Karjuuko teidän muiden 3,5 v tytöt tauotta koko ruokakaupassa olon ajan?

sit voi jäädä kotiin ja sinä kulinaristina käyt kaupassa? Vai eikö "se toinen" pärjää lapsen kanssa kotona..

Lohtuhali ap:lle. Meitä on muitakin. Itse en kuulemma lapsena koskaan kiljunut, uhmannut, tahtonut. Oma tytär tekee sitä, etenkin väsyneenä ja nälissään. Sitten saa toisinaan sellaiset kilarit, ettei rauhoittumaan saa. Siis ei todellakaan joka kerta, mutta kymmeniä kertoja ollaan huudon säestyksellä menty kassalle. Ihan vaikka meilläkin on omat kärrit, saa auttaa ostosten kanssa ja kassalla jne. Mutta toisinaan se tahto vaan ON NIIN PIRUN KOVA. Juoksenteluakin välillä tuppaa olemaan. Käyttekö kaupassa illalla päiväkodin tms. jälkeen vai esim. lauantaiaamuisin? Oletko huomannut eroa? Meillä väsymys pahentaa kiukkua ja uhmaa, lähinnä saa lapsen pois tolaltaan herkästi. Mutta periksikään en tahdo antaa, eli ostaa lapselle jotain, mitä tahtoo, kuten tarroja, karkkia jne.

Kiitos. On kotihoidossa kokonaan eli välillä käymme arkipäivisin ja välillä lauantaisin kaupassa. Yleensä noin puolen päivän aikaan. Ei nuku enää päikkäreitä eli väsymyksestä tai nälästä ei ole kysymys koska tämä toistuu joka kerta kun olemme kaupassa. Kai se menee iän myötä ohi. Paitsi että kun olimme Etolassa ostoksilla niin tämä tyttö huomasi hello kitty-eväslaatikon ja kun emme suostuneet ostamaan sitä hän alkoi viskellä tavaroita ympäriinsä ja heittäytyi lattialle karjumaan ja jouduttiin kantamaan potkivana ja kiljuvana ulos kaupasta. Koko Etolan väki oli ihmeissään. Mutta kai ikä tekee tehtävänsä. Toivotaan niin. Tyttö huusi ensimmäiset 3 kk tauotta kaikki päivät ja nukkui vain 7 h yössä. Paitsi että tän vuoden puolella syntyy pikkukakkonen. Toivotaan että siitä ei tule yhtä raivokasta ja karjuvaa tahtokonetta.

ap

teidän vanhempien toimintatavoissa on jotain tosi pahasti pielessä jos kerta toisensa jälkeen sama riehuminen ja huutaminen toistuu tuon ikäisellä.

ja on vain tuo yksi lapsi? Nyt alatte harjoitella toden teolla kaupassa käyttäytymistä eli menette kauppaan vaikka joka aamupäivä ostamaan ihan vaan yhden tai kaksi asiaa. Selität tytölle etukäteen, miten pitää käyttäytyä ja että jos kaikki menee hyvin, tyttö saa tarran tms. pienen palkkion. Kaupassa et pakota noin isoa enää vaunuihin vaan hän kävelee sun vieressä ja juttelet tytölle koko ajan, otata hänet mukaan siihen, mitä olet itse tekemässä.



Jos tyttö alkaa kärttää jotakin, muistutata, että tällä kertaa ostetaan vain "leipää ja juusto". Etkä sitten myöskään osta mitään muuta itsekään - aluksi kannattaa pitää tiukka linja kaikille. (Voihan nimittäin olla, että kun te miehesi kanssa siellä kaupassa pohditte, että otettaisko tätä vai tuota vai mitä kulinaristin nyt tänään tekisi mieli, niin tyttö ajattelee että hänkin voi koko ajan miettiä, mitä haluaisi.)



Eli harjoittelua ja selkeyttä vaan, niin saatte homman sujumaan. Niin, ja ehkä sun ja miehesi kannattaa vähitellen alkaa uskoa, että lapsiperheessä ei voi enää elää kuten ennen lapsia. Rauhalliset ja pohdiskelevat yhteiset kauppareissut ei nyt vaan enää vähään aikaan (5v.) onnistu.

Eivät ihan tauotta ja ehkä enemmän alle 3-vuotiaina, mutta vaikeaa on ollut kauppareissuilla. Se paikallaan istuminen tai vieressä kävely ovat niitä kamalia paikkoja lapsillemme kun pitkillä käytävillä olisi niiiin kiva juosta.



Ihan normaaleja lapsia mielestäni ja jopa rauhallisiksi ja kohteliaiksi usein kehuttuja. Tarpeeksi kun tuli ikää (olisikohan ollut 4 v) niin kaupassaraivoaminen loppui.

koskaan kiljunut tai karjunut kaupassa, vaikka ovat luonteeltaan kaikki erilaisia, on temperamentikasta ja vähemmän sellaista.

