Esikoisen kokemus ulkopuolisuudesta pikkusisaruksen syntyessä voi vaikeuttaa ihmissuhteita

Olen itse ainoa lapsi, ja pitkään harmittelin, ettei mulla ollut sisaruksia.



Nyt kun olen ollut pitkään työelämässä ja kuullut työtovereideni kertomuksia sisaruussuhteistaan, olen kuullut sekä hyvää että pahaa. Joku kokee olleensa suurperheessä äidin piikana, joka joutui tekemään paljon työtä ja vastaamaan sisarusten hoidosta. Toinen valittaa, että äidit suosivat poikia tyttärien kustannuksella ja sama sukupuolinen suosiminen jatkuu työelämässä.



Olen itse asiassa aika kiitollinen nyt vanhempana, että olen saanut olla ainoa lapsi, vaikka olen sen vuoksi tuntenut myös oloni yksinäiseksi ja kokenut, että on pärjättävä yksin.



Mutta ainakaan minulla ei ole sisaruksia, joille olisin katkera tai kateellinen.



Ehkä tämän vuoksi minua myös pidetään omahyväisenä ja itserakkaana, koska en ole oppinut varomaan muiden ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä samalla tavalla kuin sisarusten keskellä kasvaneet.

Tunnistin itsestäni ja ex-puolisostani noita esikoisen ongelmapiirteitä useita, vaikka molemmat olemme kuopuksia. Että voi roolit mennä ihan toisin päin!

Minä muistan, kuinka äitini piti isoveljeäni sylissä ja he kikattivat yhdessä. Olin ulkopuolinen. Minä otin vastuuta ja veljeni teki mitä lystäsi. Hän valitsi luovan alan ja minä kipuilen kädetöntä taiteilijasieluani.

Exää taas vanhemmat eivät oikein lapsena jaksaneet, kun oli jo kaksi poikaa ennestään ja tämä kolmas vahinkolapsi. Exäni oli varsinkin pojillemme tosi mustasukkainen, suhde tyttäreen on erilainen. Ero tuli, että on ihmissuhdetaidoissa kehittämisen varaa.

Vanhemman sisaruksen kokemus äidin ja uuden vauvan yhdessäolosta



Sisarussuhteiden tieteellinen tutkimus on ollut vähäistä, vaikka suurimmalla osalla ihmistä on sisaruksia. Myös psykoanalyyttisen tutkimuksen kautta saatua sisaruussuhteita koskevaa tietoa on vähän.



PsL Mirja Malmbergin väitöstutkimuksen keskeisenä kysymyksenä oli valottaa psykoanalyyttisistä hoidoista saadun tiedon avulla vanhemman sisaruksen kokemusta hänen katsoessaan äitiä ja vauvaa yhdessä. Tutkimuksessa kuvataan myös, miten tämä kokemus näyttäytyy hoidettavan lapsuudenmuistoissa ja hänen nykyisissä ihmissuhteissaan.



Madonnakonstellaatio



Malmberg valitsi tutkimukseensa kaikista psykoanalyyttisista hoidoistaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat olleet esikoisia ja joilla on ollut yksi nuorempi sisarus.

- Olen ollut erityisen kiinnostunut miten vanhempi lapsi on kokenut ja mitä muistaa siitä, kun äiti hoitaa nuorempaa lasta ja kun nuorempi sisarus saa olla äidin sylissä, Malmberg kertoo. Tätä tilannetta hän kutsuu madonnakonstellaatioksi. Konstellaatiossa on äiti ja vauva sekä vanhempi lapsi.



Mambergin tutkimus on laadullinen usean tapauksen tapaustutkimus. Aineistona oli potilaiden psykoanalyyttisista hoidoista kirjoitetut muistiinpanot. Jälkeenpäin hän tutki ja laati kuvauksia siitä, mitä psykoanalyyttisessa tilanteessa potilaat itse olivat spontaanisti kertoneet sisaruksestaan ja miten he itse olivat pyrkineet yhdistämään lapsuuden sisarukseen liittyvät tunnekokemuksensa myöhempiin ihmissuhteisiinsa.



Vanhempi lapsi oli varhain madonnakonstellaatiotilanteessa eli nuoremman lapsen synnyttyä kokenut ulkopuolisuuden, arvottomuuden, yksinäisyyden, kateuden ja mustasukkaisuuden tunteita. Nämä samat tunteet saattoivat kohdistua aikuisuudessa partneriin, puolisoon, lapseen, muihin läheisiin sekä raskauteen. Potilaiden vaikeudet ilmenivät mm. vetäytymisenä ja omassa varassa olemisen pakkona. Vielä varhaisella aikuisiällä vaikeuttivat mustasukkaisuus ja vetäytymisen takana oleva pelko ettei tule vastaanotetuksi monen potilaan läheisiä ihmissuhteita.



