Mistä lapsen jatkuva ikävä johtuu?
Lapsi sanoo, että ikävöi isäänsä koko ajan. Olemme eronneet muutama vuosi sitten ja lapsi tapaa isää noin joka toinen vkonloppu. Nyt tosin tapaamiset harventuneet, isän aloitteesta. Lapsi sanoo, että ikävöi isää myös silloin, kun on isän luona. Ja luonnollisesti ikävöi kotona ollessaan. Miten tätä lapsen ikävää voisi helpottaa? Ja mistä se johtuu, jos ikävöi silloinkin, kun on isän luona?
Kommentit (17)
haluaa vai viettää vapaata poikamieselämää. Olisko hänellä joku nainen/naisia? Tai jotain hämäräbisneksiä? Huumeriippuvuus?
Ei halua lasta sotkemaan kuvioita?
No nyt alkoi mielikuvitus laukkaamaan... Toivottavasti saatte tapaamiset sovittua ja lapsen ikävän helpottamaan.
Onko lapsella kännykkää? Jos hän pitäisi itse isäänsä yhteyttä, silloin tällöin "mitä kuuluu" -soittoja tai vaikka tekstareita.
Että lapsi asuisi vuoroviikoin isällä ja mulla, mutta se ei käynyt isälle. Hänellä ei kuulemma ole aikaa eikä mahdollisuutta hoitaa lasta niin paljon. Voihan se olla, että isä ei oman ikävänsä takia ota enää lasta niin paljon luokseen. Miksiköhän ei sitten suostu tuohon vuoroviikkojuttuun? Silloin luulisi ikävän helpottavan. Vai mahdanko olla ihan hakoteillä.. ap
kuka äiti ehdottaa isälle vuoroviikkosysteemiä?? Ellei halua päästä lapsesta eroon.
Koska haluaisin, ettei lapsen tarvitsisi kärsiä jatkuvasta ikävästä. Ajattelin, josko se auttaisi. Itse en omaa aikaa tarvitse yhtään enempää. Ei aikani tästä yhtään lisääntyisikään, vaikka lapsi asuisi kokonaan isällään. Minulla on muutakin perhettä täällä kotona seuranani.
Isällä on kyllä joku uusi nainen kuvioissa, muttei kai mikään kovin vakava juttu, koska niin kovasti edelleen viihtyy baareissa. Mutta ehkä hän on ikuista poikamiestyyppiä eikä lapsi vain sovi elämään.
ap
ääneen ja kokoajan ilmeisesti, sillä on joku ns trauma asian suhteen.
Mun lapsilla on ikävä toista, lähes aina, mutta ei noin julki sitä enää tuo, ovat jo isompia, eikä se poistu, vaikka olis paljon toisen luona, sillä se sama ikävä tulee kotiin päinkin.
Jos se on tavallista ikävää, ei hätää ollenkaan, kunhan siitä puhutte nätisti, rakentavasti.
Voisko sekin vaikuttaa, kun sulla ap on sitä Muuta perhettä kotonakin... siis asenne?
Suivaannuin vaan tuosta yhdestä vastauksesta, jossa oletettin mun vaan haluavan sitä omaa aikaa. Siihen vastasin, ei muuta. Mutta mulla on siis uusi perhe. Ja voihan se olla, että sekin on saanut lapsen kaipaamaan entistä enemmän omaa isäänsä. Kun kotona hänellä ei ole oikeaa isää, vain isäpuoli, jonka kanssa kyllä tulee hienosti toimeen. Mutta eihän se omaa isää korvaa.
Lapsi kyllä joskus soittelee isälleen, mutta ei se tunnu asiaa auttavan.
ap
http://www.homeinsurservice.com/ homeowners insurance 248 http://www.ed-list.com/ viagra for sale tum http://www.freequotesfast.net/ car insurance quotes tlp http://www.youredpills.com/ cialis mjj
Olisiko kyse siitä, että lapsen ja isän suhde olisi jotenkin muuttunut ja lapsi ikävöi "vanhaa isää". Ehkä lapsi on kasvanut ja taakse on jäänyt sellaiset pikkulapsijutut lapsen ja isän välillä? Ehkei lapsi pääse isän luonakaan lähelle isää? Tai onko lapsella ylipäätään isänikävä eli hän kokee, ettei hänellä ole tunnetasolla isää? Vai olisiko kyse vain siitä, että lapsi tietää ajan isän kanssa olevan liian lyhyt ja ikävöi isää jo valmiiksi.
