Taisin sitten naida väärän miehen...

ehkäisyä pois!

Jännä juttu miten nuorten miesten lapsekkuus ja itsekkyys kiehtovat joitain naisia. He eivät osaa nähdä edes kaikki mulle heti nyt-ajattelua negatiivisena piirteenä.



Mutta kun pitäisikin ottaa vastuuta, niin silloin kyseiset ominaisuudet ärsyttävät ja aiheuttavat jatkuvaa kiistaa, eikä ihme.



Lapsen tulo on muutoksen ja kasvun paikka. Kaikki eivät siihen pysty. Jonkun kuitenkin pitää ottaa vastuu lapsista ja perheestä.

tosiaan vaan pelottaa suuri muutos, jonka vauva tuo. Olette kuitenkin olleet noin pitkään jo yhdessä ja jos vauvastakin on puhuttu niin tuskin katumapäällekään on tullut. On luonnollista, että ihminen alkaa epäröimään suurien muutosten edessä, oli kyseessä sitten tuleva isä tai äiti.

Ainoa ratkaisu tähän tosiaan on se, että teidän pitää puhua.

Oman mieheni kanssa kun aikoinaan päätettiin et nyt tehdään lapsia, niin yllättäen tulinkin raskaaksi heti! Vaikka oli yhdessä suunniteltu niin silti mieheni oli ihan sen näköinen kuin olisi kanki survaistu perseeseen kun näytin hänelle positiivisen testin. Siitä se pikkuhiljaa tointui ja nyt on mallikas isukki tytöllemme. Toivon et sun miehelläs se on vaan säikähdystä.

ja seurusteltu n. vuoden. Mies ei muuttanut mielipidettään, tavannut lastaan n. kerran parivuodessa kun lapsi käy isoäidillä

Olette vielä nuoria, oman pesän rakentaminen kesken, haluisitte olla vielä kahdestaan ja tehdä omia juttujanne erikseen/yhdessä/kavereiden kanssa. Nyt sitten vauva tulee miehesi mielestä pilaamaan kaiken tämän kivan. Hän ei ole vielä tottunut ajatukseen vauvasta. Anna hänelle aikaa, ehkä hän työstää asiaa äijien kanssa saunareissuilla. Kyllä hän siitä ajan myötä kypsyy ajatukseen ja varmasti hänestä tulee rakastava isä lapsellenne. Koskaan ei ole optimaalinen aika saada lasta, teidän aikanne koitti nyt. Keskity omaan hyvinvointiinsi, kyllä se äijä siitä leppyy :) Pyydä hänet neuvolaan mukaan? Vois tuntua hienolta kuulla sydänäänet :) Vai ahistaisko tilanne häntä vaan lisää?

meillä kävi niin että olimme eroamassa,kun huomasin olevani raskaana.Mies sitten jäikin suhteeseen vielä...En tiedä pelkästään lapsenko takia...

No lapsi syntyi,mies makoili vaa sohvalla pelaamassa pelikonsolilla jollei roikkunut netissä.

Minä tein kaiken...

Pistin äijän pellolle kun lapsi oli 5kk.

Enkä ole katunut.Olen paljon iloisempi nyt:)

Jännä juttu miten nuorten miesten lapsekkuus ja itsekkyys kiehtovat joitain naisia. He eivät osaa nähdä edes kaikki mulle heti nyt-ajattelua negatiivisena piirteenä.

Mutta kun pitäisikin ottaa vastuuta, niin silloin kyseiset ominaisuudet ärsyttävät ja aiheuttavat jatkuvaa kiistaa, eikä ihme.

Lapsen tulo on muutoksen ja kasvun paikka. Kaikki eivät siihen pysty. Jonkun kuitenkin pitää ottaa vastuu lapsista ja perheestä.

eri mieltä tämän kirjoittajan kanssa. On ihan normaalia ja ehkä tietyllä tavalla hyväkin että nuoret (myös naiset) ovat itsekkäitä. Kyllä nuorena pitää saada mennä ja olla, ilman varsinaisesti elämää sitovia ja rajoittavia tekijöitä. Siitä olen samaa mieltä että lapsen syntymä, jo raskausaika on muutoksen ja kasvun paikka. Kaikista ei tosiaankaan siihen ole, ei kaikista vanhemmistakaan ihmisistä. Sitä ei kuitenkaan voi tietää etukäteen, voi olla miehesi tulee sinuiksi vauvan odotuksen kanssa, kunhan saa vähän makustella asiaa.

