Lue keskustelun säännöt.
Karjuuko teidän muiden 3,5 v tytöt tauotta koko ruokakaupassa olon ajan?
27.08.2010 |
Just tultiin kaupasta ja täysi kaaos oli taas päällä. Ei suostunut istumaan rattaissa, kiipeili pois ostoskärryistä, kiljui kuin palosireeni ja potki kenkiään ympäri kauppaa. Kenkiä kerättiin sitten kaupan lattialta.
Koko ajan oli hirveä kiljunta päällä ja moni ihminen kaupassa tuli sitä kommentoimaan ja ihmettelemään. "Mä haluun sitä ja mä haluun tätä kiljui, ja kuitenkaan ei niitä syö vaikka ostettaisiin esim. danoninoa mitä karjui haluavansa.
Ei voi pitää irrallaan koska juoksee ympäri kauppaa ja vetelee tavaroita hyllystä ja syö suoraan candyland irtokarkkilaatikosta.
Meidän molempien (isän ja äidin kaikki kaupassaoloaika meni tämän yhden tytön vahtimiseen ja rauhoittelemiseen. Hikisesti saatiin ostokset tehtyä.
Niin,meillä on siis vain yksi lapsi toistaiseksi. Toinen tosin syntyy marraskuussa.
Kiljuvatko teidän muiden pikku 3 vee raivottaret kaupassa samalla lailla vai suostuvatko istumaan kärryissä vai miten te selviätte kauppareissuista lapsen kanssa?
Miten saatte lapsenne kaupassa rauhoittumaan?
Kommentit (80)
Juu, ei karju ei :)
Ihan nätisti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeili ja totesi turhaksi.meillä on tiukat säännöt ennen kauppaan menoa mitä ostetaan ja siitä ei lipsuta.vaikka kuulostaa vaikealta,mutta estää tehokkaasti uhmaikäistä temppuilemasta.
tuo raivoaminen juontaa vain siihen,että tottunut huudolla saamaan joka kerta jotain pientä edes,että aikuinen saa tukittua lapsen suun.se kostautuu sitten jokakertaisella huudolla.
Tyttö on tosi voimakastahtoinen eikä ilmeisesti siedä sitä että meidän huomiomme kiinnittyy ruokien valitsemiseen eikä häneen.
Ja tyttö on pakko ottaa kauppaan mukaan koska haluamme valita yhdessä ruoat mitä yhdessä syömme eli demokratia toimii tässä asiassa.
Siksi tyttö mukana kaupassa koska emme saa hänelle ketään hoitajaa siksi ajaksi ja kirkon kerho ei ole vielä alkanut. Yleensä hoidamme kauppareissut sillä aikaa kun tyttö on kerhossa.
ap
toisinaan on tekemistä sen kanssa että saa kauppareissun kunnialla hoidettua, uhmaikä kun vaivaa.
Vaikka muuten onkin tosi temperamenttinen tyttö. Ei myöskään yleensä ala vänkäämään, jos sanon ettei oteta jotain. Mä annan kävellä kaupassa jos haluaa ja usein tyttö apuna laittaa kärryyn tavaroita. Kyllähän se välillä juoksee tai kärrystä saattaa löytyä vähän mitä sattuu, mut pääosin osaa kyllä olla olla ihmisiksi.
Mä käyn aina lasten kanssa kaupassa, harvemmin pääsen yksin.
Mä itse heittäydyin pienenä kaupan lattialle huutamaan kun halusin jotain. Vieläkin äiti jaksaa muistuttaa kauppareissuista.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 tyttöä 4 ja 5 vuotiaat ovat aina olleet kaupassa nätisti. Mustaakseni kerran esikoinen oli jotain 2 kieppeillä kun oli nähnyt toisen lapsen heittäytyvän lattialle huutamaan kokeili samaa. nappasin muksun sanaakaan sanomatta kainalooni ja kannoin autoon, hän jäi hölmistyneenä huutamaan ja minä menin jatkamaan ostoksia. Sen jälkeen ei ole huutanut.
Tietävät molemmat että mitään ei silloin ainakaan saa jos alkaa kitisemään. Saavat myös osallistua ostosten tekemiseen ja innoissaan hakevat sitä ja tätä, kun antaa heillekin valinnanmahdollisuuden niin ovat tyytyväisiä. Esim, valitsen kaksi keksilaatua josta saavat sitten valita sen mieleisemmän. Joskus saavat palkkioksi ahkeruudesta tikkarin tai jätskin, mutta ei todellakaan joka kerta.
Sympatiat on kyllä niiden puolella joiden pikku enkelit pistävät hulinaksi kaupoissa.
kokeili ja totesi turhaksi.meillä on tiukat säännöt ennen kauppaan menoa mitä ostetaan ja siitä ei lipsuta.vaikka kuulostaa vaikealta,mutta estää tehokkaasti uhmaikäistä temppuilemasta. tuo raivoaminen juontaa vain siihen,että tottunut huudolla saamaan joka kerta jotain pientä edes,että aikuinen saa tukittua lapsen suun.se kostautuu sitten jokakertaisella huudolla.
Vain perusruokaa, jota hän syö itsekin. Eli ei olla lepsuja vanhempia. Kyllä meillä on tiukka kuri.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin sinne voisi mennä vain toinen vanhemmista.