Meillä on aina kauppaan mennessä kauppalista, ja jos joskus joku lapsi on yrittänyt saada kärryyn karkkia tai muuta kivaa, olen tyynesti ilmoittanut, että sitä ei ole tässä kauppalistassa, me ostetaan vaan sitä mitä listassa lukee.

Lisäksi kotona on opetettu lapsille, miten tulee käyttäytyä eri paikoissa ja tilanteissa.

Kuulostaapa hurjalta! Meillä saman ikäinen poika eikä todellakaan ole tuollaista. Työtää nätisti omia kärryjään ja kerää tavaroita sinne. Todellinen pikku apulainen jo :)



Joskus pari vuotiaana muutaman kerran kannettiin kaupasta ulos huutavana ja potkivana. Mutta kun sanottiin että kauppaan ei pääse mukaan jos ei ole nätisti, niin ei kauempaa jatkanut.



Auttaisiko teillä jos lapsi saisi osallistua kaupassakäyntiin esim. tavaroita keräämällä tai kärryjä työntämällä. On kuitenkin jo iso tyttö.

Mulla on tempperamenttinen kaksivuotias,ja hänen kanssaan toimii monesti vain napakka ote.Eli "uhkaan" vaikka sillä,että jos vielä teet noin,joudut kärryyn istumaan.Ei siis haluaisi sinne,vaan juosta ympäriinsä ja ottaa tavaroita hyllystä.Viimeksi heitteli Jyskissä tavaroita hyllyssä,komensin tiukasti ja kun teki uudestaan nostin kärryyn.Sieltä sitten heitteli ostoksia lattialle,kun sattui ylettymään.Sanoin tiukasti,että jos vielä teet noin,menet yksin autoon ja äiti jää kauppaan.Silloin hän lopetti riehumisen.Mutta tosiaan:mieti tarkkaan millä uhkaat ja se uhkaus pitää myös toteuttaa.Muuten saat taistella aina.

päiväkodissa, mutta kotona kyllä alvariinsa... kamalia raivokohtauksia saa...

meillä on myös 3,5-vuotias tyttö, joka kyllä tasaisin väliajoin saa uhmakohtauksia, mutta mitään tuollaista ei ole ollut. olen samaa mieltä kuin joku aikaisempi, että älä laita noin isoa tyttöä mihinkään kärryihin, siitä meilläkin suututtaisiin. muuten sitten kai vaan harjoittelua. minä aloin käydä tytön kanssa kaupassa pikkukärryjen kanssa, kun tyttö oli jotain parivuotias. ehkä kahdesti sai isomman raivarin, mutta oli onneksi silloin vielä niin pieni, että sain napattua kainaloon huutavana. nyt ei enää meinaa onnistua. jos tyttö on aina noin vihainen, niin kannattaisi ehkä ottaa puheeksi neuvolassa?

Meillä tosiaan kaupassa ei joka kerta ole ollut huutoa, toisinaan. Ja etenkin mummola-reissujen jälkeen, joilla on saanut kaiken, mitä on halunnut...



Mutta napakka ja johdonmukainen kun on, se vähän auttaa. Kaikille se ei tunnu täysin auttavan. Esim. meillä tyttö huusi perhekerhosta lähtöä JOKA KERTA 2-3v, vaikka kokeilin lahjontaa, palkitsemista, uhkailua ja kiristystä :)



Sinuna varmaan tosiaan opettelisin uudelleen kauppakäytöstä, kuten täällä on ehdotettu. Eli kauppaan, kun ei oikeasti edes ole pakko mennä --> HETI pois, jos känkkäily alkaa. Jos menee hyvin, paljon kehuja ja ehkä sitten vaikka jotain kivaakin. Kuten täällä on sanottukin, uhkailu ei tehoa ollenkaan, jos sitä ei toteuta. Pitää myös toteuttaa.



Meilläkin tyttö oli jo vauvana aika säpäkkä tapaus ja itki paljon. Uhma alkoi jo heti 1v jne. Nyt ikää 4, rauhoittunut on kummasti, mutta väsyneenä sattuu edelleen toisinaan raivareita esim. just kaupassa.

Kukaan meidän kolmesta lapsesta ei ole käyttäytynyt kaupassa tuolla tavalla kertaakaan.



Miksi pidät isoa lasta ostoskärryssä tai rattaissa? Meillä työntävät lasten kärryjä ja ovat apulaisina ostosten teossa.

Kukaan meidän kolmesta lapsesta ei ole käyttäytynyt kaupassa tuolla tavalla kertaakaan. Miksi pidät isoa lasta ostoskärryssä tai rattaissa? Meillä työntävät lasten kärryjä ja ovat apulaisina ostosten teossa.

Eli yhtä perässä juoksemista on tuo lastenkärryvaihtoehto. Vetelee hyllyistä mitä sattuu lastenkärryihin, niitä tavaroita saa sitten palautella hyllyihin eikä ostosten teosta tule mitään. Ja toinen meistä työntää rattaita ja toinen ostoskärryjä. Eli tarvittaisiin kolmas aikuinen juoksemaan karkailevan lapsen perässä, joka ei tottele puhetta eikä komentoja esim. Seis! Pysähdy! Älä mene kauas! Tyttö on vaan tosi omapäinen eikä usko mitään puhetta, vaikka sanoisi kuinka jämäkästi.

ap

Anna juosta kärryjen kanssa ja kerätä mitä haluaa. Selvästi hän saa palkkion tekemistään kolttosista koska jatkaa käytöstä, eli se palkkio on perässä juokseva vanhempi joka tuskastuneena palauttelee tavaroita hyllyihin.