Että aika isän luona on aina liian lyhyt ja niitä tapaamisia on nykyisin aivan liian harvoin. Mutta sille asialle en voi mitään :( Lapsi on 7-vuotias.
ap
Meillä tyttö pienempänä ikävöi minua, vaikka isä haki vasta seuraavana päivänä. Sanoi, että tulee ikävä äitiä. Silti halusi mennä isän luo, vaikka ikävöi minua. Sitten taas toisaalta ikävöi isäänsä, kun ei ollut tämän luona.
Voisiko olla niin, että lapsi ikävöi isäänsä tämän luona, kun lapsi tietää jo valmiiksi ettei näe isäänsä pitkään aikaan? Jos lapsi pelkää, ettei näe isäänsä ollenkaan jos ne tapaamiset on harventuneet?
En tiedä, voiko muuten helpottaa, kun vakuuttamalla, että isä tulee taas pian. Meillä ainakin jos oli kova ikävä, niin puhelinsoitto oli huono idea, siitä tuli vain isompi itku etenkin illalla. Ehkä päivällä, kun on virkeä, voisi isälle soitella?
Nyt koululaisena on jo paljon helpompaa. Enää ei niin paljon ikävöi kuin pk-ikäisenä. Ja tekstareita voi laitella puolin ja toisin :)
tapaamiset lisää hänen ikäväänsä.
Lapsi voi olla surullinen, sotkee sen ikävän tunteeseen, kaipaa isää kotiin.
koska pelkää ja tietää, ettei taas pian näe isää.
Kannattaisiko lisätä reippaasti heidän yhteistä aikaansa, jos vain mahdollista? Aika surullista, jos lapsella on koko ajan ikävä isää.
Mutta ei tunnu kiinnostavan. Isällä on paljon menoja, joista ei tunnu voivan olla pois. Lapselle tärkeisiin juttuihin ei tule mukaan, vaikka pyydän häntä hyvissä ajoin. Olen mielestäni yrittänyt vaikka mitä, että näkisivät enemmän, mutta isää ei tunnu kiinnostavan tms. Isä vain aina toteaa, että minä haluan itselleni enemmän vapaa-aikaa tuputtamalla lasta enemmän hänelle :( Tästä ei ole todellakaan kyse.
ap
kun on tuollainen isä :-/
Voisiko asiaa jotenkin sovitella esim. lastenvalvojan luona? En tiedä, olisiko siitä mitään hyötyä.
tapaamiset lisää hänen ikäväänsä. Lapsi voi olla surullinen, sotkee sen ikävän tunteeseen, kaipaa isää kotiin.
Isä ei halua tavata lastaan koska hänelle tulee ikävä eikä halua kokea sitä tunnetta joka kerta erotessaan lapsesta? Siksi keksii itselleen muuta tekemistä, välttelee lasta.
Eli kun lapsi on isällä niin ajattelee jo valmiiksi että huomenna täytyy lähteä takas ja sitten tulee jo valmiiksi ikävä. Eli murehtii etukäteen sitä että kohta ollaan erossa (vaikka nyt ollaankin yhdessä).
Mikä auttaa? Hyvä kysymys. Ihanaa että lapsi kuitenkin avoimesti puhuu tunteistaan ja ikävästään.
Että lapsi asuisi vuoroviikoin isällä ja mulla, mutta se ei käynyt isälle. Hänellä ei kuulemma ole aikaa eikä mahdollisuutta hoitaa lasta niin paljon.
Voihan se olla, että isä ei oman ikävänsä takia ota enää lasta niin paljon luokseen. Miksiköhän ei sitten suostu tuohon vuoroviikkojuttuun? Silloin luulisi ikävän helpottavan. Vai mahdanko olla ihan hakoteillä..
ap