Häälahjatappelu äidin kanssa!
Olemme menossa sukulaisten häihin ja päätettiin ostaa isompi lahja kimpassa. Häälahjalista on aika lyhyt ja lyhenee tietty kokoajan. Toisaalta ovat toivoneet rahaa häämatkaan.
Pariskunnalla on lapset laitettu, ovat siis jo pitkään olleet yhdessä ja listassa oli tavaroita joita heiltä puuttui. Siis lähinnä täydennystä. Tiedän että tuleva rouva kerää tiettyjä sarjoja ja on muutenkin tarkka.
No nyt äidilleni ei kelpaa mikää listan tavaroista, vaan hän haluaa ostaa Marimekon pyyhkeitä, sillä niistähän tykkää kaikki!
Eli menisi sitten ja ostaisi kasan pyyhkeitä taloon, missä ei ole koskaan käynyt, eli ei tiedä värejä. Hänen ratkaisunsa on ostaa erivärisiä.
Miksi Marimekko edustaa joillekin ehdotonta tyylikkyyttä?
Kommentit (37)
ei saajaa. Eikös lahjan tarkoitus ole ilahduttaa saajaansa? Ja eikös antaja silloin ilahdu, kun tietää antavansa jotain sellaista mistä toiset ilahtuu? En käsitä näitä, jotka eivät voi antaa lahjatoivetta, koska se on HEIDÄN mielestään ruma. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Lahjan on tarkoitus ilahduttaa saajaa, näin minä olen ymmärtänyt.
äitinsä kanssa:
mä en ole ikinä ymmärtänyt mitä ideaa on järjestää häitä sitten enää kun lapset on jo "laitettu" niinkuin ap:kin sanoo.
Avioliittohan on siinä vaiheessa enää pelkkä taloudellinen sopimus ja kysymys rahoista ja perimysjärjestyksestä.
Hoituu maistraatissa.
Häissä on jotain romantiikkaa silloin kun ei ole vielä tietoakaan lapsista.
Aika naurettavia tv2:n "Satuhäät" kun pari kakaraa pyörii jaloissa, vahinko tuli jo.
Pitkään yhdessä jo asuneilla luultavasti kaapit pursuilee niitä pyyhkeitä sun muuta muutenkin. Ja toisekseen, meillä on tasan yks (jostain lahjuksena saatu) Marimekon pyyhe ja se on ehkä huonoin käsipyyhe ikinä. Ihan sama montako kertaa sen pesee (ja aina ilman huuhteluainetta, ei käytetä) niin se ei oikeasti kuivaa yhtään mitään. Ihan sama olis käyttää lakanankulmaa. Imuteho samaa luokkaa.
Lakanahan on mitä imukykyisin tuote.
pitäisi olla todella varma mitä vie. Itse en tykännyt omissa häissäni ohi tulleista karmeista (marimekon)pyyhkeistä, saatika järkyistä romanttisista pussilakanoista. Miksi pitää tuoda jotain mitä hääpari ei halua, kun samalla rahalla saisi jotain oikeasti tarpeellista tai voisi osallistua esim.häämatkan kustannuksiin. Omalla listallamme ei ollut yltiökalliita toiveita, enempi käytännöllistä mitä vielä uupui. (hintahaarukalla 20-60é)
siis vinkkejä voi antaa, mutta se että juhliin tulijat pakotetaan ostamaan jotain tiettyä on ihan sairasta touhua olipa listalla sitten kallista tai halpaa.
Jättäisi häät järjestämättä ja ostaisi niillä rahalla itse kaupasta mitä haluaa.
Kyllä minuakin ärsytti ne lahjalistojen ulkopuolelta ostetut lahjat. Tai oikeastaan meillä ei edes varsinaista lahjalistaa ollut. Olimme toivoneet rahaa häämatkarahastoon. Vieraiden syöttäminen ja bileiden järjestäminen tuli niin kalliiksi, että olisin odottanut vieraiden edes kuuntelevan toiveitamme rahasta.
