Minkälainen tilanne teillä, joiden mies on haluton?

Parisuhde voi hyvin.



Lääkkeessä mies on niin koukussa, että ei varmasti siitä lähivuosina pääse irti. On syönyt jo vuosia ja yrittänyt lopettaa ohjatusti pari kertaa huonoin seurauksin. Masentunut siis ei ole enää.

En usko että itsekkään on perillä miksi ei vaan tee niin paljon mieli. Sanoo että aloitteen tekeminen hankalaa (vaikken juuri koskaan siis anna pakkeja) ja juuri tuo aloite on se jota häneltä kaipaisin. Ei ole sama jos joka kerta seksi lähtee minun aloitteestani, en koe itseäni tarpeeksi halutuksi silloin. Mies kyllä suostuu seksiin jos ehdotan/lämmitän hänet.



Olen miettinyt että mahtaako hänellä olla jonkinlaisia suorituspaineita sitten kun yleensä mulla kestää aika kauan tulla ja olen oppinut olemaan täysin sinut itseni kanssa ja ns. vaatimaan orgasmin seksissä. Mies laukeaa yleensä helposti ja joutuu auttamaan mut loppuun lähes aina. Liekö tuo sitten vie intoa? Mekin ollaan sovittu että mennään jonnekin puhumaan tästä, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi varata mistään aikaa. Mihin kannattaa olla yhteydessä, mistä tällaisiin ongelmiin saa apua? (muuta kun vauvapalstalta - kiitos ihanat kohtalotoverit :))

ettei hienompaa ihmistä voisi olla. Niin helppo puhua asioista ja aina tulee viisaampana pois sieltä.



Toivottavasti teilläkin on siellä ihminen jolle helppo puhua ja josta on apua!

mutta selkeästi muutos tapahtui.

Alkoi siitä ettei juuri tehnyt aloitteita. Muuten kyllä antoi hellyyttä ja koski esim ohi kulkiessaan, mutta aloitteet seksiin vähenivät ja välillä minukin aloitteeseen sanoi ettei vaan tee mieli ja jaksa.

Muutenkin samaan aikaan alkoi olla tosi väsynyt, nukkui paljon ja silti oli väsynyt ja ärtynyt jne.

No puhuttiin ja koska itsekin tiedosti, että selkeä muutos oli tapahtunut vuoden aikana niin suostui menemään lääkäriin.

Varasi suoraan ajan kliiniselle fysiologille, joka erikoistunut siis miesten "vaivoihin".



Miehellä todettiin alentunut testosteroni taso, nimenomaan vapaan teston määrä oli alhainen.

Sai lääkityksen ja muutamassa kuukaudessa tilanne parani huomattavasti.

Ehkä joutuu piikittämään loppuikänsä, mutta itsekin sanoi että pikkujuttu kun elämänlaatu parani huomattavasti. Myös seksuaalinen halukkuus on taas normaali :)

olen hankkinut itselleni toyboyn. Eipä haittaa enää kun miestä ei seksi kiinnosta.

kuulostaa tosi pahalta, samoin "olen sinut itseni kanssa ja vaadin". Entäpä toinen osapuoli? Jos hänkin olisi sinut itsensä kanssa ja vaatisi että homma loppuu kun hän on valmis. Itsekkyys ei tässä asiassa tunnu toisesta hyvältä, kumminkaan päin.

Siis eikö kukaan ole vaivautunut vastaamaan mitään, kun kaveri teki maailmanhistorian upeimman postauksen! Tuossa oli ilmeisesti liikaa sulateltavaa kaikille, myös minulle. Olen tehnyt juuri saman virheen tuossa "vonkausosiossa", mutta meillä tilanne ei ole lähelläkään tuollaista, ja johtuu enimmäkseen vaimon "naisten vaivoista".



-m36

Harvoin yksiselitteistä syytä tai syyllistä voi osoittaa. Oman hölmöyden ja saamattomuuden kyllä nopeasti paljastaa sättimällä puolisoaan.



Parisuhteet on vaan paskaa

Eräs tuttu kertoi,että heillä on vähän seksiä.Sain kuulla miehen kaverilta,että mies pettää..

Kuluttaa kyllä paljon alkoholia (tissuttelee). Ehkä sillä on jotakin osuutta haluttomuuteen.



