Onko teitä läheiset moralisoineet, koska viette 1-vuotiaan hoitoon?
Lapsen on kuulemma äidin kanssa kotona?! Lapsella on isäkin, mutta vanha kansa pitää vain äitiä varteenotettavan huoltajana. Itse kommentoin takaisin, etä joskus se on edessä kuitenkin ja sitä vaikeampi mitä vanhempi (näin sanovat myös ammattilaiset, 1-vuotias sopeutuu paljon paremmin kuin esim.3-vuotias).
Kommentit (34)
minäkään en ole törmännyt moralisoijiin muuta kuin täällä (lukuunottamatta tätä yhtä vanhempaa henkilöä). Täällä on niin helppo sanoa mielipiteensä nimettömänä.
ap
ollutkaan vielä maan tapa, vaan töihin "sai" palata vanhempainvapaiden loputtua. Meidän lapset ovat kukin aloittaneet hoidon 1-vuotiaina ja hienoja ihmisiä heistä on tullut. En ymmärrä tätä nykyajan pakotusta ajaa äidit kotiin vuosikausiksi. Tähän saakkakin on tehty töitä perheen ohessa, hyvällä menestyksellä. Nykymeininki on kummallista, lasten pitäisi toisaalta kasvaa äidin helmoissa ja käydä hakemassa virikkeet kunnallisen organisaation järjestämänä. Kaikki oma-aloitteisuus, mielikuvitus ja itse yrittäminen on kadonnut ihmisten ja etenkin lasten elämästä. Minusta on hälyttävää, että lapset eivät osaa enää leikkiä itse.
vaikka mielessään ajattelisi mitä.
Täällä kuulee sen totuuden
Minä olin 3kuukautta vanha kun vietiin täyspäiväseen hoitoon.Äitini oli töissä toisessa kaupungissa joten matkoihinkin meni.En tietenkään muista mitään joten en tiedä onko "traumani"siitä johtuvia vai ei.=)
Kyseessä siis vuosi 75.Tais olla aika tavallista siihen aikaan et töihin joutu joten aika juhlaahan nykyäitien elämä on.
Minä haluan ainakin tietää ja alkuun tulee varmaan soiteltuakin, miten sujuu. Toivon, että silloin myös vastataan totuudenmukaisesti. Vaan mitäpä siinä sitten teet? Jompikumpi irtisanoutuu töistään ja edessä 3 kk karenssi..juu ei. Ja nyt saan valittaa, että kotihoidontuki on pieni, koska olen töihin menossa. Emme voi maksaa pelkkiä korkoja ikuisuuksia+on olemassa muitakin laskuja. Eli talous ajaa töihin.
ap
Tappelun sillä saisi aikaiseksi :DD
ap
Meillä tehdään niinkuin meille parhaaksi nähdään. Lapsi sopeutu hyvin eikä juurikaan itkeskellyt. Nyt mukava ja reipas kolme vuotias.
Kyllä kotiolot määrittää lasta paljon enemmän kuin hoitopaikka.
eli silloin kun äitiysloma loppui. Halusin perhepäivähoitoon ja todella pehmeän laskun: lyhyet päivät alkuksi klo 9-12/13 ja vajaat viikot (2-3 pv/vko).
Hyvin alkoi hoito ja jatkui sitten kivuttomasti kun lapsi oli 1v 3kk täysillä päivillä.
Alle kolmivuotiaan paikka on ehdottomasti kotona tai korkeintaan perhepäivähoidossa ja siinäkin pitää kyllä tarkaan katsoa kenelle vie ja millaiseen hoitoympäristöön. Mulla oli hyvä säkä, sain hoitajan, joka pystyi sylitellä aina kun sellaisen tarvetta syystä tai toisesta tuli.
Nyt olen kotona vauvan kanssa ja tuo esikoinen on kolme vuotias. On kotona tietenkin nyt myös ja kulkee kerhossa ja muissa aktiviteeteissa, joten saa leikkiä myös ikäistensä kanssa.
mitään moralisoitu, mielessään ehkä, ei aavistustakaan.
Lapseni ovat aloittaneet hoidossa, kun ovat olleet 1,2 vuotaiaita.
anoppi on ihan hurjana asiasta. Olen monesti hälle sanonut että mieheni saa ihan vapaasti jäädä kotiin hoitamaan tyttöä, mutta minulle tämä kyllä nyt riitti. Se ei tietenkään sovi, koska äisin paikka on kotona (juu ja meillä on vielä niin että mulla sattuu olemaan huomasti paremmat tulot kun miehellä). Omat vanhempani ovat asian kanssa sujut koska ovat minutkin laittaneet päiväkotiin 10kk ikäisenä :)
ekat 3 viikkoa vain 3 pvää viikossa. Teen siis vuorotyötä, joten vapaita on viikolla. Joskus voi jopa olla viikko, ettei tule yhtään hoitopäivää. Hain pph:lle, mutta täällä pitää hakea viimeistään klo 16 lapsi pois ja se ei aivan onnistu. Minkäs teet, ei voi mitään. mieluusti sen pph:n olisin ottanut. Ryhmikseen siis menee.
ap
että olet varmasti tehnyt oikean päätöksen. oletko epävarma kuitenkin hoidon suhteen?
ihminen on erehtyväinen, ja virheistä voi ottaa opiksi. yksilöllisiä ovat perheiden tilanteet ja mikä kullekin sopii parhaiten.
vanhempien tarpeiden lisäksi muistetaan miettiä myös lasten tarpeita ja siten löytää sopiva tie kulkea.
lapsiani noin pieninä hoitoon. Ajatuskin olisi tuntunut kauhealta.
aloitti juuri tarhan ja kun kyselin itkuista ja muusta, niin antoivat ymmärtää, ettei ole mitään ongelmaa, kun parit itkut tirauttanut. Heidän molemmat 1v aloittaneet itkivät aamusta iltaan usean viikon. Tämä ei vanhempia haitannut, koska eivät koskaan kysyneet miten on mennyt.
Tarhan pitää kuulemma sillä lailla tukea perhettä, että kun on päätös tehty, että tämä lapsi on nyt tarhassa, niin ei masenneta vanhempia kertomalla miten kurjaa lapsella siellä mahdollisesti on, ellei sitä erikseen tivata.
Siksi pyysin kauniisti, että OIKEASTI kertovat, miten typykälläni menee. Ja on päiviä, jolloin kertovatkin, että silloin ja silloin tuli itku ja syy saattoi olla sitä tai tätä.
Mutta, uskon silti, että jotkut 1v pärjää ok. En usko, että kenenkään läheiset menisi moittimaan hoitopäätöksestä. Sehän olisi aika turhaa ja epäkohteliasta, kun itsehän elämästäsi päätät ja tuskin huvikseen lasta tarhaan 1v viet?