Onko muita, joilla ei käy oikeastaan ikinä vieraita
Meillä käy joskus lapsen kummit, niitäkään ei viitsi usein kutsua, koska mies on aikamoinen mahtailija ja uhoaja.
Miehen ystävät käyvät hyvin harvoin, ehkä kolme kertaa vuodessa.
Itse käymme noin kerran kuukaudessa vanhemmillani ja veljelläni(asuvat muualla).
Onko kenelläkään muulla näin kuollutta sosiaalista elämää? Olen aika erakko, mutta olisi kiva, että joskus joku edes kävisi.
Kommentit (38)
Isovanhemmat joskus käy lapsen synttäreillä tms. En jaksa siivota ja kämppä on aina sellaisessa kunnossa, ettei tänne ketään kehtaa käskeä. Eikä meitä ikinä kutsuta kenellekään. Sairastan masennusta, joten sekin varmaan karsii niin vieraita kuin kutsujakin.
samaan joukkoon. Olemme molemmat mieheni kanssa omissa oloissa viihtyviä. Lapset kyllä tykkäisivät, jos vieraita kävisi useammin.
miehen äiti on käynyt kerran vuodessa. kavereita lapsilla on käynyt kylässä/yökylässä muutaman kerran vuodessa. yksi ystäväni käy muutaman vuoden välein ja miehen ystävät muutaman kerran vuodessa saunaillassa.
minä ja mieheni etupäässä viihdytään vapaat kotosalla, koska niitä on niin vähän. molemmilla töissä tarpeeksi sosiaalisiakontakteja, joita vapaa-ajalla vältellään. mies tosin vähemmän.
en tunne itseäni yksinäiseksi tai erakoituneeksi vaan nautin omasta rauhasta ja perheen keskeisestä ajasta kotona ollessa. muuten liikutaan uimahallissa, rannalla, kaupungilla ym ihmisten keskellä, mutta koti on kuitenkin se ihmisen yksityisin paikka.
Käy veljeni perheineen. Muuten ehkä 2 kertaa vuodessa miehen ystävät.
Olemme ihan sosiaalisia, mutta haluamme olla keskenämme vapaa-aikamme. Lasten kavereita toki käy.
Nuorena vain mentiin kylään ja lojuttiin sohvalla ja juteltiin.
Kun alettiin aikuisiksi ja leikkiä perheitä, tuli nää vaatimukset, että pitää varmistaa kännykällä viikkoa aiemmin. Pitää vaihtaa vessaan pyyhkeet ja siivota ja pullaa pitää olla kymmentä eri sorttia ja siivota, että voi tulla kylään ja vieras kokee itsensä kutsutuksi.
Toinen asia on se, että en jaksa näitä pariskuntien yhteisiä iltoja, milloin otetaan viiniä ja mukakeskustellaan syvällisesti ja loppuillasta selvitetään pariskuntien ongelmia kun aina alkaa jonkun puoliso haukkua toista tms. Itse en edes käytä alkoholia, joten sitä on selvinpäin tylsä katsoa.
Voisin ottaa vastaan spontaaneja yllätysvieraita lastensa kanssa, jotka soittais ovikelloa ja joille kelpais kaljupääkahvit ja jotka rupattelis kahvin ajan ja lapset leikkis keskenään. Mutta en kestä näitä "minulle pitää olla siivottu koti ja kolmet erilaiset pullat ja suolapalat, että tulen"
Ehkä sitten mummeleina ei tarvitse enää leikkiä niin menevää aikuista ja voi taas piipahtaa kauppareissulla kahvilla.
Nuorena vain mentiin kylään ja lojuttiin sohvalla ja juteltiin. Kun alettiin aikuisiksi ja leikkiä perheitä, tuli nää vaatimukset, että pitää varmistaa kännykällä viikkoa aiemmin. Pitää vaihtaa vessaan pyyhkeet ja siivota ja pullaa pitää olla kymmentä eri sorttia ja siivota, että voi tulla kylään ja vieras kokee itsensä kutsutuksi. Toinen asia on se, että en jaksa näitä pariskuntien yhteisiä iltoja, milloin otetaan viiniä ja mukakeskustellaan syvällisesti ja loppuillasta selvitetään pariskuntien ongelmia kun aina alkaa jonkun puoliso haukkua toista tms. Itse en edes käytä alkoholia, joten sitä on selvinpäin tylsä katsoa. Voisin ottaa vastaan spontaaneja yllätysvieraita lastensa kanssa, jotka soittais ovikelloa ja joille kelpais kaljupääkahvit ja jotka rupattelis kahvin ajan ja lapset leikkis keskenään. Mutta en kestä näitä "minulle pitää olla siivottu koti ja kolmet erilaiset pullat ja suolapalat, että tulen" Ehkä sitten mummeleina ei tarvitse enää leikkiä niin menevää aikuista ja voi taas piipahtaa kauppareissulla kahvilla.