Haluamme molemmat lisää lapsia. Ilman seksiä niitä vain ei tule. Enkä tiedä haluaisinkokaan enää tuon miehen kanssa

mutta selkeästi muutos tapahtui.

Alkoi siitä ettei juuri tehnyt aloitteita. Muuten kyllä antoi hellyyttä ja koski esim ohi kulkiessaan, mutta aloitteet seksiin vähenivät ja välillä minukin aloitteeseen sanoi ettei vaan tee mieli ja jaksa.

Muutenkin samaan aikaan alkoi olla tosi väsynyt, nukkui paljon ja silti oli väsynyt ja ärtynyt jne.

No puhuttiin ja koska itsekin tiedosti, että selkeä muutos oli tapahtunut vuoden aikana niin suostui menemään lääkäriin.

Varasi suoraan ajan kliiniselle fysiologille, joka erikoistunut siis miesten "vaivoihin".

Miehellä todettiin alentunut testosteroni taso, nimenomaan vapaan teston määrä oli alhainen.

Sai lääkityksen ja muutamassa kuukaudessa tilanne parani huomattavasti.

Ehkä joutuu piikittämään loppuikänsä, mutta itsekin sanoi että pikkujuttu kun elämänlaatu parani huomattavasti. Myös seksuaalinen halukkuus on taas normaali :)

Meillä sama tilanne - mies väsynyt ja ärtynyt. Joka päivä pitää nukkua päikkärit. Mitään äkillistä muutosta ei kyllä ole tapahtunut ainakaan meidän yhdeksän vuoden taipaleen aikana. Aluksi seksiä oli kerran parissa viikossa, nyttemmin pari kolme kertaa vuodessa. Yleensä aina minun aloitteesta. Tiedän, että suurin ongelma on siinä, ettemme kiihotu samoista asioista. Minun näkemykseni seksin harrastamisesta ei sytytä miestä ja päin vastoin.

Olen luopunut toivosta, että mies menisi lääkäriin tai terapiaan. Mutta viestisi herätti toivon taas uudelleen - ehkä meilläkin myös fysiologista syytä taustalla?

Onko kellään tietoa, ovatko nuo hormonihoidot miehelle turvallisia? Kovasti haluaisin saada seksielämämme kuntoon, mutta en kyllä sillä hinnalla, että hoidoista seuraa syöpää tm.

Tiedän, että suurin ongelma on siinä, ettemme kiihotu samoista asioista. Minun näkemykseni seksin harrastamisesta ei sytytä miestä ja päin vastoin.

Tai siis täsmennän, että suurin ongelma on se, että mies ei ole kovin seksuaalinen. Ei ole kiinnostunut seksistä. Ei katso pornoa, ei ymmärtääkseni juuri masturboi tm. Eikä 99% varmuudella petä.

Yllä mainittu on siis toiseksi suurin ongelma.

Voi, minä tiedän niin maan mainion seksuaaliterapeutin, ettei hienompaa ihmistä voisi olla. Niin helppo puhua asioista ja aina tulee viisaampana pois sieltä.

Toivottavasti teilläkin on siellä ihminen jolle helppo puhua ja josta on apua!

No olisiko mahdollista saada tämän terapeutin nimi tänne muidenkin tietoon?

Meillä seksiä ehkä kolmen viikon välein. Olen varsin aktiivinen seksin suhteen, hyväien ja huomioin vaimoa arjessa. Suhteen alussa alkuhuumassa seksiä oli sentään ainakin viikoittain, mutta jo ennen raskautta tilanne muuttui. Jaksoin vongata viitisen vuotta. Lapsen syntymän jälkeen oli melko vaikeata, tiuskimiseen ja turhautumiseen päättyneitä intiimejä hetkiä. Nyt on mennyt muutama vuosi sitten niin että harrastetaan sopivassa kohtaa kun vaimo on riittävän puutteessa ja molemmille sopii. Sellaista kai aika tyypillistä vanhan pariskunnan meininkiä. Seksi on kyllä aina hyvää silloin, vaikkakin ne tauot on niin pitkiä että asia voisi toimia paljon paremminkin.



Vaimo kai tulkitsee meillä sen niin että olen haluton, kiireinen, mutta kuten keskimäärin, meilläkin vaan molemmat on puutteessa ja se seksielämä lähinnä kämppäkaverin hyväksikäyttöä luvalla pahimmassa puutteessa. Pariterapiaan vaimo ei ajallaan suostunut.

