosiaalitoimiston takausta tai jos hyvässä työpaikassa, niin lainaa vuokratakuuta vastaan. Anoppi vaikuttaa ihan pähkähullulta helvetin tekijältä, josta yrittäisin olla mahdollisimman erossa ja seurustella hänen kanssaan niin vähän kuin mahdollista.
Meinasin itsekin ensin laittaa, että miehen sisko yksin pankkiin, mutta muutin mieltäni: Tuli sellainen olo tästä miehen siskosta, että ehkä olisi parempi, ettei sitä lähetetä yksin pankkiin koska a)ei välttämättä edes käy siellä, b)ei ehkä osaa esittää asiaansa oikein, koska ei huvita.
Siksi veli mukaan vahtimaan, että asioista tiedustellaan niin, että ne ehkä onnistuisivatkin.
ymmärsin ihan täysin miksi olet sitä mieltä että ap:n mies mukaan pankkiin. Mutta sehän ei ole miehen ongelma jos siskonsa toteuttaa joko A tai B vaihtoehdon. Ja millaisen kuvan pankkihenkilö siskosta saakaan kun aikuinen työssäkäyvä ihminen ei yksin osaa selvittää laina-asiaansa. Antaa aika epäilyttävän kuvan, saako lainaakaan.
on puolison lähisukulainen ollut aina persaukinen ja yrittänyt lainailla yhtä sun toista jo yli kymmenen vuotta.
Mitää ei olla ikinä annettu koska ei niitä takaisin saisi. Kerran ostettiin yksi asia puoliksi ja siinäkin huijasi.
Nyt on oppinut ettei tipu ja on pistänyt välit poikki. Yhyy.
Eikös se muuten ole niin, että velkakirja pitää jotenkin "lainvoimaistaa"?ap
riittää kun sen ovat velalliset allekirjoittaneet. Mutta sitten jos velkaa ei makseta niin tarvitaan käräjäoikeuden tuomio sen ulosotosta. Vasta sitten.
Miksi teidän pitäisi olla lainaajia?
Onko asia edennyt? Toivon, että saa asian selvitettyä.
Anoppi ja raha-asiat ei kuulu samaan lauseeseen.
No luin nyt kuitenkin ja miehesi on kyllä totaalinen luuseri ja lapanen. Niin ja anoppi idiootti ja sisko tuota luuseri-sarjaa, sukuvika siis.
Ei kai teidän auta kuin kärsiä vahinkonne, mutta vastaisuudessa ette enää anna kyseiselle siskolle rahaa senttiäkään. Jos se on kerran töissä niin pitäähän sen nyt hyvänen aika elättää itsensä.
Jos ei niin ei sitten laita jatkossakaan! Te ETTE OLE velvollisia maksamaan miehen siskon asumisia ja laskuja saati anopin visalaskuja. Jos anopilla oli nostovaraa visalla sen minkä nosti niin hän maksakoon sen kerralla tai hiljokseen pois. Saahan sen erissä maksettua.
Jonninjoutava rahan syytäminen kannattaa lopettaa kaikkinensa.
Ymmärrän jos joskus auttaa; ole itsekin auttanut mieheni kanssa tiukassa tilanteessa ollutta siskoani ja hänen pientä tytärtään. Tyyliin siis maksanut jonkun laskun tai ostanut joskus ruokaa, antanut muutaman kympin johonkin kivaan tekemiseen mihin siskolla ei itsellä olisi varaa tai ostanut lapselle jotain tarpeellista (ja joskus tarpeetontakin;))
Mutta missään vaiheessa ei ole tullut tavaksi tai että sisko olisi minulta rahaa vailla vaan aina on lähtenyt siitä että itse tarjoudun maksamaan jonkin laskun jne.
Anoppi nielköön kiukkunsa!
Oletpas törkeä. Miehen veljen yksiö tuskin maksoi mitään siihen verrattuna että miehesi on saanut lähes miljoonan euron tilan. Noi sukupolven vaihdokset menee niin, että ei niissä edes se oikea perintöarvo kerrota, vaan tila voi ollla miljoonien arvoinen, ja verottaja saa vain vähän, joten alakanttiin on arfioitu.
ap:lla ihan eri asia. hän ei ole perinyt mitään eikä saanut mitään. sen sijaan elättää omilla palkoillaan miehen sukulaisia. sinä sen sijaan et elätä vaan miehesi vanhemmmat ovat antaneet teilleilmaiseksi maatilan, arvokkaan maatilan, joten te olette saaneet, ette elätä ketään.
Me mieheni kanssa elätämme myös miehen veljeä. Kaikki alkoi siitä, kun mieheni osti kotitilan. Anoppi olisi halunnut, että eläkkeellä olevalle veljelle rakennetaan talo tähän lähelle tai sitten saa jäädä asumaan meidän kanssa tänne. Emme suostuneet siihen, mies halusi maksaa veljelle osuuden tilasta, mutta veli ei halunnut. Siihen suostui, että me ostamme osakkeen hänelle ja maksamme asunnon kulut. No mies osti asunnon, mutta nyt maksamme loppuelämän sen yhtiövastikkeen ja sähköt, vedet ym. remonttikulut. Miehen veli ei oo vielä 40v, joten voi elää kauan. Ollaan laskettu, että menetämme ihan hirveästi rahaa, tilan arvo oli 700 000e. Veli sai osakkeen ja loppuelämän saa asuu ilmaiseksi. Jos haemme jotain yhteiskunnallista tukea, missään ei oteta huomioon meidän elättiä, vaikka se asia on kirjattu paperille. Nykyään olen jo tottunut, jotenkin ymmärrän anoppia, haluaa että pojallaan on turvattu loppuelämä. Mutta omien lapsien kohdalla en tekis noin, vaan haluaisin, ettei heistä tulisi kenenkään riippakiveä.