Meillä on jo 3 lasta ja talo ostettuna. Emme tarvitse mitään riepuja ja kippoja enää. Enemmän olisimme nauttineet häämatkasta jonnekin eksoottiseen maahan, mutta nyt jäi matka käymättä kun jouduimme häälahjarahastolla maksamaan juhlamaksuja, koska varsinkin vanhemmat tantat toivat maljakkoja ja muita lahjaksi. Yritimme myydä niitä huutiksessa, mutta ei niistä tietenkään niiden oikeaa arvoa enää saanut rahana takaisin.
Kuunnelkaa hääparin toiveita. Itsekästä mennä juhliin syömään ja toivoa hyviä bileitä ja sitten ette kuuntele hääparin toiveita.
eikö olis tuolla asenteella kannattanut jättää juhlat pitämättä ja vieraat syöttämättä? Sen sijaan olisitte voineet laittaa omat rahanne matkaan. naimisiin voi mennä ilman kalliita juhliakin!
Ei sukulaisten tartte kustantaa toisten matkailua. Häälahjan ideana voi olla myös se, että se pysyy teidän taloudessa ja muistuttaa hääpäivästä. Että on siis vähän kestävämpi kuin viikon reissu... Siksi monet ei halua antaa rahaa johonkin reissuun.
häät ja lahjalista. Vieraita oli noin 50 ja vain alle 10 toivat jotain lahjalistalta, vaikka siellä ei ollut edes mitään täsmätoiveita, vaan aika lavealti esitettyjä toiveita, eikä kalliita ollut. Mun mielestä ap:n äiti on aika tyypillinen häävieras.
Mun mielestä on todella itsekästä antaa lahja joka ei vastaa hääparin toiveita millään lailla.
Ei, kaikki ei todellakaan tykkää Marimekosta.
Mistähän sellainen ajatus tulee?!?!
Ja ei, en ikinä haluaisi mun vihreäsävyiseen kylppäriin puna-kultaisia pyyhkeitä joita olen saanut ja Huutiksessa sitten myynyt. Ja ihan normaali ihminen olen. Lahjoista toki kiitollinen mutta jos en niitä kaapin täytteksi halua niin en halua. Aikuisena ihmisenä mulla on täysi oikeus valita sisutukseni värit.
Enkä itse asiassa käsitä miksi häihin pitää kutsua ihmisiä jotka eivät ole edes kotona käyneet kylässä. Onpa tosi läheisiä.
Häälahjan ideana voi olla myös se, että se pysyy teidän taloudessa ja muistuttaa hääpäivästä. Että on siis vähän kestävämpi kuin viikon reissu... Siksi monet ei halua antaa rahaa johonkin reissuun.
Minä en missään nimessä olisi halunnut mitään tavaraa kotiini, ja vielä niin että se kama kiertäisi kaapeissa seuraavat 20 vuotta. Meille riittää valokuvat ihanasta hääpäivästämme ja häämatkasta(!), johon meilläkin oli toive saada rahastoa. Omilla rahoilla saatiin lennot maksettua, häälahjarahoilla pystyttiin ottamaan tavallisen majoituksen sijasta enemmän luxusta ja syömään ulkona laadukkaissa ravintoloissa. Joten kyllä se toivomamme häämatkaraha oli se paras lahja, mahdollisti meidän unelmamatkan! Häihin oli kutsuttu ainoastaan pieni joukko ystäviä jotka onneksi olivat aitoja ystäviämme ja noudattivat toivettamme matkakassasta.
ymmärrä mikä ihme siinä on että ei voi ostaa sitä mitä listassa lukee ja oikean värisenä. Ja yleensä kaikilla on lakanoita ja pyyhkeitä kaapit väärällään, jos niitä tarvittaisiin, kyllä se listassa lukisi.
Moni ihminen kyllä ostaa oikeaa tavaraa mutta väärän värisenä. Miehen veli vaimonsa kanssa pyysi häälahjaksi Teema-sarjaa valkoisena. Suvun tädit sitten oli ostaneet keltaista kun oli tarjouksessa, saavat samalla rahalla enemmän, tädit olivat pähkäilleet. Onneksi astiat myynyt liike oli suostunut vaihtamaan ne valkoisiksi, mutta tietystikään samaa määrää astioita eivät olleet saaneet, kun se keltainen oli alennuksessa ja valkoinen ei...
