En ole juuri missään tekemisissä työkavereideni kanssa - Miksi?

Ystäviä on, heidän kanssaan juttelen mieluusti, mutta työkaverit - ei kiinnosta.

Ei tulis mieleenkään hengailla työkavereiden kanssa töiden ulkopuolella.

ole niiden kanssa tekemisissä työpaikallakaan!



Enkä ole sosiaalinen sen kummemmin "syvemmissä" ihmissuhteissakaan - minulla ei ole ihmissuhteita. Ei pinnallisia eikä syvällisiä.



Haluaisinko että olisi? En tiedä, tunnen olevani jotenkin hukassa.

En ole koskaan ymmärtänyt periaatetta, joka tässäkin keskustelussa joillakin tuntuu olevan, että "en ikinä hengaisi työkavereiden kanssa vapaa-ajalla". Meillä on asiantuntijavirasto, johon on valikoitunut samalla koulutustaustalla olevaa väkeä. Olemme siis ainakin osittain kiinnostuneita samoista asioista. Tällöin on luontevaa olla joskus vapaa-aikankin kavereita - ainakin käväistä bissellä tms. Totta kai työpaikan ulkopuolellakin on kavereita, mutta sehän on ihana bonus, jos työkavereistakin löytyy ystäviä.

ole niiden kanssa tekemisissä työpaikallakaan!

Enkä ole sosiaalinen sen kummemmin "syvemmissä" ihmissuhteissakaan - minulla ei ole ihmissuhteita. Ei pinnallisia eikä syvällisiä.

Haluaisinko että olisi? En tiedä, tunnen olevani jotenkin hukassa.

Töissä tehdään TÖITÄ!

Ikäänkuin jaotellaan sitä omaa olemista "työminään" ja "muuhun minään". Minusta se on aika keinotekoista.

mun ongelmaa. Nyt ruvetaan riitelemään siitä että pitääkö työpaikalla olla sosiaalinen vai ei.



TÄMÄ EI NYT OLLUT POINTTINA TÄSSÄ

Tosi paljon.

Mä olen ns. sosiaalinen luonteeltani ja tulen ihmisten kanssa hyvin juttuun mutta mulla ei ole yhtään "syvällistä" ystävyyssuhdetta, enkä hengaa työkavereiden kanssa, koska mua ei yksinkertaisesti huvita eikä mulle ole siihen tarvettakaan. Muutama ystävä on, mutta nähdään tosi harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa, koska he asuvat eri paikkakunnalla.En ole koskaan "tarvinnut" kavereita tai ystäviä vaan tulisin varmaan hyvin toimeen vaikkei mulla olis yhtään ystävää. Omitusita ehkä mutta en ole koskaan kokeut tätä ongelmana, koska olen aina viihtynyt hyvin yksin.Toiset vaan on vissiin tällasia.Mutta en siis missän mielessä ole erakko.

työkavereiden kanssa vapaa-aikana. Siinä työpaikassa oli paljon lapsettomia, joten kotiin ei ollut kiire. Nykyisessä työpaikassa lähes kaikilla - myös minulla - on lapsia. Enää ei oikein ehdi eikä jaksa.

rupea hieman rentoutumaan, teet aloitetta, sillä hehän jo tietävät, että olet itseksesi yleensä.



Seuraavalla kerralla kun menevät kahville tai syömään, yritä jotankin hihkasta, et ai, olisko se tosiaan jo kahvitauko, ja menet mukana.



Kokeile, jotain, jos siis tahdot.



Näin minä tein, pikkuhiljaa, ja olen ihan hiton tyytyväinen uuteen eloon.