Päivystävällä lääkärillä käyty... lapsella kallossa murtuma.
Kirjoitin siis aiemmin tänne huoleni kun lapsella tuntuu päässä luun reuna. Lapsi 11kk, siis pari viikkoa sitten tipahti korkeammalta. Päähän tuli kuhmu ja lommo. Siihen alkoi kertyä nestettä. Käytiin päivystävällä, saatiin lähete keskussairaalaan. Kaksi kirurgia tutki tytön ja sanoivat etteivät tunne mitään vikaa ja nesteen pitäisi itsekseen laske.
Neste alkoikin laskea ja tänään oli melkein kokonaan poissa. Kun kokeilin sitä tunsin n.10cm pitkän kaaren päässä, selvä luun reuna. Juuri tuossa lommo kohdassa.
Mentiin päivystykseen. Lääkäri epäilee vahvasti että kallossa on murtuma. Huomenna mennäänkin sitten röngteniin.
Luultavasti on aivan siististi murtunut, ainoastaan hieman koholla. Ja on alkanut jo luutumaan ja saa parantua itsekseen. Mutta röngenkuvassa selviää sitten tarkemmin.
Mutta kyllä äitiä nyt ottaa sydämestä.
Kommentit (43)
ei ollutkaan kyse siitä, että lapsi olisi pudonnut hoitopöydältä tai mistään, mihin hänet olisi laitettu. Hän oli itse kiivennyt pöydälle. Liikkuvaa lasta ei mitenkään voi vahtia koko ajan vaan silmänräpäyksessäkin voi tapahtua jotain. Sympatiat ap:lle ja antipatiat näille " maailman parhaille äideille" .
Portaisiin voi laittaa portit ja monia vastaavia turvallisuusseikkoja täytyy ajatella, mutta mitenkään ei voi vaatia, että vauva/taaperoperheen asunnosta olisi poistettava kaikki pöydät!
Mulla on samanikäinen lapsi kuin ap:lla (noin vuoden kohta), ja en kyllä perässä juokse koko aikaa. Kun tyttö oppi konttaamaan, laitettiin asunto " lapsiystävälliseen" kuntoon, joten uskaltaa antaa tytön konttailla ihan rauhassa. Sitten kun lähtee kävelemään ja alkaa nousta sohville ym. saa varmasti kulkea perässä vähän tarkemmin.
Onhan se ihan fakta, ettei lasta voi koko aikaa valvoa ja vahtia. Joskus tulee pakostakin sellainen tilanne, ettei lasta voi pitää silmissään. Tällaiset ap:n kuvailemat tapaukset on loppujen lopuksi aika harvinaisia, hällähän on vauva lähtenyt aikaisin liikkumaan, ja sehän on tosi, että mitä pienempi, niin sitä vähemmän järkeä päässä, sitä enemmän koheltaa. Puolitoistavuotias kiipeilijä olisi ehkä pienemmällä todennäköisyydellä tipahtanut, kuin vasta vajaan vuoden ikäinen...
Kyllä minusta yhdenkin lapsen kanssa on aika mahdotonta koko aikaa vahtia ja pitää lasta silmissään. Siinähän saisi koko ajan joko kulkea lapsen perässä, tai sitten rajoittaa lapsen liikkuminen ja oleminen vain yhteen huoneeseen. Kumpikaan ei käytännössä onnistu koko aikaa, muuta kuin ehkä yksiössä asuessa... ;)
Kyllä niitä vahinkoja sattuu. Täällä samat äidit nyt haukkuu ap:ta, jotka päästävät omat kersansa kolmivuotiaana omakotitalon pihalle yksin tai isompien sisarusten kanssa leikkimään, ja toteavat että " eihän niille siellä mitään satu, omassa pihassa" .
Momentilta haluaisin kysyä, että missä vaiheessa sen lapsen vahtimisen ja perässä kulkemisen voi sitten lopettaa? Sitten kun lapsi menee kouluun? Vai kymmenvuotiaana? Yläasteikäisenä? Joka ikäkautena on omat vaaransa, mitä voi tapahtua, ja ne voisi estää sillä, että vanhempi on paikalla. Mutta harva äitipä juoksee kymmenvuotiaan poikansa perässä... ;) Vaikka juuri nämä kymmenvuotiaat pojat usein niitä " hurjapäitä" ovatkin, keksivät jos jonkinlaista... Tiedänpä yhden kymmenvuotiaan, joka leikki traktorin renkaalla (jätetty pystyyn seinää vasten), ja rengas kaatui päälle. Tapaus olisi estynyt, jos äiti olisi ollut paikalla, mutta laiska äiti ei viitsinyt vahtia poikansa leikkejä... ;)
Sitä tässä nyt lähinnä ajan takaa, ettei niitä lapsia, -oli minkä ikäisiä tahansa- voi koko aikaa valvoa ja kulkea perässä. Tietysti pienempää pitää vahtia enemmän kuin isompaa, mutta kaikkia onnettomuuksia ei voi estää, ei vaikka kuinka olisi hyvä äiti.
Minä luulen, että kaikki teistä kritisoijista olette joskus jättäneet lapsen hetkeksi yksin! Tai kääntäneet selkänne yhdeksi hetkeksi. Mitään ei ole tapahtunut, mutta mahdollisuus on ollut olemassa... Helppohan se on tuntea itsensä hyväksi äidiksi, jos mitään ei ole sattunut. Tilaisuuksia siihen (vahinkoon, onnettomuuteen) on varmasti ollut jokaisessa perheessä jokaisen lapsen kohdalla.
Hyvä juttu Marenda, ettei J:lle käynyt tuon pahemmin! Selvisitte kuitenkin käytännössä ainakin melkein säikähdyksellä. Mä pistän sulle viestiä kun saan tuon oman riiviön haettua tuolta eteisestä tänne tietokoneelle... Eihän sitä tiedä jos vaikka naulakko vahingossa tippuu seinältä alas, ja tyttö jää sen alle... ;D
- M & I
Sänky pois, sohvat pois, hyllyt pois, pöydät pois, tuolit pois?
Toiset lapset sattuvat olemaan ehtiväisempiä kuin toiset. Vaikka miten vahdit ja pidät lapsen näköetäisyydellä, hän voi silti ehtiä tippumaan jostain. Ellei sitten pidä lasta hihnassa kiinni...