Lue keskustelun säännöt.
Haluaisimme käydä kirkossa perheenä, mutta jopa tenavakirkko seurakunnalta tökkii.
29.08.2010 |
Olimme viime viikonloppuna tenavakirkossa ja odotimme jälleen (kuten muutama kerta vuodessa) suuria kirkossa käynnistä. Minä ja mieheni olemme kumpikin saaneet melko kristityn kasvatuksen ja varsinkin englantilainen mieheni on käynyt joka sunnuntai koko lapsuuden kirkossa. Toivoisimme lapsillemme samoja kokemuksia kuin itsellämme ja tietysti kristinoppi sinänsä on omalle aatteellekin sopivaa. JA emme todellakaan ole uskovaisia, vaikka ihanaahan se olisi jos joskus tulisi.
En vain todellakaan ymmärrä, että lapsille suunnattu Jumalanpalvelus on niin ei lapsiystävällinen. Pappi saarnasi n . 15 min ja 10 min putkeen vaikeahkoista asioista. Yksi laulu oli käsiä käyttäen, josta kaikki pitivät. Myös yksi esitys. Mutta kaksi muuta laulua oli sellaisia joita edes itse on ollut koskaan kuullut. Kaikki lapset istuivat penkeillä, kitisivät ja meidän 2v tehopakkaus ainakin oli jo puolessa välissä ties missä. Englannissa sentään lapset saavat tulla alttarille mukaan leikkimään ja he ovat osa Jumalanpalvelusta.
Miksi Luterilainen kirkko ei voi oppia ja tajuta, että kristillinen kasvatus lähtee jo pienestä ja siihen pitäisi panostaa paljon enemmän!!! Nyt papit omiin mietintämyssyihin uusia ajatuksia ja keinoja saada perheet mukaan!
Kommentit (54)
mitä enemmän asiasta paasaat. Sitä enemmän en ymmärrä. Otsikko jo puhuu tenavakirkosta. Tenavaksi katsotaan yleensä ikähaitarista 0-6vuotiaita. Ihan aikuisten normaalit jumalanpalvelukset ja hiljentymiset on oma asiansa. Ja Jeesus Kristus voi olla etusijalla jos asiasta puhutaan hieman eri tavoilla. Sano mitä sanot ei voi odottaa tenavien olevan kiinnostuneita 15 minuutin saarnasta ja hiljentymisestä. Jeesuksesta, Jumalasta ja raamatusta pitää osata kertoa myös lapsen tasolla. TENAVAkirkossa.
Ja kyllä me parhaimpamme mukaan kristinoppia tuomme kasvatukseemme, mutta joskus olisi hyvä jos seurakunta olisi siinä apuna. Ja ehkäpä vika on minussa tai seurakunnassa.
tap.
ps. kiitos vinkeistä kaikille. Olen harkinnut jotain pienempää seurakuntaa, joka ei kuuluisi luterilaiseen kirkkoon. Ei vain ole vielä tullut sopivaa vastaan.
juota tuota mentaliteettiä en ymmärrä! Ei lapset osaa itsekseen hiljentyä ja pitää omia hienoja keskusteluhetkiä Jumalan kanssa. Hehän oppivat raamatun asiaoita leikin kautta. Ei niitä mistään muskarista tai ostoskeskuksesta löydä. Anopilla käydessämme käymme aina paikallisessa kirkossa. Siellä on iloinen ja lämmin tunnelma ja aina lapset on osa jumalanpalvelusta. ap
Sitäkö, että Jumala on sydämessä eikä ulkokultaisessa riekkumisessa? Vanhempien tehtävä on opettaa lapsilleen Raamattua leikin kautta, jumalanpalvelus ei ole se paikka, jossa lapset ovat pääosassa. Siellä etusijalla on Jeesus Kristus ja hänen sanomansa, ei ruutuhyppely tai jalkapallo.Jos koet, että suomalainen jumalanpalvelus ei perheellesi sovi, voisit varmaan miettiä, onko vika sinussa vai kirkossa. Oletko vanhempana tehnyt kaikkesi lastesi kristillisen kasvatuksen vuoksi vai oletatko, että seurakunta ja jumalanpalvelus on se ainoa paikka, jossa lapselle kristinopin perusteet kerrotaan?
