Ne, jotka kertovat lapsensa nimen heti syntymän jälkeen, ovat usein uskovaisia. Miksi?

Eli uskovaiset ja ateistit kertovat nimen heti, tapauskovaiset panttaavat ristiäisiin.

jotka ovat sen verran sivistyneitä, että tietävät, mistä kasteessa on kyse, kertovat nimen etukäteen ihan osoittaakseen, etteivät ole niitä "joiden lapset saavat kasteessa nimensä".

Eli uskovaiset ja ateistit kertovat nimen heti, tapauskovaiset panttaavat ristiäisiin.

jotka ovat sen verran sivistyneitä, että tietävät, mistä kasteessa on kyse, kertovat nimen etukäteen ihan osoittaakseen, etteivät ole niitä "joiden lapset saavat kasteessa nimensä".

Ei ole ihan niin yksinkertaista mielestäni. Äitini on uskossa, silti piti nimet salassa. Suvussani ei itse asiassa ole ketään, kuka olisi kertonut julkisesti nimet ennen ristiäisiä. Ollaan ev.lut. (tapauskovaisia ja uskovaisia). Ja tiedetään ero kasteen ja nimenannon välillä.

Minusta tämä on ihan jännä perinne, enkä ymmärrä miksi pitäisi pelkän kansainvälisyyden vuoksi muuttaa.

Olen baptisti, mieheni helluntailaisesta kodista, molemmat uskovia. Nimi kerrottiin heti, koska sen valitsimme ja koimme lisäksi, että saimme nimen Herralta (molemmat vanhemmat olivat yksin rukoillessaan saaneet saman nimen, jota kumpikaan ei ollut ehdottanut aikaisemmin). kullekin lapselle eli valinta oli tosi helppo ja lapsi nimensä näköinen ja oloinen.



Emme kasta lapsia, vaan kukin menee kasteelle jos menee, kun on kypsä päättämään. Itse menin 30v. ja mieheni meni 16 v. Miehen sisko meni 11v. ja on edelleen 20v myöhemmin lujassa uskossa ja perheenäiti.

En ymmärrä miksi sen pitäisi olla joku ihme paljastustilaisuus/yllätys. Oikeasti, ketä niin paljon kiinnostaa. Ja olemme niin pakanoita kun vähänkin voi olla.

me kerroimme lapsen nimen jo ENNEN syntymää.



Emme kuulu kirkkoon, olemme agnostikkoja.

ja kerrottu ei vaan läheisille vaan ihan kaikille jotka ovat kysyneet. Uskossa ollaan.

Meillä lapsilla on nimi syntymästään ja se on myös suvulle kerrottu. Kaste ei ole nimenantojuhla, vaan seurakunnan jäseneksi ottaminen :).



Tosin sisarukseni, jonka lapsia ei ole kastettu, sekä kertonut heti nimen että pitänyt ns. nimenantojuhlan vauvan juhlistamiseksi sitten myöhemmin.

Meillä ei myöskään sanota kasteilmoituksessa, että "sai kasteessa nimen" koska ei kasteessa saada nimeä =). Joten kastettuja ilmoitukseen on muotoiltu "Nimi Sukunimi, syntyi päivämäärä, kastettiin päivämäärä" jne.



Sisareni kanssa hymyilemme (typerästi, myönnän, lapsellisesti, myönnän) sisäisesti aina kun näkyy "sai kasteessa nimen" ;-)

kerroin nimen kaikille, joita kiinnosti heti, kun sukupuoli oli tiedossa (n. rv 22). Ja en kuulu kirkkoon, eikä mieskään.

meillä käytettiin nimeä heti kun se miltei alkuraskaudessa päätettiin ja ihan kaikille kerrottiin jos kysyivät..ja ei olla uskovaisia jep..

Minä myös kerroin kaikille jo raskausaikana minkä nimen annan.Tiesin jo sukupuolenkin.En tunnusta mitään uskontoa tai kirkkoa.

Meillä lasten nimet olleet tiedossa jo raskauasaikana. Tästäkin tulevasta sisarukset puhuvat nimellä ihan vieraillekin vaikka on vielä mahassa. Jos sukupuoli ei synnyttyään vastaisikaan nimeä, on toki varanimi ja sekin jo käytössä. ;) Olen helluntailainen, emme kasta vauvoja. Raamatussa kastetaan uskoontulleita. Meillä ei ole siis sen enempää ristiäisiä kuin nimiäisiä.

Ei ristiäiset / nimiäiset mikää pakko ole mut monet tykkää järjestää juhlia ja tavata ystäviään.



Kaste on ymmärrettävä juridiseksi toimenpiteeksi koska ihminen, siis tää vauva liitetään siinä tietyn uskontokunnan jäseneksi.

Sairaalasta ei paassyt pois ennenkuin oli lapsen nimi syntymatodistuksessa.

Kaikenlainen paperisota on ollut itselle vaikeata kun Suomesta ei saa tata birth certificatea. Aina pitaa jotain selitella.

Miksi sitä ei voisi kertoa? Ihan ihme touhua... Synnärillä olen nimte päättänyt ja siitä asti vauvöja on niillä nimillä kutsuttu. Onpa kiva kun ekat 2kk tai enemmän on vaan "vauva"

katolinen mies, joka on kertonut ettei katolisesta kirkosta voi erota. miten aiheesta aiemmin kirjoittanut sitten erosi katolisesta kirkosta ??