Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko hulluutta luopa urasta ja esimiesasemasta

Vierailija
27.08.2010 |

yksityisellä sektorilla ja hakeutua opiskelemaan ja myöhemmin töihin lastenhoitajaksi?



Mitä mieltä olette ja löytyykö muita alan vaihtajia. Paljonko palkkaus mahtaa olla ja mikä olisi oikea koulutus? Palkan laskeminen ei ole ongelma, mutta olenko liian vanha nelikymppisenä miettimään tällaista alan vaihtoa.



Nimim. tahtoo tehdä työtä, jolla on tarkoitus....

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lastenhoito ei todellakaan ole mitään hohdokasta hommaa ja oikein huonosti palkattua!

Vierailija
2/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tajua. Jotain vikaa tässä yhteiskunnassa taitaa olla kuin tärkeästä työstä ei makseta riittävästi :(



Toinen uravaihtosuunnitelmani on työskentely vanhusten parissa. Eli hoito/sosiaalialaa kovasti mietin. En tiedä olenko sitten hullu, mutta aidosti sisällöltään merkityksellinen työ olisi unelmani. Tosin ehkäpä ne unelmat siinä karisisivat matkan varrella...



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

No enta jos perustaisit paivakodin? Jos rahalla ei ole valia, niin rupea pph:ksi. Siihen ei koulutusta vaadita.

Vierailija
4/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhusten hoidosta maksetaan enemmän. lapsia ei arvosteta. heidän hoitamisesta ei saa palkkaa.

Vierailija
5/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos koet sen niin merkityksettömäksi? Eikä kaikella työllä ole jokin merkitys? Voithan "auttaa" muillakin tavoilla, esim. tekemällä vapaaehtoistyötä.

Vierailija
6/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

parhaalta tuntuu. Meikä menee tuulten mukana ja duunailee mikä milloinkin tuntuu sopivalta.



Jätin työn jossa oli vuosiansio 45tuhatta. Vitutti ja vitutti :D joten otin ja läksin.



Nyt vähän rahaa, mut saan tehä mitä haluan ja odotella tulevaa.. Jotain sieltä varmaan taas eteen putkahtaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nimeltämainitsemattomalle yritykselle ;)

Olen jo muutamia vuosia funtsinut tehneeni ehkäpä väärän uravalinnan. Haluaisin työskennellä ihmisten parissa.

jos koet sen niin merkityksettömäksi? Eikä kaikella työllä ole jokin merkitys? Voithan "auttaa" muillakin tavoilla, esim. tekemällä vapaaehtoistyötä.

Vierailija
8/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka olenkin feministi, teen vain sellaista, mikä kiinnostaa ja tulen mieluummin vähällä toimeen.

orjaksi en ala, mieluummin työtön ja täysin tuloton.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

et olenko valmis rahasta myymään itseni työhön, josta en välitä. Jos aina sinne lähtö on yhtä tuskaa.

Vaikka itse työpäivä aina jotenkin menisikin.



Olen tavallaan työnantajan omaisuutta sen työajan ja sillä on kaikki valta sanella mun tekemiset. Ja jopa määritellä koska saan lomailla. Tosi ahdistavaa. Jos tarvitsee/haluaa ylimääräistä vapaata, niin selitä siinä, et miks. Helvetti aina oot tilivelvollinen tekemisistäs jollekin.



Jotenkin tää systeemi mättää.. Nyt oon onneks vapaa ja saan tulla ja mennä miten haluan :)



Numero 7





Vierailija
10/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka olenkin feministi, teen vain sellaista, mikä kiinnostaa ja tulen mieluummin vähällä toimeen. orjaksi en ala, mieluummin työtön ja täysin tuloton.


Munko rahapussissa käyt, jos olet työtön?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä heti polta siltoja, ellei ole pakko. Jää vuorotteluvapaalle tms ja etsi sitä kautta uutta suuntaa elämälle.



Minä loikkasin nelikymppisenä ja jäin leijumaan väliin... Poltin sillat ja uusi, ihana elämä olikin harhaa. Tosin en olisi halunnut myöskään palata entiseen. Hyvä, realismiin pohjaava suunnitelma kannattaa olla.



Mutta ei, en kadu silti.

Vierailija
12/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sit mua on alkanu v...taa kun mun kaikki päivät ja elämä menee jonkin toisen tarpeiden täyttämiseen. Sillä rahalla ei oo mitään merkitystä, koska en sitä pääse koskaan ajallisesti käyttämään. Oon kans harkinnu jättäytymistä "tuuliajolle", kyllä sitä jotenkin aina tulee itsensä elätettyä. Mutta tällä hetkellä en voisi onnettomampi olla. Muka tärkeää työtä, joku saattaa arvostaa kovastikin, mutta EI!!

Kerro 7, miten käytännössä tuon tilanteesi järkkäsit ja millaisessa elämäntilanteessa olit? Itsellä on tällä hetkellä pieniä lapsia, vähän velkaa ja jonkin verran säästöjä. Jouduitko luopumaan omistusasumisesta tms? Meillä ostetaan yleensä vain tarpeellinen, emme ole kuiteskaan mitään nuukia. Enemmän haluan vain henkistä hyvinvointia.

et olenko valmis rahasta myymään itseni työhön, josta en välitä. Jos aina sinne lähtö on yhtä tuskaa. Vaikka itse työpäivä aina jotenkin menisikin. Olen tavallaan työnantajan omaisuutta sen työajan ja sillä on kaikki valta sanella mun tekemiset. Ja jopa määritellä koska saan lomailla. Tosi ahdistavaa. Jos tarvitsee/haluaa ylimääräistä vapaata, niin selitä siinä, et miks. Helvetti aina oot tilivelvollinen tekemisistäs jollekin. Jotenkin tää systeemi mättää.. Nyt oon onneks vapaa ja saan tulla ja mennä miten haluan :) Numero 7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
27.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. taloushallinnon ammattilainen velkaneuvojaksi. Tai löytyiskö koulutustasi vastaavaa työtä jonkin hyväntekeväisyysjärjestön tms. parissa?



Lastenhoito on helposti rutiininomaista puurtamista. Kokeile ainakin jollain vuorotteluvapaalla tai vastaavalla ensin ennen kuin vaihdat alaa täysin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä viisi