Nämä tunteet laajentuivat muihinkin kolmiotilanteisiin ja vertaissuhteisiin: ystäviin, opiskelu- ja työtovereihin, kollegoihin. Potilaat kokivat, ettei toinen kuten ei lapsena äiti kestä heidän tunteitaan, eikä heillä siis ole oikeutta pitää puoliaan.



Varhaiset sisarussuhteeseen liittyvät tunnemuistot ja potilaan kokema asema suhteessa sisarukseen voivat aktivoitua aikuisen mielen näyttämöllä läheisissä ihmissuhteissa sekä elämän taitekohdissa. Näin voi käydä esimerkiksi naisen tullessa äidiksi ja miehen isäksi ja kun perheeseen syntyy toinen tai useampi lapsi.



Mustasukkaisuuden tausta varhaisissa kokemuksissa



Mies voi olla mustasukkainen ja kateellinen äidin ja lapsen suhteelle, jonka ulkopuolelle hän kokee jäävänsä. Vaimon pitäessä uutta lasta sylissä miehestä tuntuu, että vaimo on kuin lapsuuden äiti-madonna, joka pitää sisarusvauvaa sylissä. Mies - kuten vanhempi lapsi - kokee menettävänsä paikkansa: äidin rinnoilla on toinen. Kun samaista potilasta ei ollut vauvana imetetty eikä äiti ollut poissaolevana hoitanut häntä, poika alkoi kuvitella siskon, siis tytön, olevan arvokkaampi kuin hän itse.



Potilaan puheessa parisuhteeseen liittyvän vaikean mustasukkaisuuden ja hänen itsetuhoisen reagointinsa taustalla oli lapsuudenaikainen mustasukkaisuus veljen syntymästä, minkä hän oli kokenut oman asemansa heikennyksenä: ennen hän oli ollut keskipiste, nyt syrjässä.



Potilas suojautui itseriittoisuuteen ja pyrki olemaan omassa varassaan. Hänen oli tehtävä kaikki itse. Sisaruksen syntymän hän koki äkillisenä isoksi kasvamisen pakkona. Ennen veljen syntymää oli ollut lupa olla lapsi.

- Kun veli syntyi, ei saanut olla lapsi vaikka olisi halunnutkin, Malmberg kuvaa.



Työuupumuksen taustalla voi olla lapsuuden isosiskorooli



Erään tutkimuksessa mukana olleen naisen työuupumus puolestaan kumpusi lapsuuden vastuuntäyteisestä isosiskon roolista, kokemuksesta, että oli oltava apuäiti. Hän koki työtoverinsa ripustautuvina pikkusiskoina, joihin ei voi luottaa. Hänen oli oltava elämää sivusta seuraava suorittaja, kun taas muut saivat kaiken hyvän helpolla.



Toisaalta vanhemman lapsen sisarussuhteeseen liittyy usein huolen kantaminen ja sisaruksesta huolehtiminen. Sisaruskateus ja mustasukkaisuus voivat aikuisella ilmetä kätkettynä myös niin, että kadehdittu osapuoli pelkää näyttää omaa osaamistaan uskaltamatta tuoda omaa luovuuttaan esiin. Kateuden pelko voi ilmetä myös syyllisyytenä: on vienyt nuoremmalta tai toiselta sisarukselta hänelle kuulunutta.



Psykoanalyyttisen hoidon aikana potilaiden sisäiset vääristymät oikenivat. Suhde sisarukseen ja vanhempiin parani, samoin eheytyi suhde partneriin, lapsiin ja ystäviin, kun niistä suli pois sisaruksiin liittynyt kätketty kauna ja kiukku.

- Sisarussuhde muuttui voimavaraksi, Malmberg toteaa.

---

Kun miettii kuinka mielettömästi kautta aikojen on tutkittu vanhemman ja lapsen suhdetta, ja erityisesti äidin vaikutusta. Kuitenkin sisarustenkin kanssa eletään usein koko lapsuusaika, ja outoa jos nuo suhteet eivät ollenkaan vaikuttaisi ihmisen psyykkiseen kehitykseen.

Olisipa kymmentä äitisuhdetutkimusta kohtaan edes yksi sisaruussuhdetutkimus.



Itselläni koko lapsuuden kestäny jatkuva kiusaaminen ja pilkka isovljen taholta loi minuun jonkinlaisen miesvihan, joka pulpahtelee pintaan välillä edelleen. Veli pilkkasi erityisesti sukupuoltani ja kaikkea mikä edusti "tyttöyttä".