Karjuuko teidän muiden 3,5 v tytöt tauotta koko ruokakaupassa olon ajan?

ja vaikka huutaisi kuinka niin pidät kädestä ja selität, että koska ei tottele niin kädestä pidetään kiinni. Usko vaan niin parin kerran jälkeen ei enää juokse jos tietää että kädestä pidetään muuten kiinni.

Taitaa olla ap:n jutut ihan tuulesta temmattuja. Koko ajan puolustelemassa ja jutut muuttuu vaan hurjemmiksi.

Miksi ihmeessä tuon ikäinen kulkee rattaissa?

ja olisin kuin en kuulisikaan vinkumista ja huutoa. Tai sitten istuttaisin kärryyn. Riippuu, mitä lapsi haluaisi. (sitä en siis tekisi)

ap: voi olla, että lapsi intoilee ostoskärrin kanssa, koska se on uusi juttu. Meillä oli kanssa sellaista, että aluksi tuntui, ettei tuu mitään (tavarat vedettiin hyllystä, juostiin jne.) mutta kun sitten kärristä pidettiin kiinni tarpeeksi monta kertaa ja uhattiin nostaa isoihin kärreihin yms. niin viimein jossain vaiheessa, pikku hiljaa, alkoi käytös pikkukärrien kanssa parantua. Joten kokeile sitä! Jos se voisi olla kannuste ainakin hyvään käytökseen.

Voisit myös luvata jotain kivaa, jos kauppareissu menee hyvin. Jos taas ei mene, kivaa ei tietenkään osteta. Huutoahan siitä tulee lisää, mutta jotenkinhan niitä kovapäisempiäkin muksuja on opetettava :) JA: viette lapsen ulos autoon tai jonnekin tylsään paikkaan huutamaan, jos kaupassa olo ei suju. Aina se ei toki ole mahdollista. Itseni oli käytävä pakosti kaupassa usein, ja kävellen, kahden muksun kanssa. Sitten ei auttanut kuin tehdä pakolliset ostokset huutavan lapsen kanssa loppuun, tai muuten ei olisi ollut talossa ruokaa.



t.toisen kovapäisen äippä

Miksi ihmeessä tuon ikäinen kulkee rattaissa?

Se kaupasta uloskarkaaminen tapahtui kun pakkasimme ostoksia kassalla molemmat ja huomio kiinnittyi hetkeksi pois tytöstä.

ap

Itse olen yh ja oma lapsi varmaan kerran pari yrittänyt kiljua kaupassa. Silloin tein heti selväksi, että seuraavalla kerralla ei kauppaan pääse mukaan. Hoidin isommat ostokset sitten yksin, kun joku katsoi lasta. Eihän siellä kaupassa voi "neuvotella" ostoksistakaan puolison kanssa jos lapsi kiljuu vieressä;) Kulinaristi voi itse tehdä ostokset ja puoliso olla kotona. Toinen vaihtoehto on se, että lapsen alkaessa kiljumaan, toinen vanhempi lähtee lapsen kanssa kaupasta pois. Lapsi oppii syy-seurauksen.

Ap on provo! Omituisia selityksiä nuo. Ei kai kukaan väen väkisin vie kiljukaulaa kauppaan, jos toinen vanhempi voi olla kotona. Täytyis olla tosi hukassa;)

ja toinen käy rauhassa kaupassa. Ostokset kannetaan yhdessä kotiin.



ap

yhdessä lapsen kanssa keräätte kaikki kauppalistan ostoksen kärryyn, eli sinä kerrot mitä seuraavaksi pitää hakea hyllystä ja lapsi sitten saa laittaa tavarat kärriin?

Ja tyttö on pakko ottaa kauppaan mukaan koska haluamme valita yhdessä ruoat mitä yhdessä syömme eli demokratia toimii tässä asiassa.

