Mitkä ovat ne tilanteet, joissa mies voi rakastua?
Tiedän, että otsikko on outo. Joudun selittämään taustoja, mitä haen takaa:
Puhuimme miehen kanssa siitä, mitä emme halua toisen tekevän. Sanoin, etten halua, että hän leikkii tulella. Eli jos hän on ihastunut johonkin, en halua, että hän leikkii tulella ja menee tämän kanssa ruotsinlaivalle.
Mies ei ymmärtänyt. Hän sanoi, että jos hän on tehnyt päätöksen pettää, niin hän löytää vaikka pusikon tähän tarkoitukseen. Jos hän on tehnyt päätöksen, että ei petä, niin ei hän petä ruotsinlaivallakaan.
Hän ei ymmärtänyt käsitettä "tulella leikkiminen", vaikka vertasin alkoholistia baarissa tai pelihimoista casinolla. Kun hänellä ei riippuvuutta mihinkään. Ja hän toimii elämässä järkevästi ja järjen avulla.
No, minä tarkoitan tulella leikkimisellä myös sitä, että jos on ihastunut johonkin, niin ei tee sellaista, että voisi jopa rakastua.
Tähän analogiaan etsin esimerkkiä, jotta mies ymmärtäisi. Eli mikä voisi olla sellalinen asia, jossa mies voisi rakastua toiseen ihmiseen?
Vai onko niin, että tämä on näitä asioita, joihin ei voi millään itse vaikuttaa? Jos rakastuu, niin rakastuu. Se ei ole teoista kiinni. Niinkö?
Kommentit (15)
periaatteen miehiä, suoraselkäisiä yksilöitä jotka pysyvät uskollisina vaimoilleen ihan vaikka vaan periaatteen vuoksi vaikka liitto olisi miten paska. Ehkä miehesi on tällainen harvinainen yksilö?
Yleensähän toiseen ihastuminen edellyttää otollisia olosuhteita (vaimo nalkuttaa kotona ja pihtaa seksiä, varsinkin jos on pikkulapsia, työpaikalle tulee uusi hemaiseva sinkkutypy jne.) ja jonkinlaista ihmisen senhetkistä kriisivaihetta (esim. kolmenkympin tai viidenkympin kriisi tms.).
Rakastumista edesauttaa se, että kaksi ihmistä jakaa jotakin hyvin henkilökohtaista - enkä tarkoita ruumiin eritteitä. Esim. kokemuksista keskustelu, samoja asenteita, ajatuksia jakava kommunikointi. Se lähentää ja lisää mahdollisuutta himon muuttua rakastumiseksi.
Laivalla käydään syömässä, jutellaan jne. joten siinä väkisinkin jää tilaa toisen sisäiseen maailmaan tutustumiselle. Varmaan ehtii tapahtua monta sänkykeikkaa mutta väkisinkin jää aikaa sille muulle tutustumiselle.
Osasinko avata asiaa?
minusta asiat pitää aina pohtia loppuun asti. Jos ne jättää keskeneräisinä jälkeensä, niin ne nousevat lopulta taas pintaan.
Henkilökohtaisten juttujen jakaminen kuuluu myös ystävyyteen. Enhän voi vaatia, ettei sellaista voisi tehdä. Sehän on toisen ihmisen elämän varastamista.
Tiedän, ettei toista ihmistä voi omistaa. Pohdin sitä, että onko jotain, mitä voisin "vaatia" mieheltäni, vaikka en häntä omistakaan?
Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa....
ap
Rakastumista edesauttaa se, että kaksi ihmistä jakaa jotakin hyvin henkilökohtaista - enkä tarkoita ruumiin eritteitä. Esim. kokemuksista keskustelu, samoja asenteita, ajatuksia jakava kommunikointi. Se lähentää ja lisää mahdollisuutta himon muuttua rakastumiseksi. Laivalla käydään syömässä, jutellaan jne. joten siinä väkisinkin jää tilaa toisen sisäiseen maailmaan tutustumiselle. Varmaan ehtii tapahtua monta sänkykeikkaa mutta väkisinkin jää aikaa sille muulle tutustumiselle. Osasinko avata asiaa?
jos kolahtaa niin kolahtaa, se ei katso sitä millaista kotona on. Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta, omassa parisuhteessa kaikki asiat mallillaan, mutta silti rakastuin toiseen, ja ei todellakaan ollut mitään otollisia olosuhteita :D
Onneksi tilanne ei koskaan päässyt pidemmälle, kun ymmärsin ottaa etäisyyttä tähän toiseen.
