Mistä saisi "rohkeutta" mennä perhekahvilaan pienellä paikkakunnalla? :/

Meillä ainakin lapset siellä leikkivät keskenään ja aikuiset juttelevat. Lapsi varmasti viihtyy ja sit voit vähän jutella jonkun äidin kanssa siinä lasten leikkien lomassa.

asutaan pienellä paikkakunnalla, jolla ei oikeestaan tunneta ketään. Perhekerhossa osa ehkä kuuluu johonkin "sisäpiiriin", mut suurin osa ei. Ei siellä tarvii kenenkään kanssa jutella jollei halua. Poika meilläkin ihan onnessaan muita lapsia katellessa, ei oikeen osaa vielä muiden kanssa leikki. Muutama puolituttu on mulle tullu tämän vuoden aikana, mikä on ihan kivaa, kun samoissa puistoissa käydään.



Että meet vaan! Ekalla kerralla hikoiluttaa, muttei enää toisella.

ystävää perhekerhosta, mutta olenkin supersosiaalinen ja olin ystävien tarpeessa uudella paikkakunnalla. Samassa kerhossa kävi muutamia hiljaisempia äitejä, joiden kanssa muut vaihtoivat muutaman sanan joskus. Eivät itse halunneet / uskaltaneet enempää avautua, mutta ei se mitään haitannut. Lasten takia siellä monet käyvät.



Ekoilla kerroilla en mäkään tuntunut saavan kontaktia kehenkään, mutta siitä se lähti kun tuli muutama oikeasti samanhenkinen paikalle.

"uskaltanut" mennä perhekahvilaan tai mikä seurakunnan juttu olikaan mikä täällä pikku kylässä on.

Vielä en ole uskaltanut..

-Nimittäin pienten lasten äitien oma piiri. Jos asut tuppukylässä, siellä tuskin on hirveästi samana vuonna tai parin vuoden säteellä synnyttäneitä naisia, jotka kokoontuvat perhekerhoon. Sinne kun menet lapsesi kera, niin vóila, johan olet piireissä!



Ei kun ihan tosi, siksihän ihmiset menee perhekerhoon, että voisivat tavata ja tutustua samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Jos joku haluaa vaan jumittaa jo tuntemiensa ihmisten/äitien piirissä, ei siihen mitään kerhoilija kaivata, vaan tavataan jonkun kotona/pihalla ym.



Ei sinun, ap, tarvitse mitään väkisin yrittää: perhekerhot ovat kaikenlaisille ihmisille, ei vain tosi sosiaalisille. Viet lapsesi leikkimään, otat kupin kahvia ja ihan taatusti jonkinlainen keskustelu syntyy lähimpänä seisovien äitien kanssa ("Hei, me ei varmaan ollakaan vielä tavattu? Tyttösi näyttää olevan ihan meidän Iidan ikäinen"...).



Turha stressi pois!

puhua ja väkisin tutustua, jos ei siltä tunnu. Mutta yleensä käy niin, että lapsen kautta tuleekin tutustuttua johonkin, ainakin vähän:)



Mee kattomaan. Hauskaa seurata miten oma lapsi reagoi paikaan ja muihin lapsiin:)

sinne vain! Sinut otetaan ystävällisesti vastaan, lapsistasi ollaan kiinnostuneita. Sen jälkeen valitset itse, haluatko vetäytyä nurkkaan vai istua muiden seuraan, lapset ainakin näkevät ikätovereitaan.



Kun aiemmin asuin pienellä paikkakunnalla, lupauduin puolivahingossa mukaan MLL:oon ja sitä mukaa perhekahvilan pitäjäksi. Meitä oli muutamia äitejä, jotka vuoroviikon (kerran vkk) menimme avaamaan ovet, keitimme kahvit ja toimme pullat ja mehut. Itse kyllä juttelin muiden kanssa, mutta en minä ystävystä tai edes kunnolla tutustua osaa. Silti joka kerta tuntui kivalta, että siellä oli ollut puheissa muiden äitien kanssa. Nyt uudessa kaupungissa olen varsin yksin, mutta eka vuoden jälkeen menin vanhempainyhdistykseen mukaan. On edes joitakin aikuiskontakteja edes silloin tällöin!

ja viihdyin paikkakunnan perhekahvilassa. Kun muutaman kerran käy, oppii tuntemaan ihmisiä ja joidenkin kanssa tulee juttuun ja toisten kanssa ei. Ei siellä tarvitse olla äänessä jos ei halua, itsekin nautin oleskelusta kun lapsilla oli seuraa, jos tuli juttuun jonkun kanssa niin sitten juttelin, mutta en pakottanut itseäni mihinkään väkisin.



Sinne vaan kokeilemaan rohkeasti.