Jumalanpalvelus ei ole lasten palvelemista, mutta jokainen lapsi on sinne tervetullut kokemaan tunnelmaa. Valitettavasti lapset eivät siellä saa päättää, miten koko muu kirkkokansa joutuu heidän tarpeidensa mukaan toimimaan. Lasten kanssa voi olla mukana vaikka vain 10 min, jos eivät sen pitempään jaksa paikalla olla. Sitten voi mennä kotiin pelaamaan jeesuspalloa tai tekemään enkelikäsinukkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia vain särähti kyllä pahasti: "emme ole uskovaisia, mutta ihanahan se olisi jos joskus tulisi" tms. Siis ette usko Jumalaan ja Jeesukseen, mutta silti haluatte käydä kirkossa jne..? Multa meni kyllä tyystin ohi tuo.
Mä en voi kanssa ymmärtää, miksei lasten messua voi tehdä oikeasti lapsille sopivaksi, vaan siihen pitää upottaa ikävystyttäviä ja lasten korvissa heprealta kuulostavia perus liirumlaarumpaapatuksia sekaan. Saadaan varmasti kaikki lapset inhoamaan kirkossakäyntiä pienestä pitäen. Oikeasti kun usko on iloinen ja ihana asia, ja se pitäisi muistaa myös pappien.
t. eräs, jonka seurakunnan lapsityön pastori on kuivuudessaan suorastaan pölisevä.
Ja uskovainen tarkoittaa hieman eri asiaa kuin mitä esim. itse olen. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta se ei ole tullut ns. ihan sydämestä. En tiedä miten selittäisin, mutta itse olen ymmärtänyt, että uskovainen on sellainen joka on antanut elämänsä Jeesukselle.
t.ap
Kirjoitin tuon aiemmin. Eli uskomme Jumalaan ja Jeesukseen, minä varmaankin enemmän kuin mies. Mutta uskovaisten mielestä en varmasti uskovainen ole. Varmaan se ajatus itselläni on vielä osittain hukassa. Ja olisihan siihen kiva etsiä vastauksia.
t.ap
muodot ovat epäolennaista. Käykää eri paikoissa ja eri seurakunnissa. Etsikää sellaista paikkaa, missä te aikuiset saatte hengellistä ravintoa, vastauksia etsintään ja Sanan nälkään. Lapset tulevat siinä mukana. Eivät lapset vaadi mitään sirkushuveja. Heille riittää turvalliset rutiinit. Kyllä he kotona sitten voivat leikkiä. Kerran viikossa voi olla vähän pyhempää ja hartaampaa. Ottakaa lapsille mukaan vaikka kuvakirjoja tai rusinoita jos eivät jaksa istua paikoillaan ;) ... eikä se niin paha juttu ole vaikka lapset lähtisivätkin vaeltelemaan kirkossa. Jos muut vetävät siitä herneen nenään niin sittenpähän vetävät.
Huoh!no ei se ole koko kirkon vika,jos siellä päin ei asiaa osata..Meillä on tosi ihanat lastenkirkot ja todellakin lapsille tehty kaikki koristuksia myöten!Vauvakirkossa esim. oli aiheena kaste ja pappi puhui siitä hyvin lyhyesti.Sitten laululeikkejä,körö körö kirkkoon,helistimillä soittamista ja lyhyt nukke-esitys.Lopuksi sytytettiin rukouskynttilät lasten kanssa ja käytiin siunattavana.Sen jälkeen kakkukahvit!