Voisin tässä luetella näin: tänä kesänä kävi pihalla yks ent. työkaveri. Sitä ennen ...en muista.
AIka nihkeätä on ollut. Sanoisinpa että esim. viime vuonna kävi kolme vierasta.
Ei tarvinnut ilmoitella etukäteen, sitä vaan mentiin puolin ja toisin. Nyt pitää hyvin tarkkaaan sopia niin ei enää huvita käydä.
Tälle vuodelle.. eipä oo tainnu käydä oikein ketään. yhen kerran tais joku naapuri istua iltaa :D
Me ei kyläillä missään ja meillä ei käy ketään. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että olen etelästä kotoisin ja kaikki mun suku on siellä. Mieheni sisaret on taas täältä pohjosesta suunnanneet etelään.
Ja minun vanhemmat kuolleet jo ajat sitten. Miehen äitikin on heikossa hapessa ja ei paljon kotoaan poistu.
meilläkään käy kauheasti väkeä, muutamia kavereita ja appivanhemmat ja lasten kummit silloin tällöin. Ja yleensä tulevatkin aika ex-tempore ja tuovat omia tarjottavia mukanaan kun tietävät etten mä täällä kahden pikkuisen kanssa kerkiä yhtäkkiä mitään leipoa. Samalla tavalla mekin kyläillään, ei siis kaivata mitään tarjoiluja.
Alkuun kun muutettiin, haaveilin pitäväni kutsuja. Niitä ei sitten koskaan tullut pidettyä, nyt ei ole mitään juhlimisen aiheita.
Nuorena vain mentiin kylään ja lojuttiin sohvalla ja juteltiin.
Kun alettiin aikuisiksi ja leikkiä perheitä, tuli nää vaatimukset, että pitää varmistaa kännykällä viikkoa aiemmin. Pitää vaihtaa vessaan pyyhkeet ja siivota ja pullaa pitää olla kymmentä eri sorttia ja siivota, että voi tulla kylään ja vieras kokee itsensä kutsutuksi.Toinen asia on se, että en jaksa näitä pariskuntien yhteisiä iltoja, milloin otetaan viiniä ja mukakeskustellaan syvällisesti ja loppuillasta selvitetään pariskuntien ongelmia kun aina alkaa jonkun puoliso haukkua toista tms. Itse en edes käytä alkoholia, joten sitä on selvinpäin tylsä katsoa.
Voisin ottaa vastaan spontaaneja yllätysvieraita lastensa kanssa, jotka soittais ovikelloa ja joille kelpais kaljupääkahvit ja jotka rupattelis kahvin ajan ja lapset leikkis keskenään. Mutta en kestä näitä "minulle pitää olla siivottu koti ja kolmet erilaiset pullat ja suolapalat, että tulen"
Ehkä sitten mummeleina ei tarvitse enää leikkiä niin menevää aikuista ja voi taas piipahtaa kauppareissulla kahvilla.
samaan joukkoon. Olemme molemmat mieheni kanssa omissa oloissa viihtyviä. Lapset kyllä tykkäisivät, jos vieraita kävisi useammin.
Lapset ei opi tätä kyläilykulttuuria lainkaan.
ja miehen työn takia eri nukkumisajat.
Olen väsynyt ihan jo arjen pyörittämisestä, en jaksa ottaa vastaan vieraita, emmekä itse käy missään.
Omat vanhempani ovat kuolleet, sisarukset asuvat ulkomailla, miehen vanhemmat 600 km päässä, enkä jaksa enää mitään pariskuntien viini-iltoja tms., kun muilla ei ole lapsiakaan (meillä on). Asutaan omakotitalossa, ja naapurit pitää meitä omituisina, kerran niiden lapsi kysyikin että miksi te olitte kotona juhannuksena kun teillä ei ollut vieraitakaan. Niillä ramppaa joka viikonloppu yövieraita.
Olen asiakaspalvelussa suurimman osan työpäivästä, ja nautin kun saan olla oman porukan kanssa illat ja viikonloput. Lasten kaverit tietysti käyvät.
Jotenkin tuntuu että sellaista vierailukulttuuria, jota oli lapsuudessani, ei ole enää.
Kesäaikaan on sosiaalinen elämä vilkkaampaa. Talveksi sitten vähän hiljenee. Meillä käy onneksi vain kutsuttuja vieraita. Yllätysvieraita inhon yli kaiken.