Minä olisin välittämättä, jos rikkoo jotain niin maksaisin ne mukisematta. Tuskin tuon ikäinen kovin kauaksi vanhemmista harhautuu kun alkaa jo hirvittää missä vanhemmat on. Toinen pitää hyllyjen välistä silmällä missä lapsi menee ja toinen jatkaa ostoksia rauhassa.



Puolustelet paljon ap, mutta selvähän se on että ei lapsella mikään luonnevika ole jota ei vanhempien käytös korjaa. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja harjottelemaan niitä kauppareissuja eikä voivtella kun mikään ei onnistu.

on ainoastaan kerran elämässään heittäytynyt kaupan lattialle vinkumaan karkkia. Muuten käyttäytynyt siivosti.



Jos ap:n lapsi olisi mun, ja olisi pakko ottaa kauppaan mukaan, istuttaisin hänet siihen ostoskärryn vauvapaikalle ja sanoisin että siinä istuu kun ei kerran osaa käyttäytyä.

pienta lasta kayttaytymaan sivistyneesti. Kivat teille kun syntyy se toinen siihen kanssa huutamaan.

Mina olisin ollut jo hullujenhuoneella. Mutta mikas siina kun nakojaan jaksatte tuollaista menoa katsoa.

katsottu kaupassa tavaroita, laitettu ne takaisin ja sanottu hei hei. Ei ole montaa kertaa tarvinnut tapella.



Kyllä nyt 3,5v on vielä sen verran pieni, että jaksaa kantaa kaupasta heti ulos, jos ei käyttäydy. Täytyy ihmetellä miten tuon ikäinen voi kahta aikuista pyörittää täyttä häkää kaupassa.

Anna juosta kärryjen kanssa ja kerätä mitä haluaa. Selvästi hän saa palkkion tekemistään kolttosista koska jatkaa käytöstä, eli se palkkio on perässä juokseva vanhempi joka tuskastuneena palauttelee tavaroita hyllyihin. Minä olisin välittämättä, jos rikkoo jotain niin maksaisin ne mukisematta. Tuskin tuon ikäinen kovin kauaksi vanhemmista harhautuu kun alkaa jo hirvittää missä vanhemmat on. Toinen pitää hyllyjen välistä silmällä missä lapsi menee ja toinen jatkaa ostoksia rauhassa. Puolustelet paljon ap, mutta selvähän se on että ei lapsella mikään luonnevika ole jota ei vanhempien käytös korjaa. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja harjottelemaan niitä kauppareissuja eikä voivtella kun mikään ei onnistu.

Kukaan meidän kolmesta lapsesta ei ole käyttäytynyt kaupassa tuolla tavalla kertaakaan. Miksi pidät isoa lasta ostoskärryssä tai rattaissa? Meillä työntävät lasten kärryjä ja ovat apulaisina ostosten teossa.

Eli yhtä perässä juoksemista on tuo lastenkärryvaihtoehto. Vetelee hyllyistä mitä sattuu lastenkärryihin, niitä tavaroita saa sitten palautella hyllyihin eikä ostosten teosta tule mitään. Ja toinen meistä työntää rattaita ja toinen ostoskärryjä. Eli tarvittaisiin kolmas aikuinen juoksemaan karkailevan lapsen perässä, joka ei tottele puhetta eikä komentoja esim. Seis! Pysähdy! Älä mene kauas! Tyttö on vaan tosi omapäinen eikä usko mitään puhetta, vaikka sanoisi kuinka jämäkästi. ap

kaupan ulkopuolelta.

Anna juosta kärryjen kanssa ja kerätä mitä haluaa. Selvästi hän saa palkkion tekemistään kolttosista koska jatkaa käytöstä, eli se palkkio on perässä juokseva vanhempi joka tuskastuneena palauttelee tavaroita hyllyihin. Minä olisin välittämättä, jos rikkoo jotain niin maksaisin ne mukisematta. Tuskin tuon ikäinen kovin kauaksi vanhemmista harhautuu kun alkaa jo hirvittää missä vanhemmat on. Toinen pitää hyllyjen välistä silmällä missä lapsi menee ja toinen jatkaa ostoksia rauhassa. Puolustelet paljon ap, mutta selvähän se on että ei lapsella mikään luonnevika ole jota ei vanhempien käytös korjaa. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja harjottelemaan niitä kauppareissuja eikä voivtella kun mikään ei onnistu.

Eli se tästä teoriasta: Tuskin tuon ikäinen kovin kauaksi vanhemmista harhautuu kun alkaa jo hirvittää missä vanhemmat on.

ap