Karjuuko teidän muiden 3,5 v tytöt tauotta koko ruokakaupassa olon ajan?

Voisin kuvitella, että tuntemani laiskat elämäntapatyöttömät kasvattaisivat juuri tuon kaltaisia lapsia.



2 ihmistä jos makaa kotona aamusta iltaan, halutaan kehitellä ongelmia jotta tulisi tunne, että tehdään edes jotain.

joten lapsi on pilattu alusta alkaen pomottamaan muita. kun lapsi on yli 1v, aina ei mennä heti tekemään mitä hän haluaa. mutta teillä 2 ihmistä on mennyt jo ennen kuin hän mitään tarvitsee. kun teillä ei ole työtä ja asutten jossain kerrostalokolmiossa sossun elätteinä.

vaikka johdonmukaisesti niitä noudattaa, kannattaa sitten ehkä kysäistä neuvolasta tms. apua. Onko lapsi muuten yhtä uhmakas ja voimakastahtoinen? Saako muissa tilanteissa tahtonsa helposti läpi? Meillä ainakin selvästi rajoja kokeillaan aina, jos elämä on vähän aikaa ollut erilaista. Esim. mummolla on tapana antaa periksi ja lelliä lasta. Suotakoon se hänelle, jossain määrin ainakin, mutta pari päivää mummolassa oltuaan / mummo ollut meillä lapsi testaa taas meihin rajojaan toisella tapaa. Ja väsynä.



Väitän kuitenkin, että lapsetkin OVAT erilaisia. Kipakkaa tyttöämme tuudittelin jo vastasyntyneenä, kun huusi kunnolla niin pesua, vaipanvaihtoa, pukemista, kylpyä, tietysti nälkää - kaikkea muutosta olotilassaan. Kuopus on ollut syntymästä lähtien toisenlainen, rauhallisempi. Uhmakin ollut vähän vaimeampaa.



t.17

Hänen kirjoituksensa on kuin suoraan meidän kauppareissulta. Meillä on poika (2v4kk) oikea termiitti. Kaaosta ei synny aina, välillä menee tosi mallikkaastikin. Mutta sitten on niitäkin kertoja jolloin lapsi todellakin vaan tahtoo juosta ja juosta ja juosta.. Pitkin niitä käytäviä (lähinnä siis marketeissa, Prismoissa ja vastaavissa) edes ja taas.. Puikkelehtia vaaterekkejen alla. Luojan kiitos hän ei koske tavaroihin (tai saattaa ottaa käteen ja katsoa, mutta laittaa nätisti takaisin hyllyyn), ei siis ole pelkoa että tuhoaisi mitään. Mutta pelko siitä että hän eksyy ja katoaa on ihan todellinen. On tosi nopea jaloistaan, ja on salaman nopeasti jossain karussa. Jos perään ei lähde, saa olla sydän kylmänä että minne saakka kerkiää mennä ennenkuin hätääntyy ja alkaa huutaa äitiä. Meillä lapsi kyllä onneksi alkaa ennen pitkää äitiä ja isää huutamaan. Pienemmissä kaupoissa onnistuu ehkä 6 kertaa 10:stä käynnit ihan ok, jos työntää esim. pientä kärryä jonne saa kerätä ostoksia joita kehotan ottamaan. Hän saa punnita hedelmiä ym... TOisinaan on älyttömän reipas apulainen. Mutta tosiaan jos on yhtään nälkä tai väsy, mennä viilettää paikasta toiseen kuin viitapiru. Kerran on ottanut tomaatin ja puraissut siitä palan. Ja kerran on myös sellaiselle karkkilaarillekin mennyt. Häpesin niin älyttömästi ettei ole tosikaan. Tosi kiva maksaa kassalla järsitty tomaatti. En ymmärrä ihan oikeasti mitä olen tehnyt lapsen kanssa väärin, kun hän ei tottele kieltoa tuon juoksentelun kanssa. Rattaissa ei hänkään malttaisi olla, ostoskärrystä kiipeää pois. Rattaissaan sentään pysyy vöillään kiinni, mutta usein kirkuu raivoissaan kun haluaisi niistä pois. Joskus taas istuu niissä ihan nätisti. Meillä on mielestäni tiukka kuri, lapsi ei saa tahtoaan läpi huutamalla ja temppuilemalla läpi. Meilläkin kirkuvan lapsen kanssa on poistuttu kaupasta, häntä raahataan kädestä jos meinaa lattialle heittäytyä tms. ja mahdollisissa rajoissa ignoroidaan juoksentelukin, eli annetaan kuva ettei siitä provosoiduta. Kotona hän käyttäytyy ihan nätisti. Olen ihan oikeasti miettinyt onko meidän pojalla joku adhd tms, kun on niin älyttömän levoton tuollaisissa tilanteissa... Tuntuu että muiden lapset istuu nätisti kärryissä, ja meidän lapsi juoksee kuin mielenköyhä ympäri kauppaa. Ja jos sitä juoksemista rajoittaa, hän kirkuu kuin porsas :( Ei kyllästy juoksemiseen muutenkaan varmaan ikinä, jaksaisi pihallakin aina ja ikuisesti leikkiä hippasta jos muut lapset vain lämpenisivät moiselle leikille... Muita vaan tuntuu kiinnostavan enemmän hiekkakakkujen teko ja keinuminen, meidän lasta nämä jaksaa kiinnostaa ehkä pari minuuttia ja sitten haluaisi taas touhottaa. Sori ap, meni vähän ot tämä loppu... Mutta olisin kiitollinen jos joku kommentoisi meidänkin lasta, pidetäänkö häntä yhtä "omituisena" ja "toivottomana" minä ap:n tyttöä tunnutaan pidetyn... Ja että voiko kyse kuitenkin olla jostain muusta kuin kasvatuksesta.