Meillä on aivan itsestään selvää, että haluamme ilahduttaa lahjalla hääparia ja näin ollen käytetään lahjalistaa. Mikäli lahjalistalla on liian kalliita toiveita tai se ehditään ostaa loppuun, niin noudatetaan sitä silti. Jos esim. pari on toivonut Pentikin Vanilja-sarjaa, eikä rahat siihen riittäisi, niin voi ostaa kyseisestä liikkeestä saman sarjan servettejä, kynttilöitä tms. ja samalla osoittaa halunneensa ilostuttaa hääparia, vaikka rahaa ei ollutkaan enempää.
En ole ikinä pitänyt näistä rahankeruutoivomuksista, en edes lahjalistasta - varsinkaan, jos se on vain jossain tietyssä liikkeessä ja toivomukset ovat lähinnä 100 euron luokkaa. Häät pidetään, koska halutaan juhlistaa lähimpien kanssa tärkeää päivää - ja lahjat tottakai kuuluvat asiaan ihan samalla tavalla kuin muissakin juhlissa. Jos lahjalistalla on kohtuuhintaisia tavaroita - ei kalliita merkkejä tai vain yksi liike, josta ne voi ostaa - asia on ihan ok. Tottakai toivomuksista voi poiketa, mutta siinä tapauksessa sen poikkeaman pitää olla sellainen, mistä hääpari takuuvarmasti pitää tai mitä todella tarvitsee (esim. häämatkakohteeseen kustannetaan esim. ravintolailta tai teatterireissu). Mietityt yllätykset voivatkin olla ne parhaat lahjat, mutta kyllä siinä lahjanantajalla pitää olla melkoisen tarkka tunteemus hääparin tilanteesta.
Rahankeruu häämatkaa varten ei voi olla se ainoa toivomus. Ketään vierasta ei voi pakottaa rahoittamaan hääparin taloa, remonttia tai häämatkaa, vaikka se kaikkein tarpeellisinta olisikin. Siinä tulee tuntemus, että häät pidetään vain, jotta saadaan kiva matka tai remontti valmiiksi. Tottakai toivomus on ihan ok, mutta sitten olisi hyvä, että lahjalistalla olisi jotain muutakin kuin vain tilinumero. Pelkkä tilinumero on ahneutta, enkä ihmettele, jos jotkut ovat ostaneet jotain muutakin. Häiden tarkoitus ei ole rahoittaa mitään, ja se tavaralahja on monille varsinnkin vanhemmille ihmisille se muisto häistä. Äitini ja mummini muistavat kaikki häälahjansa ja aina juodessamme kahvia kertovat, että tämä astiasto oli häälahja siltä ja siltä. Joillekin muiston antaminen on tosi tärkeää.
Silti olen itse antanut lahjaksi rahaa, jos en ole tuntenut hääparia kovin hyvin enkä siten ole voinut tietää, mitä heiltä puuttuu tai mistä he saattaisivat pitää. Usein on ollut houkutuksena antaa esim. teatteriliput tai ravintolailta - mielestäni tällaiset lahjat ovat paljon arvokkaampia, koska ne on mietittyjä, antajallekin mieluisia ja varmasti melkein kaikille saajillekin mukavia yllätyksiä, mutta olen sitten taipunut rahaan, kun tiedän, että näitä kiukuttelevia pareja on maailma pullollaan, ja näiden mielestä heillä on OIKEUS saada vierailta rahoitusta milloin mihinkin.