Olisko susta kovin epädemokraattista miettiä se kauppalista yhdessä kotona ja lähettää sitten toinen kauppaan noutamaan yhdessä mietittyjä ostoksia ja toinen voisi jäädä kotiin/puistoon/minne vaan lapsen kanssa siksi aikaa?

tai kokenut ihminen hieman arvioida teidän tilannetta? Et ehkä itse näe, mikä kasvatuksessa mättää... Jos tuo sun tarina on totta, niin ei, ei ole normaalia käytöstä. Uhmakohtauksia tulee ja menee, mutta 3,5 vuotias osaa kyllä jo käyttäytyä. Ja kävellä. Oletko katsonut televisiosta lastenkasvatusohjelmia? Esim. kauhukakarat tai kasvun paikka? Niissä lapset käyttäytyvät välillä todella hurjasti, mutta AINA syy on jossain muussa, kuin itse lapsessa. En halua syyllistää sinua, vaan kehotan hakemaan apua. Elämä tuon ikäisen kanssa kuuluisi olla jo ihanaa, eikä saisi haitata koko perhe-elämää.

Hänen kirjoituksensa on kuin suoraan meidän kauppareissulta.

Meillä on poika (2v4kk) oikea termiitti. Kaaosta ei synny aina, välillä menee tosi mallikkaastikin. Mutta sitten on niitäkin kertoja jolloin lapsi todellakin vaan tahtoo juosta ja juosta ja juosta.. Pitkin niitä käytäviä (lähinnä siis marketeissa, Prismoissa ja vastaavissa) edes ja taas.. Puikkelehtia vaaterekkejen alla. Luojan kiitos hän ei koske tavaroihin (tai saattaa ottaa käteen ja katsoa, mutta laittaa nätisti takaisin hyllyyn), ei siis ole pelkoa että tuhoaisi mitään. Mutta pelko siitä että hän eksyy ja katoaa on ihan todellinen. On tosi nopea jaloistaan, ja on salaman nopeasti jossain karussa. Jos perään ei lähde, saa olla sydän kylmänä että minne saakka kerkiää mennä ennenkuin hätääntyy ja alkaa huutaa äitiä. Meillä lapsi kyllä onneksi alkaa ennen pitkää äitiä ja isää huutamaan.



Pienemmissä kaupoissa onnistuu ehkä 6 kertaa 10:stä käynnit ihan ok, jos työntää esim. pientä kärryä jonne saa kerätä ostoksia joita kehotan ottamaan. Hän saa punnita hedelmiä ym... TOisinaan on älyttömän reipas apulainen. Mutta tosiaan jos on yhtään nälkä tai väsy, mennä viilettää paikasta toiseen kuin viitapiru. Kerran on ottanut tomaatin ja puraissut siitä palan. Ja kerran on myös sellaiselle karkkilaarillekin mennyt. Häpesin niin älyttömästi ettei ole tosikaan. Tosi kiva maksaa kassalla järsitty tomaatti.



En ymmärrä ihan oikeasti mitä olen tehnyt lapsen kanssa väärin, kun hän ei tottele kieltoa tuon juoksentelun kanssa. Rattaissa ei hänkään malttaisi olla, ostoskärrystä kiipeää pois. Rattaissaan sentään pysyy vöillään kiinni, mutta usein kirkuu raivoissaan kun haluaisi niistä pois. Joskus taas istuu niissä ihan nätisti. Meillä on mielestäni tiukka kuri, lapsi ei saa tahtoaan läpi huutamalla ja temppuilemalla läpi. Meilläkin kirkuvan lapsen kanssa on poistuttu kaupasta, häntä raahataan kädestä jos meinaa lattialle heittäytyä tms. ja mahdollisissa rajoissa ignoroidaan juoksentelukin, eli annetaan kuva ettei siitä provosoiduta. Kotona hän käyttäytyy ihan nätisti.