Ja vähän isompien kirkossa taas alle kouluikäisille sopivat jutut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia sitten kuitenkaan huomioon. Olen itsekin ihmetellyt sitä, miksi Suomessa jumalanpalvelusten pitää olla sellaisia suorituksia, joissa ei saa näkyä yhtän elämää. Olen nyt toiminut parisen vuotta seurakuntapastorina ja oppinut näkemään asiaa myös niiden iäkkäiden seurakuntalaistten kannalta ja heidän, jotka tulevat kirkkoon hiljentymään. Ongelma on vaan se, ettei perheille useinkaan sopivia jumalanpalveluksia, koska lapset koetaan häiritsevinä.
Oma haaveeni olisi tehdä sellaisia jumalanpalveluksia, joissa oikeasti koko perhe kokisi olevansa tevetullut. Musiikki olisi tuttua, ja saarna olisi toteutettu niin, että siinä olisi jotain sekä lapsille että aikuisille. Esim lapsille oma askartelu / kertomus saarnan aikan, tai niin hyvä saarna, että lapset jaksavat kuunnella ja aikuiset saisivat siitä jotain.
Tuomasmessut toimivat jo nyt aika hyvin koko perheen messuna, sillä siellä on tilaa myös kulkea ja paljon musiikkia eli ei tarvi istua kaiken aikaa. Itse olen esim perhemessussa toteuttanut esirukouksen niin, että lapset ovat saneet käydä saarnan aikana piirtämässä rukousaiheita ja sitten ne on otettu osaksi rukousta.
Paljon on asioita mitä voitaisiin tehdä toisin, mutta yksin tai kaksin on kauhean vaikea saada muutoksia aikaan, varsinkin jos kaiki palaute mitä tulee on aina vaan negatiivista. Positiivinen palaute jätetään usein kertomatta.
Anteeksi kaiki kirjoitusvirheet kun tässä nopeasti yritän kirjoittaa:)
lapsia sitten kuitenkaan huomioon. Olen itsekin ihmetellyt sitä, miksi Suomessa jumalanpalvelusten pitää olla sellaisia suorituksia, joissa ei saa näkyä yhtän elämää. Olen nyt toiminut parisen vuotta seurakuntapastorina ja oppinut näkemään asiaa myös niiden iäkkäiden seurakuntalaistten kannalta ja heidän, jotka tulevat kirkkoon hiljentymään. Ongelma on vaan se, ettei perheille useinkaan sopivia jumalanpalveluksia, koska lapset koetaan häiritsevinä. Oma haaveeni olisi tehdä sellaisia jumalanpalveluksia, joissa oikeasti koko perhe kokisi olevansa tevetullut. Musiikki olisi tuttua, ja saarna olisi toteutettu niin, että siinä olisi jotain sekä lapsille että aikuisille. Esim lapsille oma askartelu / kertomus saarnan aikan, tai niin hyvä saarna, että lapset jaksavat kuunnella ja aikuiset saisivat siitä jotain. Tuomasmessut toimivat jo nyt aika hyvin koko perheen messuna, sillä siellä on tilaa myös kulkea ja paljon musiikkia eli ei tarvi istua kaiken aikaa. Itse olen esim perhemessussa toteuttanut esirukouksen niin, että lapset ovat saneet käydä saarnan aikana piirtämässä rukousaiheita ja sitten ne on otettu osaksi rukousta. Paljon on asioita mitä voitaisiin tehdä toisin, mutta yksin tai kaksin on kauhean vaikea saada muutoksia aikaan, varsinkin jos kaiki palaute mitä tulee on aina vaan negatiivista. Positiivinen palaute jätetään usein kertomatta. Anteeksi kaiki kirjoitusvirheet kun tässä nopeasti yritän kirjoittaa:)
Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo eli kirkko opettaisi itsekkyyttä ja sitä, että sielläkin on koko ajan hauskaa ja kivaa. Jumalanpalvelus on kiva leikki, joka ei eroa päiväkodin askartelutuokiosta.
Eikö olisi helpompi jättää kirkonmenot kokonaan pois ja mennä askartelemaan vessapaperirullista enkeleitä sinne päiväkotiin? Lapsi ei jaksa kuunnella, jos hänen ei koskaan tarvitse kuunnella, ei siis enää edes kirkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne messut voisi järjestää?