Minä voin siis ilmaista miehelleni sellaisen toivomuksen, että jos hän rakastuu toiseen, että hän ottaisi silloin etäisyyttä.
Voinko "vaatia" tällaista asiaa?
ap
jos kolahtaa niin kolahtaa, se ei katso sitä millaista kotona on. Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta, omassa parisuhteessa kaikki asiat mallillaan, mutta silti rakastuin toiseen, ja ei todellakaan ollut mitään otollisia olosuhteita :D Onneksi tilanne ei koskaan päässyt pidemmälle, kun ymmärsin ottaa etäisyyttä tähän toiseen.
joka ajaa bemarilla tms. ja omistaa kesämökin ja kaljabaarin.Varsinkin mitä vähemmän se nainen puhuu, sitä parempi.
Minulla oli synttäripirskeet, joihin kutsuin muutaman parhaan ystäväni. Yhdellä heistä oli mukanaan kaveripariskunta, joka oli tullut kauempaa heille lomailemaan.
Tutustuimme siinä illan aikana tämän pariskunnan kanssa, enimmäkseen miespuolisen. Juttelu alkoi jostain ihan arkipäiväisestä ja sitten jossain vaiheessa huomasimme, että olimme jutelleet kahdestaan pihalla jotain kolme tuntia.
Minulla oli mies ja 3 lasta ja tunsin saaneeni uuden ystävän. Mutta tuo mies kuulemma rakastui minuun sinä iltana. Oli sanonut useammalle ihmiselle asiasta ja sitten muutaman kuukauden jälkeen jätti oman avovaimonsa ja kertoi mulle tunteestaan (olimme tuossa välissä laitelleet s.postia ja soitelleetkin).
No, minä en ollut valmis luovuttamaan, vaikka oman miehen kanssa ei niin kauhean kukoistava vaihe suhteessa ollutkaan. Joten yhteydenpito hiipui sitten aika pian kokonaan, ihan vain koska minua alkoi niin vaivata se, että ajattelimme suhteestamme niin erilailla (ystävä - rakastettu)
Ja lisään tähän vielä, että en todellakaan ole mikään vamppi, en mitenkään vetävän näköinen tms vaan ihan tavallinen perheenäiti, ylikiloineen kaikkineen :D
Yleensähän toiseen ihastuminen edellyttää otollisia olosuhteita (vaimo nalkuttaa kotona ja pihtaa seksiä, varsinkin jos on pikkulapsia, työpaikalle tulee uusi hemaiseva sinkkutypy jne.) ja jonkinlaista ihmisen senhetkistä kriisivaihetta (esim. kolmenkympin tai viidenkympin kriisi tms.).
Sanoisin pikemminkin niin, että ihastumisia tulee ja menee vaikka olisikin oma parisuhde kunnossa, niistä ei vain seuraa mitään sen kummempaa. Itselläni on ollut pari ihastumista mutta olen pitänyt asian omana tietonani enkä varsinkaan ihastuksen kohteelle ole kertonut.
Jos taas kotona asiat on huonosti niin silloin ihastumisen antaa helpommin johtaa johonkin ja voi seurata jopa rakastuminen.
ihastumiset vielä sulatan, ne ovat luonnollisia. Mutta rakastumista minun on vaikea sulattaa.
Mieheni on ehkä harvinaislaatuinen yksilö. Hänellä on selkäranakaa. Tiedän, ettei hän koskaan tule vahingossa minua pettämään, koska asiat ei hänelle vain tapahtu. Jos hän pettää, hän tekee sen tarkoituksella.
Siksi minä pelkään, että hän menee ja rakastuu.
ap
Yleensähän toiseen ihastuminen edellyttää otollisia olosuhteita (vaimo nalkuttaa kotona ja pihtaa seksiä, varsinkin jos on pikkulapsia, työpaikalle tulee uusi hemaiseva sinkkutypy jne.) ja jonkinlaista ihmisen senhetkistä kriisivaihetta (esim. kolmenkympin tai viidenkympin kriisi tms.).