Ottamatta kantaa yksittäisiin parisuhteisiin, omasta puolestani voin sanoa että aina on hyvä katsoa myös peiliin. Tässäkin asiassa syytä on myös minussa. Olen turhan vapaamielinen, tyydyn itsetyydytykseen kun taas vaimo tyytyy korvaamaan seksin suklaalla tms nautinnoilla, olen itse painostanut aikoinaan, vaimo taas tottunut olemaan se vongattava ja määräävässä asemassa.



Kumppanin haluttomuudessa on mielestäni 50% aina omaa syytä. En ole komea mies, olen ehdottanut anaaliseksiä vaimolle. On liuta virheitä jotka hiljalleen syövät kiinnostusta. Kuitenkin olen sen oikean puolisokseni löytänyt.



Syyttely on turhaa ja jos juoksee ongelmia karkuun eroamalla, löytää ne vaan taas edestään ja samalla aiheuttaa sivullisia uhreja. Siis lapsien hyvinvointi järkkyy turhaan. Haluan elää kuitenkin onnellisen puolison kanssa, joten annoin luvan elää ja nauttia elämästä kaikilla mausteilla. En ole siis omistava tyyppi.



Ihminen ei ole yksiavioinen oletusarvoisesti. Aina joku on tyytymätön. Ratkaisuja on joka lähtöön. Moninaisista avoimista keskusteluista kuitenkin olen vaan päätellyt että yleensä molemmat kokee toisen haluttomana ja molemmat on kuitenkin yhtä neuvottomia tilanteen edessä.



M38

Meillä seksiä ehkä kolmen viikon välein. Olen varsin aktiivinen seksin suhteen, hyväien ja huomioin vaimoa arjessa. Suhteen alussa alkuhuumassa seksiä oli sentään ainakin viikoittain, mutta jo ennen raskautta tilanne muuttui. Jaksoin vongata viitisen vuotta. Lapsen syntymän jälkeen oli melko vaikeata, tiuskimiseen ja turhautumiseen päättyneitä intiimejä hetkiä. Nyt on mennyt muutama vuosi sitten niin että harrastetaan sopivassa kohtaa kun vaimo on riittävän puutteessa ja molemmille sopii. Sellaista kai aika tyypillistä vanhan pariskunnan meininkiä. Seksi on kyllä aina hyvää silloin, vaikkakin ne tauot on niin pitkiä että asia voisi toimia paljon paremminkin.



Vaimo kai tulkitsee meillä sen niin että olen haluton, kiireinen, mutta kuten keskimäärin, meilläkin vaan molemmat on puutteessa ja se seksielämä lähinnä kämppäkaverin hyväksikäyttöä luvalla pahimmassa puutteessa. Pariterapiaan vaimo ei ajallaan suostunut.

Ottamatta kantaa yksittäisiin parisuhteisiin, omasta puolestani voin sanoa että aina on hyvä katsoa myös peiliin. Tässäkin asiassa syytä on myös minussa. Olen turhan vapaamielinen, tyydyn itsetyydytykseen kun taas vaimo tyytyy korvaamaan seksin suklaalla tms nautinnoilla, olen itse painostanut aikoinaan, vaimo taas tottunut olemaan se vongattava ja määräävässä asemassa.



Kumppanin haluttomuudessa on mielestäni 50% aina omaa syytä. En ole komea mies, olen ehdottanut anaaliseksiä vaimolle. On liuta virheitä jotka hiljalleen syövät kiinnostusta. Kuitenkin olen sen oikean puolisokseni löytänyt.



Syyttely on turhaa ja jos juoksee ongelmia karkuun eroamalla, löytää ne vaan taas edestään ja samalla aiheuttaa sivullisia uhreja. Siis lapsien hyvinvointi järkkyy turhaan. Haluan elää kuitenkin onnellisen puolison kanssa, joten annoin luvan elää ja nauttia elämästä kaikilla mausteilla. En ole siis omistava tyyppi.



Ihminen ei ole yksiavioinen oletusarvoisesti. Aina joku on tyytymätön. Ratkaisuja on joka lähtöön. Moninaisista avoimista keskusteluista kuitenkin olen vaan päätellyt että yleensä molemmat kokee toisen haluttomana ja molemmat on kuitenkin yhtä neuvottomia tilanteen edessä.



M38

hoi

nousee

daapa