Olen ihan oikeasti miettinyt onko meidän pojalla joku adhd tms, kun on niin älyttömän levoton tuollaisissa tilanteissa... Tuntuu että muiden lapset istuu nätisti kärryissä, ja meidän lapsi juoksee kuin mielenköyhä ympäri kauppaa. Ja jos sitä juoksemista rajoittaa, hän kirkuu kuin porsas :( Ei kyllästy juoksemiseen muutenkaan varmaan ikinä, jaksaisi pihallakin aina ja ikuisesti leikkiä hippasta jos muut lapset vain lämpenisivät moiselle leikille... Muita vaan tuntuu kiinnostavan enemmän hiekkakakkujen teko ja keinuminen, meidän lasta nämä jaksaa kiinnostaa ehkä pari minuuttia ja sitten haluaisi taas touhottaa.



Sori ap, meni vähän ot tämä loppu... Mutta olisin kiitollinen jos joku kommentoisi meidänkin lasta, pidetäänkö häntä yhtä "omituisena" ja "toivottomana" minä ap:n tyttöä tunnutaan pidetyn... Ja että voiko kyse kuitenkin olla jostain muusta kuin kasvatuksesta.

Toinen jää kotiin ja toinen menee kauppaan! Vai onko kauppareissut teidän kulttuurielämyksiä?

Kukaan pentu ei rääy missään... täällä ei osasta kasvattaa ...

juu, eivät ole kiljeneet. 3-4-vuotiaana molemmat tytöt rakastivat käännellä sitä autokärryn rattia tohkeissaan ja ajella sillä autolla. jos niitä ei ollut vapaana, sitten kävelivät kaupassa vieressä. ei ole ollut ongelmaa.



lasta varmaan vaivaa nälkä tai väsymys tai teillä on jotain ongelmaa. ei vaikuta aivan normaalilta.

- Älä lähde väsyneen tai nälkäisen lapsen kanssa kauppaan, jos toinen vanhempi voi jäädä hänen kanssaan kotiin.

- Älä lähde koskaan lapsen kanssa heti päiväkotipäivän jälkeen kauppaan, jos mahdollista. Silloin itketään ja kiukutaan päivän ikävä pois.

- Tee etukäteen selväksi, että viime kerralla olit kaupassa tuhma. Tuhma on sitä, että huutaa ja kiukkuaa. Jos tällä kerralla olet tuhma, äiti kantaa sinut huutavana autoon ja jättää sinne itkemään, kunnes ostokset on tehty. Jos huuto alkaa, muistuta tästä kaupassa. Jos huuto alkaa, lähdet kaupasta pois. Vaikka yksin, jos ei kumppani ole mukana.

- Tee sopimus: joka kerta, kun ostostelu menee hyvin, saat kotona tarran. Kun tarroja on kertynyt riittävä määrä (jonka voi etukäteen merkitä "ruutuina" paperille), saa pienen palkkion.



Näistä neuvoista huolimatta: joskus on vain pakko hyväksyä, että lapsesi ikäisten tenavien kanssa on erittäin hankalaa kaupassa, vaikka lapsi olisi kasvatettu kuinka hyvin :)