Ihan aidosti kysyn.
Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo eli kirkko opettaisi itsekkyyttä ja sitä, että sielläkin on koko ajan hauskaa ja kivaa. Jumalanpalvelus on kiva leikki, joka ei eroa päiväkodin askartelutuokiosta. Eikö olisi helpompi jättää kirkonmenot kokonaan pois ja mennä askartelemaan vessapaperirullista enkeleitä sinne päiväkotiin? Lapsi ei jaksa kuunnella, jos hänen ei koskaan tarvitse kuunnella, ei siis enää edes kirkossa.
Olen täysin eri mieltä, että lapset eivät oppisi hiljentymään jos siellä olisi jotain heillekin. Nimittäin nyt Raamatunteksti ja uskonnollinen kieli vilisee sanoja, joita lapsi ei pysty vielä ymmärtämään. Ja jos vaikka itse menisit ulkomaille kirkkoon niin, ettet ymmärtäisi papin puheestä kuin joitakin yksittäisiä sanoja niin veikkäänpa vaan että saarna tuntuuisi aika pitkältä ja puuduttavalta.
Sitä hiljentymistä kun pystyy harjottelemaan rukouksen ja muun liturgian aikana. Jos esim saarnan aikana lapset saisiva kuunella raamatunkertomuksen lapsille kerrottuna ja sitten esim askarrella loopuajan ennen kuin pääsaarna loppuu, niin myös lapset olisivat saaneet jotain evästä sieltä kirkosta. Samoin aikuisille olisi aikuisille suunnattu saarna. Siinä nimittäin olen samaa mieltä, että nykyisellään esim perhemessut ovat niin lapsille suunnattuja, ettei aikuiset saa sieltä oikeastaan mitän, siis sitä ns hengen ravintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä, miten lapsiystävälliseksi lapsiperheille tarkoitetut jumalanpalvelukset osataan järjestää. Olen itse aktiivinen seurakuntalainen, ja huomasin erot itsekin, kun omat lapseni olivat pieniä. Minä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä siinä, että jos jumalanpalveluksen nimi on tenavakirkko, perhekirkko tai vastaava, niin kyllä perheillä on silloin lupa odottaa, että jumalanpalvelus on järjestetty niin, että lapsetkin viihtyvät siellä.
Omassa seurakunnassani tämä ei toiminut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Saarnat olivat aivan liian pitkiä pienille lapsille, ja yleensä virsistäkin vain yksi tai kaksi olivat tuttuja ja muut olivat ihan vieraita. Sen sijaan naapuriseurakunna perhekirkot olivat kuin toiselta planeetalta: laulettiin lasten virsiä, saarna oli suunnattu lapsille jne.
Kannattaa antaa reilusti palautetta omaan seurakuntaan, jos tilaisuus ei ollut lasten kannalta onnistunut. Me annoimme, ja sillä oli oikeasti vaikutusta, tosin aika hitaasti. Nykyisin meidän seurakunnassa järjestetään Mukulamessuja, jotka ovat mieleen pienillekin lapsille. Messuun liittyy osuuksia, joissa saa liikkua ja käydä katsomassa eri puolille kirkkosalia rakennettuja pikkualttareita. Saarna on yleensä lyhyt ja lapsille suunnattu. Tosin laulut ovat erityisiä Mukulamessulauluja, jotka eivät välttämättä ole muualta tuttuja. Kun kuitenkin käy Mukulamessussa muutaman kerran, tulevat laulutkin vähitellen tutuiksi.
Tavalliseen jumalanpalvelukseen ei minusta kannata lapsia jatkuvasti tuoda, jos heille ei ole järjestetty omaa ohjelmaa. Omassa seurakunnassani jumalanpalveluksen aikana on lapsille pyhäkoulu, ja lapset tulevat mukaan kirkkosaliin sitten suunnilleen ehtoollisen aikana. Tätä käytimme paljon hyväksi silloin, kun lapsemme olivat pieniä.
