Käytätkö puolisostasi nimitystä iskä

tai kenelle tahansa jotain. Esim. En sano "Huomenta Pekka" vaan vain "Huomenta." Joskus saatan kyllä sanoa miehelleni lapsestamme vaikkapa että "Vaihtaisko iskä vaipan?" Mun mielestä siinä ei ole mitään outoa.

Jos puhun lapselle, käytän sanaa isä. Kaunis suomenkielinen sana. Minä olen äiti. Itse kutsun miestäni etunimellä. Englanninkielinen mieheni sanoo mom (tai ma) ja daddy tai dad.

Ja mun mieheni saattaa sanoa mua äidiksi. Mun mielestäni se on vaan tapa, joka joskus lipsahtaa, vaikka ei lapset siinä olekaan kuulolla. Ei se sen kummempaa ole.

joka on vielä karmeampi.



Eri asia, jos kyseessä ON maatalon isäntä. Myös vanhemmalle polvelle 70+ ko. emäntä ja isäntä ovat käypiä ilmaisuja.



Kutsun miestäni kullaksi tai "Samiksi" riippuen, olenko saanut seksiä vai en ( ;

käytän miehestäni nimitystä isi tai isä. Jos mulla on vaikkapa toisessa huoneessa olevalle miehelle asiaa ja haluan kiinnittää huomion, niin huudan häntä nimellä, enkä todellakaan isää. Muutenkin kyllä käytän hänen nimeään keskimääräistä enemmän puhuessani hänelle, kun tuntuu, että menee viesti paremmin perille :D



Mun vanhemmat puhutteli toisiaan isäksi ja äidiksi ja musta se on aina ollut tosi outoa.

yli viisikymppinen naisasiakas, joka ei pystynyt tekemään mitään päätöksiä, vaan toisteli koko ajan, että pitää kysyä isältä. Ihmettelin siinä itsekseni, että on aika erikoista, kun tuon ikäinen on vielä niin riippuvainen isästään. Tuli sitten seuraavana päivänä uudestaan sen isän kanssa ja kas! isä olikin rouvan aviomies =D

Jos lapselle puhun miehestäni, niin silloin sanon isi. Muuten siis käytän hänen nimeään.

Se alko ihan vitsinä ja nyt se on valitettavasti jäänyt päälle...Ihan kamalaa, myönnän!

ymmärrän, mutta kun et ole miehesi äiti?? ette ole enään mies/nainen? vain vanhempia?

Ap ja muut vastaavat: ei se sukupuolielämä ja toisen kunnioitus ole äitiydestä ja isyydestä kiinni. Jos se teillä on, se on aika heppoisissa kantimissa.

Mieheni on edelleen vetävä ja kiihottava mies, vaikka on mitä suurimmassa määrin isä, iskä ja isi. Hän ei ole MINUN isäni, en kutsu isäksi pelkästään omaa isää, vaan kaikki lapsien isät ovat isiä. Heillä on lapsia, heidän YKSI ominaisuutensa on olla isä.

Eli se isyys tai äitiys ei ole ihmisen koko persoona, vaan yksi puoli hänestä. Vieläpä sellainen, joka tekee ihmisestä mielenkiintoisemman, monisyisemmän ja arvokkaamman (sorry, lapsettomat, on sitä toki muitakin tekijöitä ihmisissä, jotka lisäävät tuollaisia määreitä).

Joten miksi ihmeessä en kutsuisi lasteni isää isäksi silloin, kun lapset ovat läsnä? Tai kun haluan korostaa hänen asemaansa perheessämme ja MINUN elämässäni?

On jotenkin karmivan kylmää kutsua puolisoa ja lastensa isää pelkällä etunimellä.