Ei, kukaan ei voi viedä jotain niin "tavista" kuin Marimekon pyyhkeitä tai lakanoita, jos on selkeä ja kohtuuhintainen lahjalista. Ei varsinkaan sellainen, joka ei tunne paria tarpeeksi hyvin eikä tiedä heidän tavaroitaan ja makuutottumuksiaan. Se on epäkohteliasta ja itsekästä! Lahjan tarkoituksena on todellakin ilahduttaa hääparia (edelleenkin korostan, että kohtuuhintaan eli silloin ei tarvitse ilahduttaa, jos hääpari haluaa vain rahastaa vierailla). Ihmettelen usein, miksi aina pitää antaa jotain kuluttavaa ja tilaa vievää. Miksi häihin ei voisi antaa jotain elämyksiä? Illalliset, teatterireissut ja konsertit eivät maksa välttämättä paljon, jos antajina on useampia aikuisia (ei, lapset eivät ansaitse rahaa, joten he eivät "maksa" lahjoja, poikkeuksena selvästi yli 12-vuotiaat lapset, jotka sitten häissä saavat enemmän irti, syövät ja tanssivat ja nauttivat juhlasta, tosin silloinkin maksavat lahjasta ehkä puolet aikuisten määrästä). Turhaan kulutetaan luontoa ja pakotetaan hääparia säilyttämään turhaa pikkusälää pari vuotta, turhaan myös rahoitetaan kaukomatkaa, joka kuluttaa monin verroin luonnonvaroja ja saastuttaa enemmän kuin matka kotimaassa tai lähiseudulle. Joskus se lahja voi olla kannanottokin. En pidä siitä, että on alettu pitää normina pelkkää rahankeruuta juhlaan kuin juhlaan. Rippijuhlissakin jo maristaan, kun sitä rahaa pitäisi saada. Itse en saanut markan markkaa omissa juhlissani - kaikki toivat koruja ja muistoja ja se olikin mukavaa, kun en omistanut arvokoruja ennen sitä. Mutta kyllä sille rippilapsellekin voisi ostaa teatterilipun tai viedä syömään sen ainaisen rahan tunkemisen sijaan. Nykyään vaan tuo raha on ainoa, mikä tuntuu lahjansaajia ilahduttavan. :(
Miksi haluatte tehdä kiusaa juhlakaluille? Jos tarkoitus on oikeasti ilahduttaa lahjan saajaa, käyttäkää lahjalistaa.
outoa ajatella että saajalla on niin karmea maku ettei sitä voi toteuttaa!!!
ainoa asia miksi lahjalistalta en ostaisi, olisi se että lahjat olisivat liian kalliita.
mutta tässä tapauksessa matkarahasto on hyvä juttu ja ap.n kannattaa jättää äitinsä kimppa maripyyhkeineen ja antaa toivottua rahaa matkaa varten.
Itsekästä mennä juhliin syömään ja toivoa hyviä bileitä ja sitten ette kuuntele hääparin toiveita.
jos asenne on tämä!
mutta mä olisin aika huvittunut, jos joku ostaisi meille marimekkoa, en ole koskaan pitänyt siitä ja sen kyllä ystävät ja sukulaiset tietävät. Eikä ole kyllä huudossa heilläkään.
näkyyhän ne sisustuksessa kun roikkuu naulassa/on hyllyllä.... onhan niitä tyylitajuttomia, mutta kyllä yleensä ihmiset miettii että ne pyhkeet ei hypi silmille muun kylpyhuoneen sisustuksessa (tai ei ainakaan oo kikki erilaisia)
mutta jos nyt kuitenkin ostatte pyyhkeitä niin ostakaaa vaikka harmaata tjk, niin sopii suunnilleen kaikkialle..
Mitä sä siitä murehdit, onko ne pyyhkeet sisustukseen sopivat, eiköhän normaalit ihmiset ole kiitollisia kaikista lahjoista mitä saavat.
Pyyhkeet on mainio lahja, vaikka ei olisikaan toivottu. Pyyhkeet kuluu käytössä, ja itse ei pyyhkeitä tule ostettua kovinkaan usein. Pyyhkeiden ei myöskään tarvitse olla sävy sävyyn muun sisustuksen kanssa, paitsi joillakin niuhottajilla.
Miksi haluatte tehdä kiusaa juhlakaluille? Jos tarkoitus on oikeasti ilahduttaa lahjan saajaa, käyttäkää lahjalistaa.