katsovat samalla taakseen ja tormailevat ihmisiin.

Just kun on ottanut kananmunat hyllysta niin yks naista pikaliitajista iskee polvitaipeisiin. Kerran otin yhden kiinni ja katsoin tiukasti silmiin ja sanoin etta jos viela juokset tapan sut. Johan kauppa hiljeni.

Mukava kuulla etteivat vanhemmat provosoidu karmeasta kaytoksesta, mina provosoidun, saan viela paansarkya siita raakymisesta. Ensi kerralla mulla on pahempaakin sanottavaa kullannupuillenne, kayttakaa niita sitten terapiassa kun ette pysty lakia lukemaan.

Eihän sinne kauppaan mennä huudattamaan lasta ja laittamaan muut ihmiset kärsimään, jotta teidän kulinaristiperheenne saa rauhassa valita ostoksia. Kyllä minustakin lasten kanssa voi mennä kauppaan - silloinkin kun se lapsi on vähän haastava - mutta jos se lapsi ulisee ja kirkuu koko reissun läpi, ei se ole kauppareissua ansainnut.



Meidän pojalla oli vaihe 2,5-vuotiaana, jolloin juoksi ympäri kauppaa, kiipesi kärryistä pois ja oli ylipäätään tosi levoton. En laittanut itseäni ja muita kaupassa olijoita kärsimään turhaan vaan hoidin ostokset silloin, kun lapsen isä katsoi lasta. Muutaman kuukauden tauon jälkeen kokeiltiin, ja kaikki sujuikin jo paljon paremmin.



Teidän tyttönne pompottaa teitä, kun tietää, että ette mahda hänelle mitään. Perässäjuokseminen on hänelle nautinto, koko kauppareissun kohokohta. Koko nautinto katoaa, kun hän ei enää pääse kauppaan, ja syykin kerrotaan hänelle selkeästi (äiti lähtee nyt kauppaan yksin, koska sinä huudat ja kiljut siellä. Sitten kun et enää huuda, saat sinäkin tulla mukaan). Kyllä pari kertaa riittää, sitten vaan kokeilemaan, kuinka kovapäinen on. Suosittelen tosiaan sitä, että turhasta karjumisesta reissu katkeaa heti eli lapsi autoon/ toinen vanhemmista vie lapsen pois, ja seuraava kauppareissu ilman lasta. Meillä tämä toimi.

Meillä tosin on poika.



Mut se tuli "kuuluisaksi" tossa lähikaupassa siitä, että heittäytyi keitetyksi makaroniksi joka toisella kauppareissulla.. Makasi keskellä kaupan lattiaa ja mökötti... Kaupantädit ja -sedät sitä aina kävi välillä kukin vuorollaan jututtamassa, mä kävin hyllyvälin kerrallaan läpi ostoksia keräillen pienemmän kanssa ja kävin sit aina välillä hinaamassa pojan seuraavaan hyllyväliin... Mikäs siinä niin kauan kun ei aiheuta häiriöitä muille...



Koitti se joskus karjumistakin ja vaikka mitä kolttosta, mutta mä läksin siinä vaiheessa kaupasta kotio tai vein pojan autoon. Oli ostokset tehty tai ei. Ja seuraavalla kerralla poika jäi kotiin. Välillä oli pitkiäkin aikoja, etten vaan jaksanut ottaa poikaa kauppaan tai oikein mihinkään muuallekaan, kun aina meni hulinaksi.



Sen poika tietää, että on ihan turha haluta sitä tai tätä mikä ei kauppalapussa lue.