Hänen kirjoituksensa on kuin suoraan meidän kauppareissulta. Meillä on poika (2v4kk) oikea termiitti. Kaaosta ei synny aina, välillä menee tosi mallikkaastikin. Mutta sitten on niitäkin kertoja jolloin lapsi todellakin vaan tahtoo juosta ja juosta ja juosta.. Pitkin niitä käytäviä (lähinnä siis marketeissa, Prismoissa ja vastaavissa) edes ja taas.. Puikkelehtia vaaterekkejen alla. Luojan kiitos hän ei koske tavaroihin (tai saattaa ottaa käteen ja katsoa, mutta laittaa nätisti takaisin hyllyyn), ei siis ole pelkoa että tuhoaisi mitään. Mutta pelko siitä että hän eksyy ja katoaa on ihan todellinen. On tosi nopea jaloistaan, ja on salaman nopeasti jossain karussa. Jos perään ei lähde, saa olla sydän kylmänä että minne saakka kerkiää mennä ennenkuin hätääntyy ja alkaa huutaa äitiä. Meillä lapsi kyllä onneksi alkaa ennen pitkää äitiä ja isää huutamaan. Pienemmissä kaupoissa onnistuu ehkä 6 kertaa 10:stä käynnit ihan ok, jos työntää esim. pientä kärryä jonne saa kerätä ostoksia joita kehotan ottamaan. Hän saa punnita hedelmiä ym... TOisinaan on älyttömän reipas apulainen. Mutta tosiaan jos on yhtään nälkä tai väsy, mennä viilettää paikasta toiseen kuin viitapiru. Kerran on ottanut tomaatin ja puraissut siitä palan. Ja kerran on myös sellaiselle karkkilaarillekin mennyt. Häpesin niin älyttömästi ettei ole tosikaan. Tosi kiva maksaa kassalla järsitty tomaatti. En ymmärrä ihan oikeasti mitä olen tehnyt lapsen kanssa väärin, kun hän ei tottele kieltoa tuon juoksentelun kanssa. Rattaissa ei hänkään malttaisi olla, ostoskärrystä kiipeää pois. Rattaissaan sentään pysyy vöillään kiinni, mutta usein kirkuu raivoissaan kun haluaisi niistä pois. Joskus taas istuu niissä ihan nätisti. Meillä on mielestäni tiukka kuri, lapsi ei saa tahtoaan läpi huutamalla ja temppuilemalla läpi. Meilläkin kirkuvan lapsen kanssa on poistuttu kaupasta, häntä raahataan kädestä jos meinaa lattialle heittäytyä tms. ja mahdollisissa rajoissa ignoroidaan juoksentelukin, eli annetaan kuva ettei siitä provosoiduta. Kotona hän käyttäytyy ihan nätisti. Olen ihan oikeasti miettinyt onko meidän pojalla joku adhd tms, kun on niin älyttömän levoton tuollaisissa tilanteissa... Tuntuu että muiden lapset istuu nätisti kärryissä, ja meidän lapsi juoksee kuin mielenköyhä ympäri kauppaa. Ja jos sitä juoksemista rajoittaa, hän kirkuu kuin porsas :( Ei kyllästy juoksemiseen muutenkaan varmaan ikinä, jaksaisi pihallakin aina ja ikuisesti leikkiä hippasta jos muut lapset vain lämpenisivät moiselle leikille... Muita vaan tuntuu kiinnostavan enemmän hiekkakakkujen teko ja keinuminen, meidän lasta nämä jaksaa kiinnostaa ehkä pari minuuttia ja sitten haluaisi taas touhottaa. Sori ap, meni vähän ot tämä loppu... Mutta olisin kiitollinen jos joku kommentoisi meidänkin lasta, pidetäänkö häntä yhtä "omituisena" ja "toivottomana" minä ap:n tyttöä tunnutaan pidetyn... Ja että voiko kyse kuitenkin olla jostain muusta kuin kasvatuksesta.

ihan NORMAALISTA uhmaiästä :) Minulla kaksi voimakastahtoista lasta, mutta kun tuon iän jaksaa päättäväisesti ja lepsuilematta kahlata läpi, niin 4-5-vuotiaana kiittää itseään, kun on niin mahtava ja hyvinkäyttäytyvä lapsi :D Osa vain ON vilkkaita ja kokeilee rajojaan jatkuvasti tietyssä iässä.

ap taitaa olla miehens kanssa näitä sossun asiakkaita. sossulan rahoilla syödään kkulinaristi ruokaa ja kaupassa avataan ruokia.



ja lapsi sitten oppinut samat röyhhkeät tavat.

ja lapsi vauvasta saakka tottunut, että molemmat vanhemmat ja mummot makaavat kotona palvelvemassa tätä neitokaista.



narsisti mikä narsisti jo 3-vuotiaana.