Anna miehesi miettiä asiaa, älä painosta keskustelemaan. Sillä vain ajat miestäsi kauemmaksi. Toivottavasti raskautesi on vielä alussa (en muista kerroitko missä vaiheessa), jolloin on vielä monta kuukautta miettiä vauvan mukaan tuomaa vastuuta. Puoli vuottakin on piiiitkä aika, siinä ajassa miehesi ehtii kasvaa henkisesti (jos on ylipäätään kasvaakseen). Kun olet menossa neuvolaan tai ultraan, pyydä mies mukaan, mutta jos sanoo ei, niin sano vain ok. Kerro vauvan ensi potkuista, mutta älä vaadi ja painosta miestä tunnustelemaan.

Jos loppuraskaudesta ei mies ole alkanut lämpiämään ajatukselle, sitten voit jo sanoa että olet antanut aikaa miettiä asiaa. Sano että sinulla (ja vauvalla) on oikeus tietää mitä mies ajattelee ja mitä on miettinyt jatkosta.

että meillä toisen lapsen raskaus oli täysin suunnittelematon. Oltiin päätetty että yksi lapsi riittää. Sitten aloin olla väsymystä ja kuvotusta ja muutaman päivän aikana, kunnes tajusin että pakko johtua raskaudesta. Tein testin ja se oli positiivinen. Soitin miehelle töihin ja oli hänelle hirveä järkytys. Kun tuli illalla kotiin ja yritin puhua raskaudesta, mies sanoi ettei halua kuulla sanaakaan siitä, jutellaan jostain muusta.



Annoin aikaa, en puhunut vauvasta oikeastaan mitään. Sen verran olin kysynyt että haluaako mies kuulla, mitä neuvolassa ja ultrissa sanotaan. Sanoi että riittää kunhan tietää että minulla ja vauvalla on kaikki ok. Siitä tiesin että mies ei ihan ehdottoman vastaan ole ja aika kyllä tekee tehtävänsä. Vielä rv 30 mies ei halunnut jutella vauvasta, eikä hankinnoista (ekan lapsen tavarat oli kaikki myyty pois). Siitä parin viikon päästä sanoin että pakkohan sängyt yms on ostaa, entä jos joudun vaikka sairaalaan ennenaikaisesti. Tuosta mies vähän avautui ja vauvan synnyttyä oli aivan onnessaan pikku tytöstään. Tänä päivänä neiti on 2v ja oikea isin prinsessa.



Myöhemmin olen ymmärtänyt että mies ei niinkään ollut toista lasta vastaan, vaan enemmänkin pelkäsi yövalvomista ja sairastelua (esikoisella oli paljon noita).



Tsemppiä, kyllä se siitä suttaantuu.

Sinä joka sanoit, että olisin jättänyt ehkäisyn pois salaa niin en todellakaan. Jo ennen raskautta olimme puhuneet, että parin vuoden päästä kun on talo valmis ja minun opiskeluni päätöksessä ja voisin olla kokopäiväisesti töissä niin vauva olisi tervetullut. Hieman muuttaa suunnitelmia tämä yllätysraskaus, mutta opiskeluni saan päätökseen, jos raskauden kanssa ei ole loppupuolella ongelmia.



Olen nyt antanut miehen olla, en ole puhunut raskaudesta tai puheistaan, ettei haluakaan lasta. Ultraan mies aiemmin sanoi haluavansa tulla, mutta tämä oli ennen kun kertoi, ettei haluakaan lasta. En nyt sitten tiedä, kysyn sitten kun ultra-aika on lähempänä haluaako tulla.



ap

Kun suunnitelmat muuttuu.. vaikea sanoa sitten mikä on tilanne oikeasti kun en näe miehen pään sisään.

keskustelkaa asiat puhki

mutta kyllä tuo nyt vaikuttaa ihan siltä että miehelläsi on toinen nainen.



Olitteko kauan yhdessä ennen raskautta?

miehesihän sen yksin tietää.



Mutta yksi normaali ajatus tulee mieleen, että lopullisuus on iskenyt tajuntaan, ja sen myötä pelko, paniikki, elämänsä menettämisen tunne tms.



Anna sille hetki aikaa olla ns rauhassa, ja otat puheeksi vasta vähän ajan päästä, selvitettävähän tuo on.



Onko mies kovinkin nuori?

mutta missä välissä? On töissä ja rakentaa sen lisäks taloa ja illat/yöt minun kanssa.



Ennen raskautta oltiin yhdessä melkeen 8v. Mieheni on nyt 24v ja minä 22v, melko nuoria



ap

Tiedän ainakin kaksi miestä, jotka vaimon odottaessa esikoista jossain vaiheessa sanoivat, etteivät haluakaan lasta, mutta pelkäsivät vain tulevaa.

oli ihan outo melkein koko raskauden ajan. Lopulta sain tietää, että tunsi ettei oo valmis isäksi. Jotenki sa vastuu ilmeisesti joillekin tulee niin rankkana että alkaa ahdistaa ja haluais jänistää jos pystyis. No ihan hyvä isä oli vauvan synnyttyä ja on nykyäänkin kolmelle lapsellemme.