Ilkeät vielä valittaa, röyhkeä miniä.
Luepa uudestaan. Siinähän se heti toisessa lauseessa sanotaan että MIES OSTI KOTITILAN. Mikä kohta siinä on "saamista"?
Oletpas törkeä. Miehen veljen yksiö tuskin maksoi mitään siihen verrattuna että miehesi on saanut lähes miljoonan euron tilan. Noi sukupolven vaihdokset menee niin, että ei niissä edes se oikea perintöarvo kerrota, vaan tila voi ollla miljoonien arvoinen, ja verottaja saa vain vähän, joten alakanttiin on arfioitu.
ap:lla ihan eri asia. hän ei ole perinyt mitään eikä saanut mitään. sen sijaan elättää omilla palkoillaan miehen sukulaisia. sinä sen sijaan et elätä vaan miehesi vanhemmmat ovat antaneet teilleilmaiseksi maatilan, arvokkaan maatilan, joten te olette saaneet, ette elätä ketään.
Me mieheni kanssa elätämme myös miehen veljeä. Kaikki alkoi siitä, kun mieheni osti kotitilan. Anoppi olisi halunnut, että eläkkeellä olevalle veljelle rakennetaan talo tähän lähelle tai sitten saa jäädä asumaan meidän kanssa tänne. Emme suostuneet siihen, mies halusi maksaa veljelle osuuden tilasta, mutta veli ei halunnut. Siihen suostui, että me ostamme osakkeen hänelle ja maksamme asunnon kulut. No mies osti asunnon, mutta nyt maksamme loppuelämän sen yhtiövastikkeen ja sähköt, vedet ym. remonttikulut. Miehen veli ei oo vielä 40v, joten voi elää kauan. Ollaan laskettu, että menetämme ihan hirveästi rahaa, tilan arvo oli 700 000e. Veli sai osakkeen ja loppuelämän saa asuu ilmaiseksi. Jos haemme jotain yhteiskunnallista tukea, missään ei oteta huomioon meidän elättiä, vaikka se asia on kirjattu paperille. Nykyään olen jo tottunut, jotenkin ymmärrän anoppia, haluaa että pojallaan on turvattu loppuelämä. Mutta omien lapsien kohdalla en tekis noin, vaan haluaisin, ettei heistä tulisi kenenkään riippakiveä.
mutta muuten ei ole mitään tarvetta olla yhteydessä. Tuntuu että rahoja ei edes arvosteta, päinvastoin tosiaan jollain käsittämättömällä röyhkeyden logiikalla rahaa kuppaavat perustelevat itselleen, että rahat kuuluvat heille.
Olen tositosi surullinen äitini puolesta, joka on joutunut jonkun omituisen, vuosikymmenten taakse ulottuvan syyllistymisen ja syyllistämisen vyyhdin uhriksi. Hän maksaa siskonsa (holtitonta) elämää, on ottanut pankkilainoja siskolleen, lisäksi "lainannut" muutamia satasia, muutamia tonneja, setvinyt sotkuja, maksanut ulosottoon menneitä vuokria, järjettömiä korkoja kerryttäneitä maksamattomia pikavippejä jne. siinä pelossa että sisko JOUTUU MUUTEN VANKILAAN ja se on sitten hänen syynsä kun ei auttanut vaikka olisi voinut. Ja mitä tekee sisko? Vihaa äitiäni, haukkuu ja naureskelee selän takana. Ihan itkettää sen touhun seuraaminen. Penniäkään ei ole odotettavissa takaisin. Ja äitini ei tod ole mikään varakas ihminen, vaan köyhä eläkeläinen!!!
Ilmeisesti noilla oman elämänsä otteen menettäneillä on niin kovat defenssit päällä omasta surkeasta tilanteestaan, että on mahdotonta olla kiitollinen avusta, ja jotenkin avunantajat lasketaan siihen samaan pahisten joukkoon, jotka ovat (muka) jotenkin heidän ahdinkonsa alunperinkin aiheuttaneet.
on todellisuudessa sitä, että olet valmis luopumaan siitä summasta sitä koskaan enää näkemättä. Kai tuon nyt jokainen tietää. Eli ei kai se mikään yllätys ole että nää asiat on kirjoitettava ylös ja molemmille osapuolille kopiot ja sovittava koska maksetaan takas!! Allekirjoitukset ja pvm. Haloo, oliko uutta?
olikin tänne jo tullut. Vielä korostaisin sitä, että ei se miehesi sisko saa niitä (raha-)asioitaan koskaan hallintaansa, jos aina on olemassa takaovi hätätilanteita varten. Rahahanat sulkemalla teette hänelle itse asiassa palveluksen. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, joka käy töissä.
Ja muuten, on aika lailla härskiä syyllistää sinua talvitakin ostamisesta! En voi kuin ihmetellä, kyllä on anopilla otsaa. Vaikka olisit ostanut omilla rahoillasi 5000 euron merkkilaukun tai timanttisormuksen, siihen ei ole minusta kenelläkään mitään urputtamista (no okei, ehkä miehelläsi, mutta ei muilla).
pyytää lakimiestä laatimaan velkakirja eikä pelkästään tarkistamaan. Tai jos itse laaditte, rahat lainaatte vasta kun lakimies on hyväksynyt velkakirjan ja se on molemmin puolin allekirjoitettu. Muistakaa esteettömät todistajat...