Ja vastoin joidenkin kirjoittajien oletuksia ainakin omat lapsenne (nykyisin jo teini-ikäisiä) osaavat nykyisin käyttäytyä tavallisessa jumalanpalveluksessa oikein mallikelpoisesti, vaikka heitä ei pieninä istutettukaan väkisin hiljaa penkissä.
myös vanhemmat ovat tervetulleita mukaan pyhäkouluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luterilainen Jumala on siitä kätevä, että häntä voi kuunnella hiljaisuudessa omassa sydämessään. Ei tarvita leikkejä, loruja, esityksiä - vain minä ja Jumala, yhdessä, hiljentyneinä.
En ymmärrä, miksi lasten pitää kirkossa olla kuin eivät olisi kirkossa. Menkää kauppakeskukseen, muskariin, urheilukentälle, jos teidän ehdottomasti pitää saada meluta ja metelöidä.
Kristillisyys on muiden huomioonottamista. Siis sitä, että kirkossa ollaan hiljaa ja annetaan muille tilaisuus hiljentyä. Meteliä voi mennä pitämään parkkialueelle, kyllä se Jumala sinnekin näkee.
Jos ei ole jonkun häät tai hautajaiset tai jotain.
Mun uskoni KIRKKOON on mennyt jo aikaa sitten. Ei voi olla niin, että pelkästään jäykistelemällä kirkonpenkissä hipihiljaa olet tosiuskovainen. Mut jos TENAVAkirkossakin pitää vaan istua jäpittää rautakangen nielleenä, niin jäpittäkööt muut meidänkin puolesta.
Meidän lapset osaavat kyllä istua sen verran, että kunnialla on menty useammatkin häät ja hautajaiset, mutta en mä niitä tietentahtoen halua viedä moista jäykistelyä harrastamaan sen enempää.
Eikä sen jäpittämisen vaihtoehto muuten ole pelkästään se, että ipanat pinkoo ympäri kirkkoa tuhatta ja sataa ja roikuu kattokruunussa tai jotain...
. Siis ette usko Jumalaan ja Jeesukseen, mutta silti haluatte käydä kirkossa jne..? Multa meni kyllä tyystin ohi tuo.
- minä en usko, mutta kuitenkin haluan tutustuttaa lapseni kristillisiin arvoihin (niissä on hyvää oppia ja elämänarvoja elämää varten vaikkei uskoisikaan) ynnä onhan suomalaiseen kulttuuriin kasvattamista + yleissivistystä että on käynyt mm jumalanpalveluksessa + tuntee valtauskontomme tärkeimmät kertomukset, eniten lauletut virret jne.
Sitäkö, että Jumala on sydämessä eikä ulkokultaisessa riekkumisessa? Vanhempien tehtävä on opettaa lapsilleen Raamattua leikin kautta, jumalanpalvelus ei ole se paikka, jossa lapset ovat pääosassa. Siellä etusijalla on Jeesus Kristus ja hänen sanomansa, ei ruutuhyppely tai jalkapallo.
Jos koet, että suomalainen jumalanpalvelus ei perheellesi sovi, voisit varmaan miettiä, onko vika sinussa vai kirkossa. Oletko vanhempana tehnyt kaikkesi lastesi kristillisen kasvatuksen vuoksi vai oletatko, että seurakunta ja jumalanpalvelus on se ainoa paikka, jossa lapselle kristinopin perusteet kerrotaan?
Jumalanpalvelus ei ole lasten palvelemista, mutta jokainen lapsi on sinne tervetullut kokemaan tunnelmaa. Valitettavasti lapset eivät siellä saa päättää, miten koko muu kirkkokansa joutuu heidän tarpeidensa mukaan toimimaan. Lasten kanssa voi olla mukana vaikka vain 10 min, jos eivät sen pitempään jaksa paikalla olla. Sitten voi mennä kotiin pelaamaan jeesuspalloa tai tekemään enkelikäsinukkeja.