Meidän jätkällä on todennäköisesti asperger. Luetaanko se lieventäväksi asianhaaraksi? Meidän 1v4kk tyttö osaa kyllä sipsuttaa sievästi mun vierelläni, eikä koske kaupan tavaroihin, jos kielletään vaikka ei kaupassa olis edes rattaissa tai kärryissä.. :p

Sinä, lapsen isä vai lapsi? Kirjoittamasi mukana lapsi. Tee säännöt selviksi ja noudata niitä kirjaimellisesti. Jos uhkaat jonkun jutun tapahtuvan niin toteuta se.

Jos lapsi karkaa, pidä kädestä kiinni. Ei sen tarvitse olla lapselle mukavaa. Älä lepertele ja selittele. Sano että kauppareisu hoidetaan nyt näin ja piste.



Meillä ei ole lapset kaupoissa karjuneet.

3-vuotias pyörittää vanhempiaan mennen tullen...

Tunnustan, että minua itseäni lapset ei aina heti tottele, olen heidän kanssaan kotona ja välillä sorrun tyhjänpäiväiseen jankkamiseen, kaupassa ja muualla ihmisten ilmoilla kuitenkin käyttäytyvät melko moitteettomasti (3 ja 5-vuotiaat).

Kotona sitten paremminkin on sitä vänkytystä.

Mutta meillä iskän tietynlaista äänensävyä uskotaan heti, miehen ei tarvitse oikeastaan edes korottaa ääntään:) Miehellä on jotenkin paljon parempi tatsi noihin lapsiin, pakko myöntää:)

Ap polttaa todennäköiseesti tupakkaa, juo alkoholia kun tekee mieli, nai kun tekee mieli.



Eli kuuluu wt-sakkiin. Jonka äiti ehkä vielä asuu naapurissa, ja sieltä saa lihoja ja muuta kulinaristi-ruokaa ilmaiseksi. vanhempien metsästysmailta.



Ja oma lapsi on samanlainen narsisti, syö kaupassa karkkia kun tekee mieli. tekee mitä tekee mieli. Koulussa ei tule pitkäjänteisyys riittämään keskittymiseen tai vuoron odottamiseen, ja tämä tullaan purkamaan muihin lapsiin kiusaamisena.



Koko perhe makaa kotona yhteiskunnan kustannuksella, ja vanhempien elättinä, eikö niin ap?

tuolla provolla!!

Yrita pitaa tiukat rajat. Kotona, kaupassa ja muualla... helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti..

ap taitaa olla miehens kanssa näitä sossun asiakkaita. sossulan rahoilla syödään kkulinaristi ruokaa ja kaupassa avataan ruokia. ja lapsi sitten oppinut samat röyhhkeät tavat.

Elämme molemmat pääomatuloilla, minä ja mieheni. Siksi emme käy töissä kun ei tarvitse rahallisesti.

ap

Yrita pitaa tiukat rajat. Kotona, kaupassa ja muualla... helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti..

Parhaamme yritämme, mutta tyttö on tosi kovapäinen joka asiassa.

ap

Minä olen sitä mieltä, että et voi mennä kauppaan ja lähteä pois sieltä sen takia, että lapsi alkaa huutamaan. Silloinhan palkitset lapsesi sillä lähtemisellä. Sanot, että "nyt mennään kauppaan ostamaan ostokset." "voit kiukutella ihan miten paljon haluat, se ei nyt auta.". Ja sitten jos alkaa kiukuttelut, niin jatkat tyynesti ostoksien tekoa, vaikka kuinka tekisi mieli lähteä pois/suuttua/antaa periksi. Ei hän jaksa kauan huutaa. Joku päivä oppii. =)



Jaksamisia.

eikä mulla ole apuria mukana.

5-v kävelee, juoksentelee tai ajaa mielkuvitusmopolla, kierii maassa ym. Mutta jos ei kiukuttele tai häiritse muita liikaa, annan olla. On todella vilkas (varmaankin ADHD kuten isänsä), joskus kiukuttelee ja aikasemmin sai myös raivareita. Ei voinut kun yrittää hengittää syvään ja yrittää kestää mutta ei antaa periksi. Ne on aikalailla mennyt ohi. Mutta hurjaa menoa silti, vaikkakin aisoissa pysyy.

2,5-v ei pysy rattaissa eikä aina kärryssäkään. Hyppää pois, tai jos katsoo muualle on myös pudonnut pää edellä kun väkisin yrittää pois isoveljen mukaan. Vaarallista, eli useimmiten pakko pÄästää kävelemään tai vetämään koria ja auttamaan. Välillä myös molemmat jouksentelee ja piiloutuu, mutta pakko on antaa vähän mennä, kunhan ei tehdä muuta tuhmaa. Ja raivareilla ei saa mitään.Sillon vaan itse puren hammasta ja vien huutavaa kakaraa kainalossa tms eteenpäin. Joistakin asioista kyllä voidaan joskus neuvotella.

