Mulla on krooninen sairaus, joka saattaa tehdä elämästä helvettiä, ja mies vertasi sitä pokkana

Miksi toisen stressi, kiire ym saisi ap:n tuntemaan olonsa paremmaksi????



Sellaista empatian putetta osoittaa mies että varmasti elonne yhdessä on hankalaa.



Mulla on nivelreuma varpaissa, nilkoissa, polvissa, sormissa, ranteissa ja kyynärpäissä - vain näissä toistaiseksi! :-o



Jos mun mies sanois jotain tuollaista, saisi varmaan halolla päähän. Olen erittäin sairas mutta ei meidän arjen pÿörittäminen ole 100% miehen vastuulla. Teen varmaankin 90% ajatustyöstä ja mies sitten suorittaa :) Kieltämättä en pysty esim. kauppakassia kantamaan, mutta sentään pystyn kaupassa kärryä työntämään ja yksi kerrallaan tavarat kärryyn/kassiin laittamaan.



Onneksi olen löytänyt sellaisen työnantajankin joka maksaa aivotyöstä, jopa etätyön merkeissä silloin kun aamut ovat erityisen pahat.



Tsemppiä meille kaikille sairaille!

Ite pitkäaikaissairaana varmaan heivaisin miehen pellolle tollasen kommentin jälkeen. Eipä kyllä ikinä mun mies tollasta sanoiskaan. Vaikka valittaisin kuinka sairaudestani, ei se oikeuta ikipäivänä vertaamaan sitä TYÖSTRESSIIN!! Mitä hittoa täällä puolustellaan, että "jos sä ootkin liikaa marttyyri" tai että "valitat sairaudestas koko ajan?" Varmaan sun mies aikuisena ihmisenä osaa sanoa sitten että valitus tai marttyyrius häiritsee, mut toi oli ala-arvonen kommentti. Ei voi miestäs puolustella mitenkään. Olen täysin sinun puolellasi.

Ja tämänkin kirjoittaja.

Mutta älä hyvä ihminen vaadi mieheltä ikuista ymmärrystä. Olen itse kroonikon puoliso. Välillä sanon suoraan, että en tod. jaksa kuunnella tällä hetkellä. Puolisoni on käynyt juttelemassa psykiatrisella hoitajalla elämästään ja taudistaan. Sanoin hänelle, että sano suoraan sielläkin, etten minä aina jaksa kuunnella tai ymmärtää.

Kroonisesti sairaan puolison ei tarvitse olla koko ajan myötätuntoinen. Kyllä minullakin on tunteet ja tuntemukset.

Jos mut heivattais mäkeen jonkin epä-kommentin jäljiltä, niin mäessä olisin ollut monta kertaa. Monen monta kertaa. Ei voi aina jaksaa.

Ymmärrä siis miestäsikin!

Ainakin minä ymmärsin ap:n tekstistä, että sairaus on vasta nyt osoittanut etenemisen merkkejä, ja ap on tätä murehtinut, siis on vasta työstämässä sairauttaan. Tottakai se murehdituttaa ja pelottaa. Tässä vaiheessa miehen ihan oikeasti pitäisi osoittaa empatiaa, järjestellä perheelleen aikaa ja vietätte sitä laatuaikaa nyt, kun vielä varmasti voitte eikä sitten joskus, kun sairaus on niin pitkällä, että siitä ei kukaan nauti.



Miehellä on nyt itsetutkiskelun paikka. Miten hän oikeasti aikoo suhtautua sairauteesi? Onko niin, että hän ei kykene sitä edes vielä ajattelemaankaan eikä tajua, että hänen on tehtävä elämässään järjestelyjä? Hänestä tulee pikku hiljaa se vastuunkantaja perheessänne, se, joka huolehtii arjen sujuvuudesta. Siihen ei riitä se, että murehtii työasioista ja stressistään. Sitäpaitsi hänen pitäisi olla se sinun suurin tuki ja turvasi, se, joka kannattelee sinut pahimman yli.



En kykene ymmärtämään häntä, vaikka tajuankin, että se sairaus koskettaa myös häntä ja tulee olemaan hänellekin raskas taakka. Jos ei edes yritä olla sairaan puolison tukena, niin ymmärrystä ei täältä tule. En käsitä, miten sinun sairauden etenemisestä murehtiminen mitenkään liittyy hänen täysinäiseen työviikkoonsa. Miten kummassa hän oletti sen parantavan sinun olotilaasi? Kysy häneltä. Kysy, miten hän ajatteli sinun tulevan siitä paremmalle mielelle. Ei taida oikein kyetä asiaa selittämään. Työ on aina valintakysymys. Voi hankkia toisen työn tai jäädä vaikkapa työttömäksi. Voi ottaa virkavapautta, sairaslomaa, vaikka mitä. Vaihtoehtoja on. Mitä ihmeen vaihtoehtoja tai valintoja sinulla on sairautesi suhteen? On turha kitistä sitä, että töissä on rankkaa, kun on sen itse valinnut ja kun on mahdollisuus olla töissä. Kyllä se työ on miehellesi myös nautinto, ei hän muuten sitä stressiä sietäisi. Taitaa olla niin, että miehellä on vähän arvovalinnat kesken...

jos jatkuessaan sanomiset on tuota tyyliä, ei voi muuta sanoa kuin, viddu, paska mies.