Sanoisin pikemminkin niin, että ihastumisia tulee ja menee vaikka olisikin oma parisuhde kunnossa, niistä ei vain seuraa mitään sen kummempaa. Itselläni on ollut pari ihastumista mutta olen pitänyt asian omana tietonani enkä varsinkaan ihastuksen kohteelle ole kertonut. Jos taas kotona asiat on huonosti niin silloin ihastumisen antaa helpommin johtaa johonkin ja voi seurata jopa rakastuminen.
Kertokaa, voinko ilmaista miehelleni sellaisen toivomuksen, että jos hän rakastuu toiseen, että hän ottaisi silloin etäisyyttä?
Mitä mieltä olette? Voiko toiselta pyytää tällaista?
Toistan, ettei meillä ole toista ihmistä kuvioissa. Puhumme asioista hypoteettisesti
ap
Minä voin siis ilmaista miehelleni sellaisen toivomuksen, että jos hän rakastuu toiseen, että hän ottaisi silloin etäisyyttä. Voinko "vaatia" tällaista asiaa? ap
jos kolahtaa niin kolahtaa, se ei katso sitä millaista kotona on. Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta, omassa parisuhteessa kaikki asiat mallillaan, mutta silti rakastuin toiseen, ja ei todellakaan ollut mitään otollisia olosuhteita :D Onneksi tilanne ei koskaan päässyt pidemmälle, kun ymmärsin ottaa etäisyyttä tähän toiseen.
tähän uuteen rakkaaseen. Silloinhan juurikin haluaa olla mahdollisimman lähellä ja kaiken aikaa. Se pystyykö taistelemaan tuollaista houkutusta vastaan onkin eri juttu.
oikein hyvin mitä ap tarkoittaa. Omaki mieheni on henkilö, jolla on selkärankaa. En osaa kuvitella että mieheni joskus pettäisi koska " kännissä yksi asia johti toiseen tai vähän niinku ajautui sänkyyn toisen naisen kanssa". Jos mieheni joskus pettää, tekee hän sen selvinpäin, tietoisesti. todennäköisesti on silloin jo rakastunut toiseen ja päättänyt jättää minut.
ihastumiset vielä sulatan, ne ovat luonnollisia. Mutta rakastumista minun on vaikea sulattaa.
Mieheni on ehkä harvinaislaatuinen yksilö. Hänellä on selkäranakaa. Tiedän, ettei hän koskaan tule vahingossa minua pettämään, koska asiat ei hänelle vain tapahtu. Jos hän pettää, hän tekee sen tarkoituksella.
Siksi minä pelkään, että hän menee ja rakastuu.
ap
Yleensähän toiseen ihastuminen edellyttää otollisia olosuhteita (vaimo nalkuttaa kotona ja pihtaa seksiä, varsinkin jos on pikkulapsia, työpaikalle tulee uusi hemaiseva sinkkutypy jne.) ja jonkinlaista ihmisen senhetkistä kriisivaihetta (esim. kolmenkympin tai viidenkympin kriisi tms.).
Sanoisin pikemminkin niin, että ihastumisia tulee ja menee vaikka olisikin oma parisuhde kunnossa, niistä ei vain seuraa mitään sen kummempaa. Itselläni on ollut pari ihastumista mutta olen pitänyt asian omana tietonani enkä varsinkaan ihastuksen kohteelle ole kertonut. Jos taas kotona asiat on huonosti niin silloin ihastumisen antaa helpommin johtaa johonkin ja voi seurata jopa rakastuminen.
kai se pettäminen tässä ole pointti, vaan se, että haluatte, ettei miehenne jätä teitä jonkun toisen vuoksi. Kukapa haluaa? Mutta ei sitä varmasti estetä sillä, että pyydetään miestä olemaan rakastumatta toiseen. Se on yleensä lähtökohta kun menee kimppaan jonkun kanssa ja silti ihmiset eroavat kaiken aikaa löydettyään paremman.
Yritän nyt siis etsiä oikeaa sanailmaisua, koska meillä on keskustelu kesken.
ap