Ei voi olla totta! Sain unikoulutettua meidän tissitakiaisen ja vielä helposti!

Tuntuu kuin tämä olisi unta (heh heh, siitä puhe mistä puute), en voi käsittää että meillä nukutaan yöt! Enkä olisi uskonut että vain kolme yötä siihen menee, itse asiassa yksi tosi hankala ja kaksi helpompaa.



Meidän toinen lapsi on alusta asti ollut tosi huono nukkuja, herännyt mm. varpaan naksahdukseen tai yskäisyyn tai kuiskaukseen. Herätessä muu ei ole auttanu uneen pääsyyn kuin rinta, tutista tai tuttipullosta huuto on karmea. Kaikki meni aluksi hyvin, kannatan lapsentahtisuutta ja vieressa nukkuva tuhisijahan on mitä ihanin, pienenä miinuksena vaan jumittava selkä ja niska ja äidin koiranuni.



Vauva on pian 10 kk ja ennen unikoulua heräilyt vain pahenivat. Ensin alettiin heräillä kahden tunnin välein, sitten tunnin, lopulta puolen tunnin. Pian oltiin tilanteessa että "menen nyt nukkumaan" oli vain huono vitsi, eihän meidän makkarissa nukuttu vaan imetettiin, herättiin taas, kuunneltiin hetki huutoa ja imetettiin. Ja näin läpi yön.



Itse kestän valvomista jopa hyvin, mutta aloin jo olla huolissani vauvastani. Eihän näin voinut jatkua. En saanut edes tuntia lasten nukkumaanmenon jälkeen olla rauhassa kun härdelli alkoi. Mies epäili jo että lapsi on sairas ja halusi tunkea suppoa joka ilta. Olin jo varaamassa ajan korvalääkärille ja lueskelin allergiatesteistä. Lapsi oli kuin riivattu. Mitä enemmän hain netistä tietoa, sitä varmempi olin että meidän vauvassa on jotain vialla.



Sitten tuli stoppi, päätin että ennen mitään lääkärireissuja kokeilen vieroittaa yötissistä. Yksinkertaisesti kun vauva herää, taputtelen hänet takaisin uneen enkä anna pulloa, tissiä tai sylissä heijailuja. Ensimmäinen yö oli hikinen ja vauva tietysti tyrmistyi kun tissiä ei heti tarjottukaan. Ihmetys oli suuri kun hän kuitenkin taistelun jälkeen nukahti taputteluun - herätäkseen pian uudelleen. Jaksoin silti aamuun asti.



Toisena yönä heräsi enää kolme kertaa, kolmantena kerran. Ja on nyt nukkunut n. 12 h yöunet jo muutaman viikon ajan.



Miksi kerron tämän? Koska haluan tsempata teitä äitejä, että ottakaa rohkeasti unikoulu ohjelmaan. Rankkaa se on ja vaatii itseluottamusta ettei sorru palaamaan yösyöttöihin, mutta maksaa itsensä takaisin! Vauvakin on paljon tyytyväisempi myös päivisin kun saa nukkua yönsä.



Lapsentahtisuus on hyväksi, mutta rajansa kaikella. Mielelläni ruokin pienokaista, joka tarvitsee yöllä ruokaa, mutta mielestäni iso pulleroinen vauva, joka vetää hillittömän kupin iltapuuroa ei tarvise enää rintaa kymmentä kertaa yössä.