Mua ärsyttää tietyissä vanhemmissa mm. tämmöiset asiat:

on ruoka terveellisempää, kuin äidin valitsema, vaatteet kauniimpia, lapsi käy useammin pesulla jne.



Ongelma on se, että jos lapsi saa päättää, on aikuisen elämä paljon työläämpää. Ja lapsen elämä paljon terveellisempää. :-)

- pieni lapsi saa matkustaa etupenkillä (en tarkoita vauvaa)

- lapset kuskataan koulumatkat, vaikka matkaa on 1-3 km

- lapset saavat päättää, koska alkavat nukkumaan ja mitä iltaisin tekevät

- lapset saa sanoa, mitä ruokaa tehdään

- lapset päättävät itse koska menevät saunaan/suihkuun ja koska pesevät hiuksensa

jne...

Avioerolapsena vanhempani lelli minut piloilla ja toisaalta taas kasasi liikaa vastuuta kun piti päättää kaikesta. Lieneekö siitä johtuvaa että nykyisin ahdistun jos joudun tekemään liikaa päätöksiä..?



Päätin siis mm. ruoasta (jos nirsoilin, minulle tehtiin omat ruoat), herkuttelusta (pienestä asti limupulloja, karkkia, jätskiä ym. viikottain...hampaat kiittää!), pesulla käymisestä (kahdesti viikossa murkkuna)...kielsin jopa vanhempaani menemästä uudelleen naimisiin!



Omaa lastani kasvatan tiukalla kurilla, rakastaen. Ruoaksi on sitä mitä laitan pöytään; jossei maistu niin ok, mutta seuraava ateria on vasta 3 tunnin päästä. Kerran-kaksi viikossa herkutellaan, joka ilta pestään hampaat ja käydään suihkussa. Lapsi saa haasteita ikätasonsa mukaisesti ja noudatamme lapsen nähden/kuullen yleisiä sääntöjä, lakeja jne. pilkuntarkasti. Teemme kirjaimellisesti yhteistyötä niin päiväkodin, neuvolan kuin ystäviemmekin kanssa että lapsellamme olisi kaikki hyvin ja mahdollisuudet kasvaa normaalisti. Ja kyllä, olen ylpeä etten ole samanlainen kuin vanhempani!!