Todella hermoja raastavaa se kaupassakäynti mulla ainakin yleensä on. Luulen että kyllä se ajanmittaan rauhottuu, ei voi muutakaan.

sulla on selvästi mies joka auttaa ja vaan yks lapsi (vielä). yrittäkää noilla edellisten neuvoilla saada jotain tolkkua. Ja munkin mielestÄ vois mennä myös välillä toinen teistä yksin kauppaan. Ja muiila kerroilla just harjotella noin,että ostetaan vaan 2 asiaa ja jos on kiltisti niin saa tarran tms. mutta ei saa lepsua sopimuksesta.

onnea yritykseen

Ja tyttö on pakko ottaa kauppaan mukaan koska haluamme valita yhdessä ruoat mitä yhdessä syömme eli demokratia toimii tässä asiassa.

ap

Ei lasten kuulu saada päättää, mitä ruokaa syötte! Liian suuri vastuu hänelle, ei ihme jos reagoi huutamalla stressiin. Jos hänen on pakko olla mukana, niin otatte pikkuapulaiseksi, eli hän saa punnita hedelmiä jne. Antakaa lasten olla lapsia.

Viestejä lukiessa tulee sellainen olo, että onpa vanhemmat oikeasti hukassa. Lapset pyörittää vanhempia:( Toivottavasti neuvolassa osaavat antaa neuvoja arkeen. Tai sitten lapsella adhd tms. MItäs muutaman vuoden kuluttua? Sitten ei enää pärjätä ollenkaan.

Siis kertokaa MITEN ne lapset pääsee karkailemaan / juoksemaan kuin rasvattu salama? Minä pidän pientä lasta AINA kädestä ja olen nähnyt että näin tekee 95% vanhemmista. Enkä jaksa uskoa että normaaliälyinen, vanhempiinsa suht ok kiintynyt muksu karkailisi niin ettei tulisi karjunnalla esiin.

Uhma joka alkaa 1v., jaaha. Taman jalkeen tulee sitten koulunaloitusuhma, koulunkayntiuhma ja sitten ollaankin jo murrosiassa.

Voisit nyt jo herata huomaamaan etta sinulla ei ole mitaan otetta tuon kakaran kasvattamiseen ja pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta.

Kauppaan vain virkean ja kyllaisen lapsen kanssa (tai viela mielummin lapsi kotona toisen vanhemman kanssa ja kulinaristi yksin kauppaan)



Lapsi karryihin tai rattaisiin istumaan, rusinaboksi tai xylitolipastilliaski kouraan. Ei muksua juoksentelemaan hyllyjen valiin.



Lapselle voi antaa myos tehtavan, sano hep kun naet missa on sita maitoa jota meilla juodaan. Auta aikuista loytamaan maito.



Nopea reissu, lista kouraan ja akkia tavarat karryyn.



Kerro lapselle etukateen selkeasti millaista kaytosta odotat hanelta. Esim. etta istut koko reissun kaupassa, kaupan ulko-ovesta pois vain aikuisen kanssa ja kaytetaan kaupassa puheaanta (ei huutoaanta). Ei epamaaraisyyksia (odotan hyvaa kaytosta) vaan selkeita ohjeita mita odotat.



Kerro etukateen mika on seuraus saantojen noudattamisesta / noudattamatta jattamisesta. Jos alat huutaa aikuinen vie sinut heti ulos kaupasta. Jos istut ostoskarryissa ja kaytat ison tyton aanta (ei huutoa) niin aiti lukee sulle heti kotiinpaastya sadun / mennaan kotimatkalla keinumaan / saat kassojen jalkeen jaatelon tms. Noudata itse saantoja!!!



Onnea matkaan, oon ollut usein yksin kahden pikkulapsen kanssa kaupassa ja ne reissut EIVAT oo mun kotiaitivuosien mieluisimpia muistoja.

Ainakin meidän lapsella uhman koin pahimmaksi n. 1v8kk. Jos ei saanut ksylitolipastillia/ purkkaa/ muuta herkkua/ jatkaa ulkonaolemista, heittäytyi lattialle / maaahan huutamaan ja sätkimään. Tuota tapahtui ensimmäisen kerran 1v6kk.



Eikö se juuri ole uhmaa?? 2v alkoi jo helpottaa, mutta edelleen 4v saattaa saada hepuleita. Ehkä on sitten harvinaisen tunteikas tapaus, ja onkin.



t.17