Olen 169/95 kg LÄSKI!
Olen aina ollut lihava, jo peruskoulussa minua ilkuttiin lihapullaksi. Parikymppisenä laihduin 63 kiloiseksi ja vaikka valokuvat paljastavat minun olleen silloin simpsakka pakkaus, pidin itseäni silti lihavana. Raskauden myötä lihosin 105 kiloon ja nyt lapsen ollessa vuoden ikäinen painan edelleen 95 kiloa =( Haluaisin laihtua mutta tällä ihramäärällä kunto on huono eikä harrastuksiin ole aikaa, rakastan syödä jäätelöä, suklaata ja roskaruokaa. En ole edes naisellinen läski vaan kaikki ihra on pakkautunut mahaan (=omenalihava). Inhoan itseäni. Kärsin huonosta itsetunnosta. En anna valokuvata itseäni. Uusia vaatteita on turha ajatellakaan kun mikään ei mahdu ylle. Isojen tyttöjen mallistokin ottaa vastaan vyötäröstä =( Vyötärönympärykseni on 120 cm. Olen ruma ja kamala ja häpeän itseäni.
Kohtalotovereita?
Kommentit (16)
onnistut laihduttamaan,jos vaan OIKEASTI ja kovasti haluat!
isompia... Itelleni toki olen liian iso, en voi sietää itseäni.
ensimmäinen askel olisi alkaa nauttia naiseudestani. Pidin itseäni ällöttävänä ihrakasana, mutta terapeutti sanoi, että yhtä hyvin voisin pitää itseäni runsaana ja ihanana naisellisena naisena. Tätä kautta aloin pikkuhiljaa hyväksymään itseäni ja nyt kilojakin on alkanut tippumaan vähän niinkuin itsellään, ja elämä tuntuu pikkuhiljaa tasapainoittuvan. Toivon samaa sinullekin.
Pituus 167cm, paino 99kg (on ollut pakko pitää se alta 100kg). Olo on kauhea. Kaksi lasta ja en ymmärrä miten tähän päädyttiin. Parikymppisenä painoin 60-65kg eli ihan ok.
Vyötärönympärys 110cm/lantio 140cm. Reidet...liikaa, en edes kehtaa sanoa. :-(
Miten teillä muilla " runsailla" naisilla nuo mitat? Tuntuu niin masentavalta kun joku valittaa jotain 75cm vyötäröä ja vähän päälle 100cm lantiota. Ja kun reidetkin on " hui" 70cm. :-(
kävin juuri reippaalla iltalenkillä ja ajattelin: tästä se lähtee. ei mitään hirmuisia tavoitteita, kunhan edes pääsisi _terveeseen_ kuntoon ja että housut voisi ostaa normaalien osastolta eikä mistään isojen tyttöjen mallistoista ;)))
olen 165/111kg tällä hetkellä... dietillä ollaan kolmatta viikkoa.... MUTTA en sitli ymmärrä... en todellakaan VIHAA itseäni, niinkuin monet teistä alle 100kg tyypeistäkin tunttuu tekevän?? No ymmärrän toki, että jos joskus on ollut laiha, niin se painon nousu tuntuu niin järkyttävältä, mutta haloo! Ei sitä nyt tarvii itsemurhaa sentään aikuisen ihmisen sen takia hautoa. Kun on ollut aina pullukka, niin hui hai tollaiset stressaamiset kiloista! Onhan tää laihduttaminen ihan hanurista, mutta terveyttään pitää ajatella. Niin ja vaattesita vielä... itse kun tekee, niin saa sopivia ja todella paljon löytyy Lindexiltä. KappAhllin vaatteet aika pieniä ja H&M:n iso ihminen pitäisi olla myös pitkä ja rintava... siis ei käy mulle.
huomenta! en minäkään vihaa itseäni, en edes inhoa. mutta kyllä se korpeaa, kun vaatteita ei löydy, sovittaminen on tuskaa eikä kuntokaan ole niin hyvä kuin se voisi olla.
ei me lihavat mitään epäonnistujia olla, ei todellakaan ole maailman kamalin asia olla reilusti ylipainoinen! mieluummin mukava läski, jolla on asiat kunnossa kuin surullinen tai yksinäinen minkäkokoinen tahansa. pointtini on se, että älkää naiset hyvät antako kilojenne muuttaa TEITÄ, niiden kilojen takana tai sisällä tai alla, ihan kuinka vaan, on kuitenkin ainutlaatuinen, mahtava, upea, ihana ja rakastettava ihmisyksilö jolla on omat vahvuutensa. löytäkää ne vahvuutenne mieluummin kuin että keskittyisitte pelkkään painon murehtimiseen. elämä on liian lyhyt siihen!
tänään taas tehdään jotain terveemmän habituksen eteen. pian lähden lapsen kanssa pitkälle rataslenkille ja kaupassa valitsen vähärasvaisempia tuotteita viikonlopun ruokalistaan ;). mitäs te ajattelitte tehdä?
Vaatteet Lindex, H&M, Prisma ja joskus kalliimmat kotimaiset pikkukaupoista.
Tälläkin yksi onneton...170cm/101kg, mutta vyötärö 92cm ja lantio 107cm.
onneksi on sentään vyötärö, huoksis. eilen (taas) päätin saavuttaa terveellisemmät mitat (superhoikkuutta en tavoittele, olen nuorena kärsinyt syömishäiriöistä ja ollut " ihailtavan hoikka" ), katsotaan miten eukon käy. painonvartijoissa karistin jokunen vuosi sitten yli 15 kiloa, mutta ne hiipivät takaisin ja lapsensaanti palautti minut 85-kiloiseksi :(. tavoite olisi tiputtaa aluksi edes 10 kiloa. tsemiä kaikille jotka kamppailevat kilojensa kanssa, meidän jokaisen sisällä asuu normaalipainoinen ihana nainen, joka meidän vain pitää päästää ulos :)))
Myös raskauden jälkeen olen tällaiseksi pullaksi paisunut, ennen painoin 58kg. Vaatteet ei mahdu päälle, ei mikään, minä vain syön ja pursuan housuistani...
mikä on vaatekokonne? Omani joku xxxl eikä siltikään mahdu ylle =(
missäs ne sitten luuraa =) itse kun olen omena
Vierailija:
Tälläkin yksi onneton...170cm/101kg, mutta vyötärö 92cm ja lantio 107cm.
Voi mitat tosiaankin olla erilaiset... Itse 170cm/70kg -----> vyötärö 69cm ja lantio...........107cm........... ;-)
Pituutta 157 ja painoa 93.Olen ollut tavallinen ennen aikuisikää ja sitten ryöstäyty käsistä paino.Välilä laihduin sitten 37 kiloon...anoreksia...
nyt raskauden ja helvetinmoisen herkuttelun jälkeen taas paianan tuon 93 ja häpeän itseäni.Kunto on huono ja iajattelen koko ajan sitä kuinka inhottava läski olen,mutta ensaatehtyä mitään laihtumisen hyväksi.