Kroonista sairastan itsekin, mutta meillä ei satuteta toisten sairauksilla, enää!

eli pelkää MIES ressukka

mikä tauti, miten todetaan. tuleeko yhtäkkiä vai hiipimällä se huonontuminen. Jotenkin sen yhtäkkisen kestää paremmin. Mutta hiiiipien tuleva voinnin huonontuminen saattaa jopa jäädä "näkemättä" läheiseltä.



Oikeasti. Puolisoni on koko ajan kipeä. Silti toimii koko ajan. MISTÄ minä voin tietää, onko hän tänään viisi-sata-tuhat kertaa kipeämpi kuin eilen? Onko minun pakkokaan. Onko minun oikeasti pakko ymmärtää KOKO ajan? Ei oo, en jaksa enkä halua. Olen sanonut, että anna varoitus, kun on pahempi tilanne päällä. Tai kerro joskus. Mutta älä koko aikaa. Minä en jaksa. En enää. En valitettavasti. Minä elän välillä ihan normielämää. Tautielämään hyppään vain muutaman kerran päivässä, tautikortilla saa kaikenlaista. Mutta ei kaikkea.



Niin, meillä tauti ei invalidisoi täysin. Se aiheuttaa kipua, kovaakin. Mutta toimijaksi puolisosta on.



Välillä on raskasta, erittäin raskasta, olla valmiustilanteessa 24/7. Joten pidän oikeutenani olla välissä vähemmän ymmärtävä. Sorry.

sairaudestasi hulppeaa palkkaa olisitte miehesi kanssa samalla viivalla?

Ap

Mutta työstä pääse pois, irtisanoutumalla tai jäämällä saikulle, sen stressin takia, työstressin ylläpitäminen on oma valinta sairautta et voi valita

Ruikuttaa niin helvetisti joka asiasta ja valittaa "kroonista sairauttaan, joka vie työkyvyn". Ärsyttävä tyyppi. Jos olisi kyse oikeasta sairaudesta, sen nimi olisi mainittu jo moneen kertaan.

Mistäs me tiedäetään...



Ehkä ap on oikeassa, sitäkään emme voi tietää, kun kaikki tieto on tipottaista.



Täällä saa joko vahvistusta omalleen tai vaan tyhmänä pyyhkiä muut ajatukset pois, ja edelleen olla samaa mieltä...

ei välttämättä... Eli ap, luehan uudelleen aloituksesi ja kaikki nämä vastaukset, saat vähän näkökantaa itsesi ulkopuolelta, jota kait halusitkin.

Ap kuulostaa tyypilliseltä masennuspotilaalta. Ruikuttaa niin helvetisti joka asiasta ja valittaa "kroonista sairauttaan, joka vie työkyvyn". Ärsyttävä tyyppi. Jos olisi kyse oikeasta sairaudesta, sen nimi olisi mainittu jo moneen kertaan.

Ja jotenkin alkaa tuntua että tuo uteliaisuus toisten ihmisten sairauksista ei myöskään ole tervettä ;)

Kerroin miehelle, että olin loukkaantunut hänen kommentistaan, ja hän sanoi, että ei ollut tarkoittanut verrata näitä asioita. Uskon ettei tarkoittanutkaan, mutta toisaalta hänellä on tapana vetäistä aina "työstressikortti" esiin aina, jos minä olen väsynyt tms ja siitä puhun. Mutta mies ei ole epäempaattinen idiootti, vaan ihan hyvä mies. Ei täydellinen, mutta hyvä. :)



Oma tilanteeni on siis se, että tauti ei rajoita normaalia elämää (olen kotiäitinä), mutta tulevaisuudesta ei tiedä. Olin saanut itseni kai psyykattua, ettei mussa mitään ole vikana, kun tauti nosti rumaa päätään. :( Siksi reagoin niin vahvasti tuohon miehen sanomiseenkin. En ala sen kummemmin sairauttani tässä esittelemään, pian tutut tunnistaa. :)



Ap

Kerroin miehelle, että olin loukkaantunut hänen kommentistaan, ja hän sanoi, että ei ollut tarkoittanut verrata näitä asioita. Uskon ettei tarkoittanutkaan, mutta toisaalta hänellä on tapana vetäistä aina "työstressikortti" esiin aina, jos minä olen väsynyt tms ja siitä puhun. Mutta mies ei ole epäempaattinen idiootti, vaan ihan hyvä mies. Ei täydellinen, mutta hyvä. :) Oma tilanteeni on siis se, että tauti ei rajoita normaalia elämää (olen kotiäitinä), mutta tulevaisuudesta ei tiedä. Olin saanut itseni kai psyykattua, ettei mussa mitään ole vikana, kun tauti nosti rumaa päätään. :( Siksi reagoin niin vahvasti tuohon miehen sanomiseenkin. En ala sen kummemmin sairauttani tässä esittelemään, pian tutut tunnistaa. :) Ap