En ymmärrä näitä jotka menee koko perheen voimin perjantai-iltana johonkin markettiin huudattamaan väsyneitä lapsiaan
Silloin sinne voisi mennä vain toinen vanhemmista. En ymmärrä näitä jotka menee koko perheen voimin perjantai-iltana johonkin markettiin huudattamaan väsyneitä lapsiaan
Laatineet kauppalistan ja toinen on mennyt kauppaan ja toinen on jäänyt kotiin hoitamaan tyttöä. Mutta olen kulinaristi ja haluan tietää tasan tarkkaan mitä kaupasta ostetaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan karjunut, eikä 5-vuotias poikakaan.
Laaditte strategian etukäteen, jonkinlainen palkkiojärjestelmä olisi hyvä. Kaupassakäyntiäkin pitää treenata jos se ei suju itsekseen. Toimitatte välittömän rangaistuksen jos tyttö pistää mekkalaksi ja lopetatte asioista neuvottelemisen.
Viette vaikka autoon ja toinen jää jonkun matkan päähän vahtiin jos ei uskalla yksin autoon jättää. Meillä ainakin rajat toimii niin että seuraamus on välitön ja siitä ei neuvotella tai uhkailla loputtomiin. Muistakaa myös kehua ja kannustaa heti kun homma sujuu.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta on eikä kukaan heistä ole ikinä kaupassa karjunut ja kiukutellut. Meillä lapset ovat saaneet olla apuna aina; ihan pienenä pitäneet ostoslistaa tai saaneet hypistellä jotain ostosta (mitään ei kuitenkaan koskaan avata saati syödä kaupassa), isompina ovat saaneet punnita ostoksia, hakea tuotteita, työntää pikkukärryjä jne.
Lohtuhali ap:lle.
Meitä on muitakin.
Itse en kuulemma lapsena koskaan kiljunut, uhmannut, tahtonut. Oma tytär tekee sitä, etenkin väsyneenä ja nälissään. Sitten saa toisinaan sellaiset kilarit, ettei rauhoittumaan saa. Siis ei todellakaan joka kerta, mutta kymmeniä kertoja ollaan huudon säestyksellä menty kassalle.
Ihan vaikka meilläkin on omat kärrit, saa auttaa ostosten kanssa ja kassalla jne. Mutta toisinaan se tahto vaan ON NIIN PIRUN KOVA.
Juoksenteluakin välillä tuppaa olemaan. Käyttekö kaupassa illalla päiväkodin tms. jälkeen vai esim. lauantaiaamuisin? Oletko huomannut eroa? Meillä väsymys pahentaa kiukkua ja uhmaa, lähinnä saa lapsen pois tolaltaan herkästi. Mutta periksikään en tahdo antaa, eli ostaa lapselle jotain, mitä tahtoo, kuten tarroja, karkkia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä vinkunut välillä haluaa sitä ja tätä. Pikkukärryjä työntää jos kaupassa on, rattaissa ei ole ollut 2v täytettyään.
Vanhempien sisarusten kanssa oli aikoinaan hieman haasteellisempaa kun olivat 2 ja 3v, lähinnä se,että menivät menojaan, oli "kiva" mennä piiloon. Silloin oli nuoremmalla rattaat mukana kun muuten ei olisi minun kädet riittäneet. ;)
mutta toisinaan. Annan ensin kokeilla, osaako olla kunnolla vai ei. Jos ei, joutuu kärryyn istumaan ja tästä yleensä suuttuu ja karjuu. Mitään se ei kaupassa kerjää, kirppareilla kyllä senkin edestä :)
Se sun täytyy itse miettiä, me ei voida tietää.
Mutta se siis voi olla myös muuta. Meidän poika oli kaupassa itkuinen ja takertuva. Harvoin käytiinkin sen kanssa kaupoilla, kun se oli kuitenkin niin vaikeaa. Meni nelivuotiaaksi asti, ennen kuin asia selvisi, kun poika osasi jo itse kertoa mikä kaupassa käynnissä pelottaa. Siellä kuulemma kärrit pitävät niin kovaa meteliä!
Sillä kertaa ongelma hoidettiin korvatulpilla. Mutta siitä kehittyi sitten pidempikin selvittelyprosessi, ja nyt pojalla on todettu aistihäiriö. Ei siis ihmekään, että oli kaupassa levoton.
Ei kuulosta ihan normaalilta tuo teidän lapsen touhu. Tai niinkuin jo moni on sanonut, niin pakkoko sinne kauppaan on kaikkien mennä. Miksi sitä lasta edes pitäisi kiinnostaa joku ruokakaupassa käyminen?
lapset kokeilee useammankin kerran, josko kuitenkin saisivat kiukulla ja raivoamisella tahtonsa läpi. Rauhallisesti vain vaikka höyry tunkisi jo korvista ulos, älä alennu pikku-raivottaren tasolle huutamaan. Kokeilkaa taas uudestaan vähän ajan kuluttua, jos ei silloinkaan kaupassa käynti onnistu, niin taas viikko-pari taukoa ennenkuin koko perhe menette kauppaan.
Lapset eivät mene rikki siitä, että osallistuvat perheen normaaliin arkeen, lapset voi viedä myös kauppaan vaikka se joidenkin mielestä onkin niin käsittämätöntä.
On tosin jo 5-vuotias, mutta en muista yhtään kauppakohtausta menneiltäkään vuosilta. Osin luonne, osin kasvatuskysymys, meillä ei kiljumalla ole koskaan saanut mitään, mutta on muutenkin kyllä temperamentiltaan rauhallinen tapaus.